Mustia aukkoja - valkoisia aukkoja?

Muutama viikko sitten kuulin ensimmäistä kertaa puhuttavan valkoisista aukoista - teoreettiset fyysikot ovat moisista puhuneet jo vuosikymmeniä.

On spekuloitu, että musta ja valkoinen aukko kytkeytyvät toisiinsa madonreiän avulla niin että mustaan aukkoon imeytyvä materia purkautuu valkoisesta aukosta.

Aihe inspiroi minua mm. sen vuoksi, että olen omissa filosofis-kosmologisissa pohdinnoissani tullut samanlaiseen ajatukseen - tosin käsitteellistin sen toisella tavalla.

Aiheesta radiossa:

Tiedeykkönen: Onko avaruudessa valkoisia aukkoja?

"Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ennustaa mustat aukot mutta sallii myös valkoisten aukkojen olemassaolon. Valkoiset aukot ovat täysin hypoteettisia, teoreettisia, eikä niitä ole koskaan havaittu avaruudessa. Teoreettiset fyysikot ovat kuitenkin pohtineet valkoisten aukkojen olemassaoloa jo vuosikymmeniä. Fyysikot ovat leikitelleet ajatuksella avaruuden madonrei´istä, joita pitkin voisi nopeasti matkustaa pitkiäkin matkoja, toiseen maailmankaikkeuteen. Madonreiän toisessa päässä olisi musta aukko ja toisessa valkoinen aukko.

Tiedeykkösessä on haastateltavana tutkijatohtori Pauli Pihajoki Helsingin yliopistosta. Hän kertoo, mistä valkoiset aukot putkahtivat fyysikoiden ajatuksiin. Hän myös valaisee sitä ajatusrakennelmaa, jonka on esittänyt valkoisista aukoista italialainen fysiikan professori ja kvanttigravitaation tutkija Carlo Rovelli Aix-Marseillen yliopistosta Ranskasta.

Rovellin mukaan valkoiset aukot saattaisivat saada alkunsa mustista aukoista. Valkoinen aukko syntyisi, kun musta aukko menettää ainetta Hawkingin säteilyllä ja sen seurauksena kutistuu. Carlo Rovelli tunnetaan Suomessakin teoksestaan Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta.

Valkoiset aukot on villeissä pohdinnoissa liitetty myös maailmankaikkeuden syntyyn ja niitä on ehdoteltu kätköksi avaruuden pimeälle aineelle. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että voimakas, vuoden 2006 gammasädepurkaus 060614 olisikin ollut valkoinen aukko. Tiedeykkösen toimittaa Sisko Loikkanen. "

(kuva: Here’s What We’d Need to Transform Wormholes Into Intergalactic Shortcuts https://futurism.com/heres-what-wed-need-to-transform-wormholes-into-intergalactic-shortcuts)

Millainen olisi maailmankaikkeus ilman havaitsijaa?

Kvanttifysiikan kehityksen myötä olemme oppineet, että arkijärjen valossa klassinen asetelma tutkija-tutkimusväline-tutkittava murtuu tai muuntuu tai paljastuu erottamattomaksi kokonaisuudeksi jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa. Käytännössä mikrotason ilmiöistä voidaan ennalta sanoa todennäköisyyksiä, mutta vasta tutkimusasetelman määritys sekä tutkijan tekemä havainto johtaa "tietoon".

Mitä tämä merkitsee makrotasolla? Newtonilainen klassinen fysiikka toimii, sen avulla voidaan laskea mm. kappaleiden liikeratoja, voidaan todeta että maailmassa on ennustettavuutta ja tämä on mitä ihanin asia. Mutta. Newtonilainen fysiikka ei pure ihmismieleen. Newtonilainen fysiikka selittää elottomien kappaleiden dynamiikkaa. Ihminen on suuri arvoitus.

Sitten tullaan maailman näkemiseen ja kokemiseen. Kuten totesin, maailmassa on ennustettavuutta. Suljen silmäni. Maailma ei katoa. Kokemukseni maailmasta sen sijaan muuttuu. Ihmisen kokemistapa ja sen myötä todellisuuskäsitys on vahvasti visuaalinen. Silmien sulkeminen muuttaa kokemusta niin että muiden aistien painoarvo kasvaa. Kuulen hurinaa. Se on tietokoneen tuuletin. Avaan silmäni. Tämä tietokone on yhä edessäni. Ihanaa! En tietämisen tiukan kriittisessä valossa voi olla varma, onko tietokone tässä myös silloin kun suljen silmäni. Voin muiden aistien kautta saada viitteitä tietokoneen olemassaolosta.

Entä jos menen toiseen huoneeseen? Onko tietokone yhä tässä pöydällä? En voi varmuudella tietää. Uskon että se on yhä tässä, mutta vasta havainto paljastaa asian laidan.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen:

- kysymys on sikäli mieletön, että ei olisi edes kysymystä, saati vastausta ellei olisi tietoisuutta, jossa kysymys muodostuu ja ilmenee
- maailmankaikkeus tulee todeksi joka hetki tietoisuudessa ilmenevinä erilaisina havaintoina
- maailmankaikkeus on tämä tietoisuudessa ilmenevä kokemus

Ensin on tietoisuus

Silmiin osui Ylen uutissivujen otsikko "Tähtitietelijät löysivät maailmankaikkeuden suurimman asian" (http://yle.fi/uutiset/tahtitieteilijat_loysivat_maailmankaikkeuden_suurimman_asian/6448376) "Avaruudesta on löydetty kvasaariryhmä, jota pidetään maailmankaikkeuden suurimpana rakenteena. Sen koko voi rikkoa jopa Einsteinin kosmologista periaatetta."

Niin. "Maailmankaikkeuden suurin asia" on olemassa vain sikäli kun joku tulee siitä tietoiseksi. Sinulle tämä tuli olevaksi, todeksi nyt ellet sitten aiemmin tästä ollut kuullut. Korostan, että kantani ei ole solipsistinen siinä mielessä että uskoisin asioiden lakkaavan olemasta jos en niitä ajattele. Tämä on muuten professori Esko Valtaojan naiivi käsitys solipsismista, jonka hän täräyttää lukijan silmille "Kaiken käsikirjan" alussa. Valtaoja väärinkäsittää solipsismin ajattelumallina, jossa kaikki on "vain mielikuvituksen" tuotetta. Tämä on klassinen olkinukkestrategia, jossa ajattelumallista kyhätään (tahallaan) väärinkäsitetty irvikuva ja osoitetaan sen onttous.

Miten ilmaisisin ajatukseni niin että Valtaojakaan ei väärin ymmärtäisi... Ilman havaintoa meillä ei ole mitään. Ilman havaintoa yllämainitusta kvasaariryhmästä meillä ei olisi siitä mitään tietoa. Tämän empiristinen tiedekin myöntää. So far so good. Sitten. Mitä on havainto, havaitseminen? Nyt ihan hitaasti. H-i-t-a-a-s-t-i. Havainto edellyttää tietoisuuden olemassaoloa. Professori Valtaojan tietoisuus on edellytys sille että professori Valtaoja pystyy sanomaan yhtään mistään yhtään mitään. Tämä on kirkasta logiikkaa eikä "mielikuvituksen tuotetta". Tietoisuus on edellytys sille että "todellisuus" on. Tietoisuus on edellytys sille, että "oleminen" on. Primääri puhdas tietoisuus on jakamaton yksi. Mysteeri. Sekundäärisenä tulee sitten käsitteellinen analysoiva lokeroiva mieli joka keksii subjektit, objektit, minän, ei-minän...