perjantaina, elokuuta 31, 2007

Juoksen koska

Juoksu herättää intohimoja. Suuntaan jos toiseenkin:

"...juokseminen on täysin käsittämätön modernin itsekidutuksen, itsemurhakäyttäytymisen ja kuoleman tavoittelun, vapaaehtoisen orjuuden ja jopa aviollisen uskottomuuden uusi muoto. Kuola suusta valuen, silmät tyhjinä ja omaan sisäiseen lähtölaskentaansa keskittyneet juoksijat edustavat Baudrillardille ihmislajin rappiota, maailmanlopun tunnelmaa."
(http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/mar1.htm)

tai

"Running has made me young again. I run now as I did at twenty. I have the same health, the same vigor, the same sensations of power and grace. And I have the strength and speed and endurance of those years younger than 1. Not because I am exceptional, but because I do what I do with my whole self. My running is an incitement to energy. It is an outpouring from the very center of my being. it is a vital force that takes me to the peak of my powers and there opens me to myself and to the world and to others."
(George Sheehan, Running and being)

Mikä on Sinun suhteesi juoksuun?

-gs

(kuva http://www1.istockphoto.com/file_thumbview_approve/562518/2/istockphoto_562518_woman_running_silhouette.jpg)

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Kevyttä

Tiukemman harjoitusjakson päälle pidetyt kolme juoksuvapaata päivää tuntuvat tehneen sen mitä toivoin; tänään 8.4 kilometriä tuntui lupaavan kevyeltä. Parhaimmillaan kiihdytin hetkeksi noin 3.05 -kmvauhtiin ja rennolta tuntui sekin. Reilun kahden kilometrin pätkän vedin 4.11 -vauhtia ja juoksu pysyi hyvin kasassa. Päkiällä mennään ja aiemmin kuvaamaani pose-tekniikkaan nähden poikkean viemällä reittä aktiivisesti eteen. Polvikulmaa pyrin kuitenkin pitämään yllä niin että askel tulee mahdollisimman alle. 4.11 -vauhdissa frekvenssi on 85 (170) ja 3.05-vauhdissa 97 (194). Askel on pitkään ollut hakusessa, mutta viimeisen parin viikon aikana on tuntunut että homma alkaa vähitellen toimimaan.

Nyt edetään kevyellä treenillä kohti viikonloppua kisaa, jossa on mennään sitten pikamatka, hiukan yli 5 km maastossa, pururadalla. Mielenkiintoisen vertailukohdan antaa viimevuotinen kisa, jolloin käytin matkaan aikaa 22.36 - nyt on tavoitteena selvästi parempi aika. 21 minuutin pintaan, ehkä allekin pitäisi olla mahdollisuudet. Syksyn kisaohjelmaan kuuluu muutama lyhyt (=alle 10 km kisa), yksi puolimaraton ja kauden päättävä täysmaraton lokakuun puolella.

Ja se kissa. Tällä kertaa Anne meni katsastelemaan tilannetta tarkoituksenaan yöpyä teltassa ja hetki sitten tuli puhelinsoitto; Santtu oli teltalla odottamassa! Yes! Yhteiselo siis jatkuu!

-gs

(kuva http://www.sportsmedicine.upmc.com/Images/Sub/PhotoRunning.gif)

Pyhä yksinkertaisuus

Yksinkertainen elämänohje;

Syö.
Juo.
Nuku.
Hankkiudu vaikeuksiin.


En tällaista kenellekään suosittele, mutta varsin monet kissat elävät sen mukaan. Esimerkiksi meidän kissamme - 16-vuotias seniori päätti telttaretken päätteeksi ettei haluakaan lähteä kotiin. Ainkaan vielä. Niinpä se nyt on neljättä päivää metsässä. Kotoamme on viitisen kilometriä paikkaan, jossa telttamme on nytkin pystyssä, jonkinlaisena merkkinä kissalle. Kaunis on paikka, isoon järveen kurkottava pieni kallioniemi. Olen kaksi viimeistä yötä käynyt siellä nukkumassa toivoen samalla että Santtu ilmestyisi paikalle, mutta turhaan.


Eilen iltalukemistooni kuului vanha tuttu Zen comics. Niin kevyttä ja niin syvällistä! Ja hauskaa.

Kuuluisa oppinut tuli vanhan munkin luo keskustelemaan harjoitusohjeista.

- Mikä on buddhalaisten opetusten tarkoitus?
- Älä tee mitään pahaa. Tee paljon hyvää. Puhdista mielesi.
- Mutta kolmivuotias lapsikin osaa sanoa noin!
- Ehkä, mutta osaatko elää niin?

-gs

(kissakuva http://www.zenmontreal.ca/images/bg/cat.jpg)

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Juokseminen kehollisena ja elämyksellisenä itsen tutkimisena

Melkein kokonainen viikko on sujahtanut Kuusamossa. Tyttärellä on riittänyt ohjelmaa mummon ja papan kanssa, joten minulla on ollut mukavasti omaa aikaa. Juoksulenkkejä, lueskelua, laiskottelua - sopivassa suhteessa.

Harjoituksellisesti melkoisen tiukka jakso takana ja seuraavaksi onkin ohjelmassa lepoa ja vain kevyttä hölkkää ennen seuraavaa kisaa (2.9.). Toivottavasti maltan levätä, sillä tunnetusti kunto nousee vain jos rasitus ja lepo ovat oikeassa suhteessa. Kun juoksu maittaa, käy helposti niin että paras ruuti tuhlataan harjoituksiin. Starttiviivalla pitäisi olla nälkää.

Kirjastosta sattui käteeni Tapio Kosken "Juoksemisen filosofia". Kirja tuli tavattua läpi, vaikka paikoitellen ilmaisu on heideggerilaisen rönsyilevää, mutkikasta. Esimerkkinä käyköön vaikka tämä

"Näen kehon temporaalisuuden merkityksen juoksemisessa seuraavalla tavalla: Kehon ekstaattisuus antaa ja tuottaa operatiivisen intentionaalisuuden kautta ihmiselle ymmärryksen ajasta ja muutoksesta. Jotta olisi mahdollisuus ymmärtää juokseminen prosessina, siis tietenkin ensin itse fyysisenä konkreettisena toimintana, myös tulevana toiminnan sfäärinä, on juoksu ymmärryksen ja kehon avulla realisoitava konkreettiseksi harjoitukseksi, jotta juokseminen ei olisi satunnaista toimintaa. Temporaalisuus rakenteena mahdollistaa sen, että tietoisesti voidaan ymmärtää jatkuvien harjoitusten merkitys juoksijan kokonaisuudelle, terveydelle ja mielenrauhalle" (emt., 137-138)

Entuudestaan minulle tuttua juoksufilosofi George Sheehania (hyllystäni löytyy "Running and Being" sekä "Running to Win") Koski siteraa useaan otteeseen. Sheehan puhuu juoksun iloista innostavasti, kauniisti. Kuten:

"Maaseututiellä -- löydän koko universumin, sen luonnollisen ja yliluonnollisen josta viisaat miehet kiistelevät. Se on elämä, maailma, universumi, joka alkaa hien ja uupumuksen jälkeen. Tuo hiki puhdistaa minut. Minut kastetaan omassa vedessäni. Kuljen jälleen läpi uuden Eedenin. -- Olen kyllästetty maailman hyvyydellä, täytetty juoksemaan maan näkymällä ja äänellä ja tuoksulla ja tunnolla."

Jotenkin juoksun myötä olemassaolo saa lisää intensiteettiä. Filosofointiin taipuvaisena vaarana on elää liikaa pään tasolla. Tasapainoinen, ehyt ihmisyys on olemista kokonaisena - psykofyysisenä ajattelevana tuntevana toimivana ihmisenä - sopiva fyysinen rasitus auttaa löytämään tämän tien. Anima sana in corpore sano.


(kuva http://www.fitnessforlife.org/images/98243_E2927.jpg)


-gs