Terveiset huipulta!

Terveiset huipulta, Iivaaran huipulta! Kipusin eka kertaa tähän upeaan vaaraan jo 11-vuotiaana kun 6A teki luokkaretken tänne Jukka Jyrävän johdolla. Tällä kertaa pyöräilin. Hikistä puuhaa mutta näkymät palkitsivat kaiken vaivan. Iivaaran kallioperä on Suomessa harvinaista alkalikiveä, jonka ikä on 365 miljoonaa vuotta. Vanhaa Kuusamoa! Kyllä, mutta kallioperän osalta kyse on itse asiassa erittäin nuoresta Kuusamosta, sillä tyypillisen kallioperän ikä Kuusamon alueella on noin 3500 miljoonaa vuotta. Ai että mistäkö tiedän? Kauniimpi puolisko on geologi joten olen ollut geologisessa ym. koulutuksessa lähes 30 vuotta.

ps. Jos tykkäät yo. videosta niin luultavasti tykkäät myös upouudelle facebook-sivulleni ilmestyvistä julkaisuista. Tervetuloa: facebook.com/OnIlmasta

Cycling in Hiiumaa...

... is fun fun fun!

Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

Eka kerta

Maastopyöräkisaan osallistuminen on käynyt mielessä useaan otteeseen ja eilen se tapahtui.

Kolme kovaa kierrosta haastavassa maastossa vaati taisteluhenkeä - etenkin kun aloitin liian kovaa. Kierrosajat paljastavat totuuden: 30.37, 32.49, 33.33. Eka kierroksen puolivälin jälkeen hapotti pahan kerran enkä oikein kunnolla enää palautunut. Minuutin hitaampi eka kiekka olisi tuottanut 1-2 minuuttia paremman loppuajan. Seuraavalla kerralla sitten maltillisemmin :)

Eka kierros täyttyy. Olin aiemmin ohittanut kuvan neidon ja hän kuittaa ohituksen kuvassa. Rimpuilin toisen kierroksen joten kuten kyydissä mukana mutta sitten piti antaa periksi. Kova mimmi! Ilmeni että kyseessä on Hämeenlinnan Hiihtoseuran Anni Kainulainen, plakkarissa mm. kolme viestimestaruutta sekä MC-edustuksia. Maalissa Anni oli lähes kaksi minuuttia ennen minua.

Tässä vihdoin maalissa, Väsynyt mutta onnellinen. Endorfiinit jyllää!

Ilo ja suru

Sankarifiilis; Tour de Markermeer (Amsterdam-Enkhuizen-Lelystad-Amsterdam) eli 186 km keväisessä, ajoittain jopa kesäisessä kelissä. 7h 11min.

Ilo ja suru kulkevat toisinaan käsikkäin. Kuulin juuri että suuresti arvostamani opettajani ja luokanvalvojani yläasteajoilta on kuollut. "Suti" oli hieno mies ja minulla oli kunnia sijaistaa häntä muutamia kertoja opiskeluaikoina. Muistan aina kuinka hän havainnollisti Napoleon Bonaparten dilemman.

Istun hotellin erittäin tyylikkäässä baarissa (voiko tätä edes baariksi sanoa, ehkä tällaisille on joku oma termi?) hyvin ansaitulla (onko se yhteen vai erikseen?) oluella. Palm-merkkistä belgialaista on tarjolla hanasta. Maukas tuttavuus. Mielessä risteilee muistoja Sutista, yläasteajoista, päivän pyörälenkistä... Kehossa tuntuu väsymystä, mukavaa sellaista, fyysisen kovan treenin jälkeen tuntuu tällaiselta. Väsynyt mutta onnellinen kun endorfiinit kehossa, aivoissa vaikuttaa. Vai mikä lopulta on syyseuraus tässä? Minä ajattelen että kehollisella tasolla endorfiinit ovat tieteellisen otteen puitteissa nähtävissä koska tietoisuuden tasolla olen onnellinen.

Samalla paradoksaalisesti tämän hetken kokemuksessa on haikeutta, ajatuksia kuolevaisuudesta. Kuolema. Se on myös elämää, se on myös ihmisen osa. Suuri mysteeri. Kuolema. Loppu vai olotilan muutos? Sydämeni, intuitioni kertoo että kuolema on siirtymä. Elämästä elämään. Tästä olemisen tavasta johonkin toisenlaiseen olemiseen. Oleminen jatkuu.

Tässä time-lapse pyörälenkistä, ensimmäiset 80 kilometriä.

Muisto #1 Sutista.

Ensimmäinen aamu Nilon yläasteella. Jännittävää! Uusi koulu, uudet kujeet. Vanha 6A-luokka pysyy onneksi suurimmaksi osaksi entisellään. Se helpottaa. Valitettavasti kauempaa kulkevat ns. kuljetusoppilaat sijoitetaan eri ryhmään. Ryhmitytään pääsisäänkäynnin edessä jonoihin. Pukumies pitää paperilappua päänsä yläpuolella. "7 G". Kiinnitän huomiota pukuun. Opettajalla on puku päällä. Sulo Tamminen on hän. Uusi luokanvalvojamme. Tämä on jyrkkä kontrasti edelliseen opettajaan. Jukka Jyrävä - hieno mies oli hän kyllä mutta hän ei vaatteilla koreillut. Urheilumies! Hän oli usein töissä sinisissä verryttelyhousuissa ja punaisessa puserossa. Sulo sen sijaan... harmaa puku. Muistan että se tuntui jostakin syystä hieman pelottavalta.

Muisto #2 Sutista.

Tämä tapahtui seiskaluokalla, heti syksyllä. Aiheena oli Napoleonin nousu, uho ja tuho. Suti halusi havainnollistaa miten Napoleonille kävi. Jostakin syystä minä valikoiduin demonstraatioon mukaan. Minun oli seisottava ylväästi pulpettien päällä, toinen käsi napoleonimaisesti povitaskussa. Jalat eri pulpettien päällä. Suti alkoi selostamaan, kuinka vaikeudet kasautuivat Napoleonin taivaalle. Enää en tarkkaan muista mitä ne vaikeudet olivat. No Venäjän sotareissu oli varmaan yksi niistä ja Waterloo loppuniitti. Samalla hän vähitellen liikutti pulpetteja kauemmas toisistaan. Aloin horjumaan ja Suti totesi: "Seiso siinä nyt vain ylväästi!". Ihan spagaatiin en pystynyt, vaan lopulta minun oli pudottauduttava lattialle. Unohtumaton kokemus :)

Muisto #3 Sutista.

Itse asiassa tämä muisto liittyy myös ystävääni Tapioon, jonka kanssa olin samalla luokalla peruskoulun ensimmäiset kuusi vuotta. Yläasteella olimme rinnakkaisluokilla. Kuten kaikki tietävät, J.V. Snellman oli hieno mies. Itse heräsin tähän seikkaan oikeastaan vasta yliopistovuosinani filosofian opintojen myötä. Hegeliläinen filosofia kolahti ankarasti ja samassa yhteydessä Snellmaniin oli luonnollisesti palattava. Sittemmin olen muutamaan otteeseen käyttänyt Snellmanin "onni on oppimista" -mietettä.

Niin se muisto... Lieneekö ollut toukokuinen Snellmanin päivä - joka tapauksessa kokoonnuimme kirjastoon Sutin johdolla, isolla joukolla. Suti alusti aiheen lyhyesti ja sitten estradi oli Tapion. Seurasi tunnin esitelmä Snellmanista! Tapsa ei papereita vilkuillut vaan veti koko setin komeasti. Vaikutuin suuresti. Sittemmin ymmärsin että Snellman varmasti kiinnosti suuresti Sutia sillä onhan kyseessä Kokoomuksen oppi-isä.

Matka tulevaisuuteen

Pitihän se taas lähteä. Työpäivän jälkeen. Kruisailemaan. Ajelin vajaat kaksi tuntia ilman mitään erityistä päämäärää. Sortsikelit! Löysin itseni Java-saarelta, tulevaisuudesta. Asiaa piti oikein pysähtyä peilin ääreen reflektoimaan selfien verran.

Kyse on siitä että Amsterdamin "Fab city" -demo sijaitsee Java-nimisellä pikku saarella (http://europebypeople.nl/fabcity-2/). Siellä oli kaikenlaista kiintoisaa; 50 paviljonkia, installaatiota ja prototyyppiä kestävän kehityksen hengessä poikkitieteellisellä ja -taiteellisella otteella. Teemana komeasti "Europe by People, The Future of Everyday Living". Tykkäsin.

Kokemus Amsterdamissa

Terveiset Amsterdamista! Saavuin tänne eilen ja innokkaana pyöräilyn harrastajana pyörän vuokraaminen oli ohjelmassa heti majoittautumisen jälkeen. Pyöräilykulttuuri on totisesti täällä arvossaan ja ilmenee mm. upeina pyöräkaistoina kanaalien varrella. Autoilu on hidasta ja hankalaa kaupunkialueella. Niinpä ihmiset pyöräilevät.

Ajelin eilen pari tuntia ja tunsin suurta kiitollisuutta mahdollisuudesta olla täällä. Mieleen nousi Jumala. Tai käsite "Jumala". Mistä on kysymys? Ehkäpä ja ennen kaikkea...

"Jumala" on kokemus

käsittämättömyydestä

käsittämättömyyden liikkeestä sinussa

käsittämättömyyden kosketuksesta

elävästä yhteydestä tähän hetkeen

tämän hetken ainutlaatuisuudesta

tästä sisäänhengityksestä

rakkaudesta

tästä kaikesta

"Jumala" on kokemus

Jäätävää :)

Meanwhile in Finland...

Four wheels move the body - two wheels move the soul.

Talvipyöräilijä ei pakkasta säikähdä. -29C, posket täyteen ilmaa ja kohti aamusumua :)

Pyöräiletkö Sinä talvella?

TEDx saapui Mikkeliin

Kylläpä oli tapahtumarikas päivä!

Intensiivisimmät hetket liittyivät täysin uuteen avaukseen Mikkelin seudulla - TEDx talks saapui kaupunkiin! Tietenkin MAMK ja business management -opiskelijat ovat olleet primus motor asiassa. Oli kiva olla paikalla todistamassa opiskelijoiden intoa sekä kollegojen esiintymistä kiintoisista aiheista. TEDx MAMK muodostunee perinteeksi. Kiitos Mikko hakkerietiikan valottamisesta, kiitos Harri ihmismielen potentiaalin avaamisesta!

http://www.mamk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/101/0/mamkilla_jaossa_torstaina_levittamisen_arvoisia_ideoita_tedxmamk-tapahtumassa?language=fi

Vielä ennen kotimatkaa piti valmistautua huomiseen MAMKin valmistumisjuhlaan ja käydä juonto läpi. Kello olikin jo yli seitsemän kun pyöräilin (tällä kertaa vain pari maltillisen koukkauksen kautta) kotiin. Lunta! Tykkään! Olen nyt testannut uutta pyörääni lauantaista asti reilun 150 km verran. On se! Se on hyvä!

Joulu koitti etuajassa...

...sillä täysjousto-Spessu saapui autotalliin. Ajoin tänään parin tunnin lenkin - pyörä tuntuu nopealta ja istuu kuin hansikas. Stemmin aion vaihtaa pari senttiä pidempään.

Speksit:

Specialized Camber Expert Carbon 29

FRAME
FACT 9m carbon front triangle, 29” geometry, FACT IS construction, M5 alloy rear triangle, tapered headtube, carbon PF30 BB, full internal cable routing, 142mm dropouts, sealed cartridge bearing pivots, replaceable derailleur hanger, 110mm travel
SWAT
Bottle cage w/ SWAT Technology
REAR SHOCK
Custom FOX Float CTD Performance w/ AUTOSAG, Climb, Trail, Descend settings, rebound adjust, 197x48mm
FORK
Fox Float CTD Performance 29, FIT damper, tapered steerer, lockout and rebound adjust, disc only, 15mm thru-axle, 110mm travel
HEADSET
1-1/8 and 1-1/2" threadless, Campy style upper with 1-1/2" lower, cartridge bearings
STEM
Specialized, forged alloy, 6-degree rise
HANDLEBARS
Specialized XC, mini rise, 7050 alloy, 8-backsweep, 6-upsweep, 10mm rise, 31.8mm
GRIPS
Specialized Sip Grip, light lock-on, half-waffle, S/M: regular thickness, Others: XL
FRONT BRAKE
Shimano XT BR-M785, hydraulic disc, metallic pads, S/M: 180mm rotor, Others: 200mm
REAR BRAKE
Shimano XT BR-M785, hydraulic disc, metallic pads, S/M: 160mm rotor, Others: 180mm
BRAKE LEVERS
Shimano XT BL-M785, hydraulic, alloy lever
REAR DERAILLEUR
Shimano XTR Shadow Plus, 10-speed, GS mid cage
SHIFT LEVERS
Shimano SLX, 10-speed, trigger
CASSETTE
SRAM PG 1050, 10-speed, 11-36
CHAIN
SRAM PC 1051, 10-speed, w/ PowerLink
CRANKSET
Custom SRAM S-2200, carbon, PF30 spindle, 36/22, 104/64mm BCD spider
BOTTOM BRACKET
SRAM, PF30, OS press-in bearings, sealed cartridge
RIMS
Roval Control Carbon 29, carbon disc, hookless bead, 22mm internal width, 32h
FRONT HUB
Roval Control Carbon 29, 15mm thru-axle, 32h
REAR HUB
Roval Control Carbon 29 142+, DT Swiss Star Ratchet, 12mm thru-axle, 32h
SPOKES
DT Swiss Revolution
FRONT TIRES
pecialized Ground Control, 60TPI, 2Bliss Ready, folding bead, 29x2.3"
REAR TIRES
pecialized Ground Control, 60TPI, 2Bliss Ready, folding bead, 29x2.1"
SADDLE
Body Geometry Henge Comp, hollow Cr-Mo rails, 143mm
SEATPOST
Command Post IR, 3-position height adjustable, alien head design, bottom mount cable routing, w/ remote adjust standard lever, 30.9mm, 100mm travel
SEAT BINDER
Specialized 7050 alloy, single bolt, 34.9mm

http://www.specialized.com/us/en/bikes/archive/2015/camber/camber-expert-carbon-29#specs

Kiitollisuus

Julkaisu käyttäjältä On.

Kaiken se kestää

Veteraanipäivän kunniaksi ajelin eilen 104 km. Polkupyörällä. Siinä on aikaa. Katsella. Tuntea. Miettiä. Kaikenlaista.

Välillä ajatus eksyy vanhoille moneen kertaan kuljetuille poluille. Pitkiä varjoja. Miksi? Entä jos? En uskalla. Jos sittenkin? En pysty. Mutta kuinka? En tiedä. Huominen sumun peitossa.

Katvson maalaismaisemaa. Häikäisevä valo. Tuulimylly. Orastava pelto. Herään kauneuteen. Pysähdyn kuvaamaan. Tämä hetki. Oleminen. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa. Huoletkin. Kiitos.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Bicycle fever

Myönnän. Pyöräilykärpänen on puraissut pahemman kerran. Vuosi sitten ostin maastopyörän (Jamis Komodo 1, kuva: isänpäivälenkillä 2011).

Edellisestä pyörähankinnasta oli vierähtänyt 30 vuotta. Myöhemmin syksyllä ostin myös maantiepyörän, käytettynä (Corratec Dura-Ace). Talvi sujui ahkeran pyöräilyn merkeissä (marras-huhtikuu 2100 km).

Toukokuussa päivitin maastopyörän pari luokkaa laadukkaampaan (Specialized Carve Pro 29, kuva: Smögen, Sverige, juni 2012)

ja syyskuussa tein saman tempun maantiepyörän osalta (Ghost Race Lector Pro Di2, kuva: Mikkeli syyskuu 2012).

Touko-syyskuun aikana pyöräilykilometrejä on kertynyt 2817. On tunnustettava että entinen lempilaji, juoksu, on jäänyt toiselle sijalle.

Autotallista löytyy maastopyörät jokaiselle perheen jäsenelle; rouvalla on Cube Ltd Comp (kuva: Kuusamon Petäjälampi, kesä 2012)

ja lapsella Cube Team Kid 240 Race.

Kesän lomareissuilla pyörät kulkivat mukana.

Mikäs sen mukavampaa kuin pyöräillen tutustua ympäristöön!

Pyörälenkit voi mukavasti yhdistää työmatkoihin; suorin reitti kodin ja työpaikan välillä vie noin 10 minuuttia mutta harvoinpa tuohon aikaan suoriudun. Kuljen yleensä maastopyörällä ja niin paljon löytyy kivoja polkuja tästä kaupungista että työmatkat venyvät puolen tunnin, tunnin ja toisinaan kahdenkin tunnin mittaisiksi.

Tour de Helsinki syyskuun alussa oli ensimmäinen kokemukseni pyöräkilpailusta (Luonteri-pyöräilynkin ehkä voi laskea mukaan vaikka siellä ei ajanottoa ollutkaan). 140 km matka sujui hyvin, saattoajon jälkeen vapaan vauhdin keskinopeus oli noin 34.5 km/h, ihan kelvollinen vasta-alkajalle. Tuota on hyvä lähteä seuraavassa mittelössä parantamaan!

- "On" (Facebook)

Maantiepyöräilyä

Maantiepyöräilykausi on avattu - 4 lenkkiä / 175 km. Kyllä pyörä liikahtaa iloisesti maastopyöräilyn jälkeen! Vauhdikkaimmat lenkit ovat kulkeneet hiukan yli 30 km/h-keskinopeudella (eilen 56.5 km / 1h50min / 30.7 km/h). - - - Ajankohtainen määritelmä egosta: "the part of the mind that believes it is separate from the Mind of Christ" (http://www.facim.org/acim/glossary.htm) -gs

Kippurasarvelle kyytiä - nyt ja silloin...

Kolme päivää kotona sairaan lapsen kanssa alkoi jo hiukan puuduttamaan. No joo, kyllähän niitä olympialaisia oli iltapäivisin kiva seurata, mutta kuitenkin. Menin sitten tänään töihin ja kulta jäi Jempsun kanssa kotiin. Tytöllä oli tänään nelivuotisneuvola. Terveydenhoitaja kuvasi tyttöämme "toimeliaaksi ja iloiseksi" ja kirjasi lisäksi terveyskorttiin, että "puhe selvää, kasvu sopusuhtaista ja liikkuminen ketterää". Hyvä niin!

- - -

Viime viikolla juoksukilometrejä ja tehoharjoituksia kertyi sen verran paljon, että tämä viikko on menty juoksun osalta erittäin matalalla profiililla. Vain yhden kevyen kympin olen juossut. Tänään keksin tehdä vauhdikkaan pyörälenkin 26 vuotta vanhalla kippurasarvellani; 46.3 kilometriä mäkisellä reitillä kulki vauhdikkaanoloisesti 1.46-ajassa ja mielessä kävi että niinkö tässä innostuu vielä kunnollisen pyörän hankkimaan.

Kippurasarvesta tuleekin mieleen yksi takavuosien tempaus; lokakuun lopulla 1994 luovuimme Helsingin asunnostamme, joten edessämme oli tavaroiden siirtäminen Kouvolaan. Hoidimme muutto-operaatiota pikku hiljaa kesän aikana, mutta kippurasarvea en alkanut autoon pakkaamaan. Keksin nimittäin kuningasajatuksen: minähän ajan sen pyörän sinne! Jonakin viikonloppuna. Kun kelit on kohdallaan.

Eräänä heinäkuisena päivänä kelit olivat kohdallaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Kouvolaa kohti. Ajelin ilman paitaa helteisessä säässä ja ajattelin ettei elämä tästä enää parane. Viuhdoin vanhaa Porvoontietä ensin Porvooseen, jossa söin lounaan. Jossakin vaiheessa olin sitten pakotettu ajamaan kapeaa valtatietä (VT6), jossa siihen aikaan oli piennarta tarjolla noin 20 senttimetriä. Vierestä pyyhkivien venäjänrekkojen myötä homma alkoi tuntumaan epäterveelliseltä ja niinpä Elimäen tienoilla koetin hakea vaihtoehtoisia ajoreittejä, mutta enpä oikein järkeviä ratkaisuja enää löytänyt (tai väsymyksen sumentamilla aivoilla keksinyt), joten päädyin takaisin valtatielle. Sinnikkäästi väänsin perille saakka; väsyneenä, mutta onnellisena ja ennen kaikkea ehjänä saavuin Kouvolaan.

Selkänahka oli jo ajon aikana tuntunut vähän kireältä ja syy selvisi - olin hikoillut aurinkovoiteet pois, joten selkä punoitti vahvasti. Nukuin yön vatsallani märkä pyyhe selkäni päällä ja selvisin kuin selvisinkin ilman nahanluontia.

140-150 kilometrin lenkki ei ehkä ollut parasta mahdollista valmistautumista parin viikon kuluttua juoksemalleni Helsinki City maratonille, mutta tulipahan pyöräiltyä.

-gs

ps. Se maraton meni sitten aikaan 3.32, missä oli viisi minuuttia parannusta edelliseen, elämäni ensimmäiseen maratoniin, jonka olin juossut viisi vuotta aiemmin. Kun olin keksinyt että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ennen naimisiinmenoa ole maratonia juossut.