"Broaden and build" & positive emotions

"Megan McDonough, CEO of Wholebeing Institute, and Barbara Frederickson, director of the PEP Lab at the University of North Carolina, Chapel Hill, discuss the long-term effects of positive emotions in the context of Barbara's "broaden and build" theory."

Sylisi on rajaton

Millainen on mielen maisemasi tunnetila juuri nyt?
Sinä koet tunnetilan.
Sinä et ole tunnetila.
Tunnetilaa ei ole tarpeen kiertää, torjua, parantaa....
Tunnetila on tässä, jotta pitäisit sitä sylissäsi.
Hyväntahtoisesti.
Lempeästi.

Tunnetko?

Miltä Sinusta juuri nyt tuntuu? Mitä tunteita tässä hetkessä liikkuu? Huomaatko kuinka mielesi suhtautuu tunteisiin? Näetkö miten se haluaa käsitellä niitä?

Mielen tehtävä on luokitella ja nimetä. Se kertoo tarinoita ja esittää tulkintoja. Mieli tarjoilee vaihtelevan variaation älyllisiä selityksiä. Sen työ on nimetä ja selittää tietoisuuden maiseman ilmiöitä. Mieli ennustaa ja arvioi. Se haluaa varjella sinua suuntautumalla kohti mieluisiksi arvioimiaan asioita ja kääntämällä selkänsä epämieluisille ilmiöille. Tällä kaikella on mittaamattoman arvokas elämää palveleva tarkoitus. Mielesi on tehnyt hyvää työtä. Sinä olet tässä. Hengität. Olet elävä.

Mutta ne tunteet. Nämä tunteet. Tässä. Sinussa. Nyt. Sinun ei ole tarpeen käsitellä tunteita – tunteet ovat tuntemista varten. Sinä voit mennä lähemmäksi. Tunnetko tunteesi? Tunne on kehollinen kokemus. Voit luottaa kehosi viisauteen ja sallia energian liikkua sinussa. Kyllä – toisinaan sinua pelottaa. Reagointipohjaisten väistöliikkeiden sijaan voit suoda tunteelle lempeän huomion. Et mene rikki tunteistasi. Voit pitää tunnetta sylissä ja kuunnella sitä. Lokeroinnin sijaan sinulla on lupa hyväksyä tunne sellaisena kuin se on tässä ja nyt. Tunne on joka tapauksessa jo tässä. Sinussa.

Mitäpä jos sanoisit tunteelle: ”Olet tervetullut. Sinä saat olla tässä. Sinä saat liikkua minussa. Sinä saat levätä minussa. Minä kuuntelen sinua.”

Sinun ei tarvitse odottaa, että jotakin erityistä tapahtuu. Saattaa kuitenkin olla, että myötätuntoisen läsnäolosi lämmössä tapahtuu merkillisiä asioita.

Olet sen arvoinen

Milloin menit metsään? Milloin vaelsit luonnossa? On tilaa, on aikaa. Hitaus. Hiljaisuus. Tyyneys. Luonnon parantava läsnäolo kutsuu Sinua pysähtymään itsesi äärelle. Miksi olet? Kuka olet? Mitä rakastat?

Vaellatpa juuri nyt valossa tai varjossa, tutulla tai tuntemattomalla polulla, miellyttävissä, neutraaleissa tai kärsimyksen täyteisissä tunnelmissa - tämä hetki on sinun polkusi juuri nyt. Sinä voit viipyillä tässä hetkessä. Sinä voit antaa näkymien, tunnelmien ja aistimusten liikkua sinussa. Voit myös kiihdyttää vauhtia. Saatat ajatella, että tämä hetki ei ole sinun juttu, joten on kiiruhdettava johonkin toiseen hetkeen, johonkin mieluisampaan. Voit pelätä tätä hetkeä. Voit kääntää selkäsi. Voit sulkea silmäsi. Tämä hetki sallii kaiken tämän.

Sinulla on mahdollisuus pysähtyä, edes pieneksi hetkeksi. Mitä sinulle kuuluu? Miten voit juuri nyt? Mitä sydämesi sanoo tästä hetkestä? Saako valitsemasi tie, tämä tie sydämesi laulamaan? Huomaatko sittenkin laulavasi toisten lauluja? Sinä voit valita. Sinä olet sen arvoinen.

Rajaton

Toisinaan huomaat, että jokin ajatus jää vaivaamaan sinua. Ajatus kertoo painokkaasti, miten sinä, puolisosi, työkaverisi, lapsesi tai satunnainen ohikulkija sanoi tai teki, oli sanomatta tai oli tekemättä jotakin mitä ei olisi pitänyt tai olisi sittenkin pitänyt. Sinusta tuntuu ikävältä. Haluat ajatella jotakin muuta, mutta ajatus on erityisen itsepintainen. Se alleviivaa, se palaa uudestaan ja uudestaan. Olet totaalisesti nalkissa sen kanssa. Sinusta tuntuu yhä pahemmalta. Märehdit ja murehdit. Ryvet itsesäälissä. Kärsit. Katkeroidut. Koet olevasi uhri.

Sinun ei tarvitse taistella ajatusta vastaan. Joka kertaa kun huomaat uppoutuneesi samaan itsepintaiseen ajatusten kierteeseen, voit kiittää itseäsi siitä että huomasit takertuneesi. "Kiitos kun havahduin." Voit myös kiittää mieltäsi. "Kiitos mieli - sinä se tuotat väsymättömästi ajatuksia." Mieli haluaa varjella sinua. Se on tehnyt hyvää työtä. Sinä olet elossa.

Voit hengittää syvään ja päästää irti. Sinä voit valita. Ajatusten ja tarinoiden sijaan voit kääntää huomiosi tunteeseen, jonka ajatus on herättänyt. Tarinoista ja tulkinnoista riisuttu tunne on paljasta ja puhdasta energiaa. Se ei ole hyvää eikä se ole pahaa. Tunne on elämän liikettä, jonka voit tuntea kehossasi.

Sydän hakkaa. Vatsaa korventaa. Sisäinen liikkumatila saattaa käydä sietämättömän ahtaaksi. Voit keskittyä hengitykseen. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys. Hengitys on elämän ainutlaatuista liikettä sinussa. Ehkäpä voit kysyä itseltäsi: "Saako tämä energia, saako tämä elämän lähettämä liike olla hetken luonani? Voinko tarjota tälle tuntemukselle sylin? Voinko sallia tälle sykkeelle kaiken huomioni?"

Olet elävä. Olet rajaton tila, jossa elämän energia liikkuu. Et ole mikään eloton tarinoiden, ajatusten ja uskomusten kulissi, jota on varjeltava maailman tuulilta. Et ole mikään saavutusten kokoelma, jota kelpaa seurapiireissä esitellä. Olet enemmän. Paljon enemmän.

Tämä hetki polttaa yhä uudestaan tuhkaksi mielen luomat luutuneet käsitykset siitä kuka olet ja kuinka elämäsi piti sujua. Olet arvoitus. Olet sanaton läsnäolo, joka todistaa ajatusten, aistimusten, tunteiden ja tuntemusten tulemisen ja menemisen tietoisuuden rajattomassa maisemassa. Olet rajaton taivas, joka empimättä hyväksyy niin pouta- kuin sadepilvetkin. Tila, jossa valo ja varjo tanssii. Myötätunto. Olet elämä. Sinä olet. Olet. Sinä riität.

Rajaton.

- Jorma Ronkainen onnessa.com

Rajaton

Toisinaan huomaat, että jokin ajatus jää vaivaamaan sinua. Ajatus kertoo painokkaasti, miten sinä, puolisosi, työkaverisi, lapsesi tai satunnainen ohikulkija sanoi tai teki, oli sanomatta tai oli tekemättä jotakin mitä ei olisi pitänyt tai olisi sittenkin pitänyt. Sinusta tuntuu ikävältä. Haluat ajatella jotakin muuta, mutta ajatus on erityisen itsepintainen. Se alleviivaa, se palaa uudestaan ja uudestaan. Olet totaalisesti nalkissa sen kanssa. Sinusta tuntuu yhä pahemmalta. Märehdit ja murehdit. Ryvet itsesäälissä. Kärsit. Katkeroidut. Koet olevasi uhri.

Sinun ei tarvitse taistella ajatusta vastaan. Joka kertaa kun huomaat uppoutuneesi samaan itsepintaiseen ajatusten kierteeseen, voit kiittää itseäsi siitä että huomasit takertuneesi. "Kiitos kun havahduin." Voit myös kiittää mieltäsi. "Kiitos mieli - sinä se tuotat väsymättömästi ajatuksia."

Voit hengittää syvään ja päästää irti. Sinä voit valita. Ajatusten ja tarinoiden sijaan voit kääntää huomiosi tunteeseen, jonka ajatus on herättänyt. Tarinoista ja tulkinnoista riisuttu tunne on paljasta ja puhdasta energiaa. Se ei ole hyvää eikä se ole pahaa. Tunne on elämän liikettä, jonka voit tuntea kehossasi.

Sydän hakkaa. Vatsaa korventaa. Sisäinen liikkumatila saattaa käydä sietämättömän ahtaaksi. Voit keskittyä hengitykseen. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys. Hengitys on elämän ainutlaatuista liikettä sinussa. Ehkäpä voit kysyä itseltäsi: "Saako tämä energia, saako tämä elämän lähettämä liike olla hetken luonani? Voinko tarjota tälle tuntemukselle sylin? Voinko sallia tälle sykkeelle kaiken huomioni?"

Olet elävä. Olet rajaton tila, jossa elämän energia liikkuu. Et ole mikään eloton tarinoiden, ajatusten ja uskomusten kulissi, jota on varjeltava maailman tuulilta. Et ole mikään saavutusten kokoelma, jota kelpaa seurapiireissä esitellä. Olet enemmän. Paljon enemmän.

Tämä hetki polttaa yhä uudestaan tuhkaksi mielen luomat luutuneet käsitykset siitä kuka olet ja kuinka elämäsi piti sujua. Olet arvoitus. Olet sanaton läsnäolo, joka todistaa ajatusten, aistimusten, tunteiden ja tuntemusten tulemisen ja menemisen tietoisuuden rajattomassa maisemassa. Olet rajaton taivas, joka empimättä hyväksyy niin puota- kuin sadepilvetkin. Tila, jossa valo ja varjo tanssii. Myötätunto. Olet elämä. Sinä olet. Olet. Sinä riität.

- Jorma Ronkainen (kuva Marianna Heini, Mariannan kuvia: http://www.mariannaheini.com/photography/)

Tunnetko?

Julkaisu käyttäjältä On.

Tunteet ovat tietoa

Julkaisu käyttäjältä On.

Tunteilua

Olet luultavasti kuullut, että olisi viisasta oppia käsittelemään ja hallitsemaan tunteitaan. Ohjeen tarkoitus on epäilemättä hyvä, mutta että "käsittelemään" ja "hallitsemaan"? Minusta tämä kuulostaa liukuhihnatyöltä. Seisot hihnan äärellä, ja sieltä jostakin niitä vyöryy - tunteita. Miellyttäviä, epämiellyttäviä, musertavia, ylitsevuotavia… tunteita, tunteita, loputtomiin tunteita. Ei muuta kuin rohkeasti käsiksi; viipaloimaan, pussittamaan ja punnitsemaan! Työ on tehtävä täsmällisesti ja tehokkaasti, jotta tuloksena olisi kaikin puolin moitteetonta ja tasalaatuista tavaraa. Tarralappu pussin kylkeen ja siinä se on - 100 grammaa 100% käsiteltyjä tunteita!

Asioita ja esineitä käsitellään. Tunteet eivät ole kumpaakaan. Ne eivät ole myöskään vihollisia, joita vastaan olisi taisteltava. Tunteet eivät ole sinusta erillään oleva saareke. Voit toki rakennella sisäisiä patoja ja poteroita, voit kaivaa ojia ja vallihautoja. Voit pyrkiä osoittamaan tunteille niiden oma paikka. ”Tässä teidän kuuluu olla. Olkaa kiltisti ja ennen kaikkea - olkaa hiljaa. Älkää häiritkö! Tässä ei ole aikaa tunteilulle. Minulla on tärkeää tekemistä. Palaan teidän pariin jos muilta kiireiltä ennätän.” Tämänkaltaiset ratkaisut ovat yleisiä ja ne saattavat toimia jonkin aikaa. Sitten se tapahtuu. Ojat tulvivat ja padot murtuvat.

Tunteet eivät ole seisovaa vettä. Ne ovat elämän liikettä sinussa ja sinun kauttasi. Ne ovat sinun ainutlaatuista sykettä tässä hetkessä. Ne ovat energiaa, elävää voimaa. Tunteet eivät ole käsittelemistä varten – tunteet ovat tuntemista varten. Älyllisten väistöliikkeiden, kyyristelyn, vastakkainasettelun, ehdollistuneiden luokittelujen, tarinoiden ja tulkintojen sijaan tunteet kutsuvat sinua lähemmäksi. Luota kehosi viisauteen ja suo energian liikkua sinussa. Näin elämä koskettaa sinua juuri nyt. Tunnetko? Mene vielä lähemmäksi. Kyllä – toisinaan sinua pelottaa. Et tiedä mistä tämä epämääräinen polttava tunne vatsan seudulla johtuu. Selitysten sijaan suot tunteelle lempeän huomion. Pidät tunnetta sylissä ja kuuntelet sitä. Lokeroinnin sijaan hyväksyt tunteen sellaisena kuin se on nyt, käsittämättömänä, arvaamattomana. Syiden ja seurausten puntaroinnin sijaan lausut: ”Sinä olet tervetullut.” Saattaa olla, että myötätuntoisen läsnäolosi lämmössä alkaa tapahtumaan ihmeitä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Tähtiin kirjoitettu

Tunnetko tämän hetken? En nyt tarkoita tämän hetken älylliskäsitteellistä viipalointia ja nimeämistä. Tunnetko kuinka tämä hetki koskettaa sinua? Tämä hetki pitää sinua sylissään ja samalla tämän hetken käsittämättömyys kaipaa sinun lämmintä ja myötätuntoista huomiota.

Tunnetko kuinka elämän energia virtaa ja värähtelee sinussa ja sinun kauttasi? Tunnetko tämän hetken ainutlaatuisuuden? Elämä ilmenee juuri nyt juuri tällä tavalla. Sinä tapahdut, sinä virtaat tässä hetkessä. Tämä hetki ja sinä - käsittämätön kaksikko, joka ei ole virhe, joka pitäisi korjata tai ongelma, joka olisi ratkaistava. Tämä hetki ja sinä - rakastavaiset, hehkuvaiset. Tämä hetki ja sinä - tähtiin kirjoitettu rakkaustarina.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Rakkauden tie

Julkaisu käyttäjältä On.

Ajasta ikuisuuteen

Toisinaan sinua pelottaa. Kokemus tästä hetkestä on ahdistava. Puristaa. Polttaa. Onnen hetket ovat vain kaukainen muisto. Koet epäonnistuneesi. Itsesyytöksiä. Epätoivoa. Ajatukset kiertävät kehää. Olet pakokauhun partaalla. Pelkäät romahtavasi. Koet ettet selviydy tästä haasteesta. Haluat paeta. Haluat vaistomaisesti kääntää tälle kokemukselle selkäsi. Haluat selittää ja tulkita tuskaa, jotta se hellittäisi. Haluat vaihtaa tämän kokemuksen johonkin toiseen, johonkin mieluisampaan. Mikä tahansa kelpaa, mutta ei tämä. Haluat parantua. Haluat eheytyä. Haluat tulla vahvaksi. Viisaaksi. Haluat onnistua elämässä. Haluat olla onnellinen. Kaipaat rakkautta. Mutta tämä tuska. Tämä ei hellitä. Se pitää sinua rautaisessa otteessaan. Kaikki haaveet, kaikki unelmat - mennyttä. Haluat unohtaa. Levätä. Mennä pois. Haluat olla rauhassa.

Malta hetki. Mitäpä jos kohtaat tämän hetken, tämän kokemuksen sellaisena kuin se todella on? Päästät hetkeksi irti tarinoista ja tulkinnoista. Lakkaat vertaamasta tätä kokemusta johonkin menneeseen tai mahdollisesti tulevaan. Mitä tämä kokemus on? Et käännä selkääsi. Käsitteellisten tarralappujen ja pakkomielteisen älyllistämisen sijaan tunnustelet kokemusta. Tässä sykkii elämä. Tunnetko? Ehdollistuneiden luokittelujen ja tulkintojen sijaan menet lähemmäksi. Tässä värähtelee energia. Tunnetko? Kehosi on energiaa. Elämä koskettaa sinua juuri nyt. Menet vielä lähemmäksi. Polttava tunne vatsan seudulla. Rintakehän liike. Ilmavirta nenässä. Vielä lähemmäksi. Näetkö valon ja varjon, muotojen ja liikkeen leikin? Mille tämä kokemus maistuu? Miltä se tuoksuu? Kokemus tästä hetkestä on arvoituksellinen kimppu ajatuksia, aistimuksia, tuntemuksia, tunteita – käsittämätöntä energiaa, säkenöivää voimaa hyvän ja pahan tuolla puolen.

Ehkäpä unelmien pitikin murentua. Haaveesi siitä miten elämäsi tulisi sujua – ehkä siitä piti päästää irti. Sinä ja sinun elämäsi… jonkinlainen projekti? Sinä uskoit, että ne ovat kaksi erillistä asiaa. Tämä polttava kokemus, tämä kirkas valo ei tunne erillisyyttä. Sinä ja elämä – yksi ja sama. Sinä ja elämä – tämä käsittämätön tanssi. Sinä ja elämä – erottamattomat. Sinä ja elämä – rakkaus. Tämä hetki, tämä kokemus ohjaa sinua. Tämä energia – sinä olet sille koti. Et tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, mutta tässä kokemuksessa on outo lumous. Polkusi on tämä askel. Elämä on tämä hetki. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys.

Tämä tunne epätoivosta, romahtamisesta ja pelosta – ehkä tämä onkin kutsu? Elä entistä syvemmin, rikkaammin, vapaammin, aidommin. Tämä kokemus mahalaskusta ja toivottomuudesta – ehkä tämä onkin muistutus? Olet enemmän ja ihmeellisempi kuin mikään mielen tai toisten sepittämä tarina sinusta.

Olet aivan hiljaa. Olet niin hiljaa, että kuulet kukkien viisauden. Ne eivät muistele eilistä, eivätkä mieti huomista. Ne eivät märehdi mennyttä talvea eivätkä murehdi tulevaa syksyä. Kukat tanssivat tuulen kanssa ja kuiskaavat: "Nyt se tapahtuu. Tätä se on. Ajasta ikuisuuteen - ei sitten kun aika jättää, vaan nyt. Ajasta vapautuminen on tässä hetkessä elämistä. Kokemuksesi vaihtelee, mutta se tapahtuu aina ja vain nyt. Kokemus on jatkuvassa liikkeessä, mutta tila jossa se ilmenee, on ajaton. Se on kotisi. Se olet sinä. Sinä olet se. Tämä käsittämätön.”
Lumoavaa tätä hetkeä!
- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kiitos sinulle!

Kiitos kun olet tässä. "Tuolla", "siellä", "lähellä" ja "kaukana" ovat vain ajatuksia kun taas kokemus tästä hetkestä on konkreettinen ja kehollinen. Kokemus tästä hetkestä on elämän energian ainutlaatuista virtaamista ja värähtelyä sinussa ja sinun kauttasi.

Tämä hetki on elävä. Tunnetko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

"Oma koti kullan kallis".

Niinhän se on. Ajatuksesi lennähtää nykyiseen asuntoosi. Kenties mieleesi nousee muistoja lapsuuskodista. Saatat myös haaveilla unelmakodista, joka sijaitsee jossakin sinulle rakkaassa paikassa. Oma koti - turvapaikka, jossa saa olla rauhassa maailman melulta ja melskeeltä.

On eräs toinen paikka, jossa vietät aikaa vielä enemmän kuin kotonasi. Itse asiassa vietät siellä koko elämäsi. Puhun tietoisuudesta. Tietoisuuden talo on kotisi, joka kulkee aina mukanasi. Miltä siellä näyttää? Kuinka hyvin viihdyt siellä? Millaisilla ajatuksilla ja asenteilla olet sisustanut tietoisuuden talon?

- - -

Gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia = "On" Facebookissa

Viisasten kivi

Järki, tunteet ja arjen haasteet - siinäpä Bermudan kolmio, jonne moni on eksynyt! Ihmisen tehtävä on löytää ratkaisu. Viisautta janoava voi saavuttaa tasapainon. Totuutta rakastava pystyy ylittämään järjen ja tunteen välisen ristiriidan. Se edellyttää tähtäämistä järjen ja tunteen vastakkainasettelun väliin. Ei ole syytä kiistää tunteita eikä tarvetta väheksyä järkeä.

Legendaarisessa viisasten kivessä ei ole kysymys jostakin ulkoisesta ratkaisusta olemisen mysteeriin. Viisasten kivi piilee sisällämme. Se on muutospotentiaali, joka mahdollistaa järjen ja tunteen vastakkainasettelun ylittämisen. Viisasten kiven ja sielun koskettaessa toisiaan syntyy henkistä kultaa. Tapahtuu herääminen, jota juhlallisesti myös valaistumiseksi kutsutaan. Herääminen on todellisuuden ja elämän näkemistä niin kuin se on.

"On" (Facebook)

Tietoisuuden talossa asustaa Personal Thinker

Tilaa on jokaiselle ajatukselle ja tunteelle. Tietoisuuden talossa saa asustaa myös Ajattelija, Personal Thinker joka rakastaa etsiä vikoja, ongelmia...

Sinä olet tietoisuuden talo ja talon asukkaat - ajatukset ja tunteet ovat lapsiasi. Lapset ovat välillä ihania, välillä raivostuttavia. Jokaisella lapsella on tarina kerrottavanaan. Voit tukkia korvasi ja sulkea silmäsi tai voit pysähtyä, olla läsnä, hyväksyä, kuunnella ja oppia. Oppituokiot voivat olla rakastettavan ihania ja toisinaan opettavaisimmat tuokiot ovat rakastettavan raivostuttavia. Tietoisuuden talon asukkaat - sinun lapsiasi ja opettajiasi. Personal Thinker, Ajattelija - uskollinen apulaisesi. Kaikille on tilaa. Olet rajaton.

Kärsimys, viha ja tietoisuus

Iltapalan yhteydessä tuli puheeksi jaksaminen. Jemina totesi: "Muista mun ohje, ota rennosti vaikka ärsyttää." Siinäpä se. Ota rennosti, vaikka vihastuttaa. Ota iisisti, vaikka kärsii.

Mitä on kärsimys? Mitä on viha? Ne ovat käsitteitä, joita olemme ehdollistuneet käyttämään tiettyjen tietoisuudessa ilmenevien tunnetilojen yhteydessä. Tämä ei vielä ole mikään ongelma. Ongelmat syntyvät siinä kohtaa, kun samaistamme itsemme näihin tunnetiloihin; "minä olen surullinen", "minä olen iloinen", "minä olen vihainen" tai "minä olen kärsivä". Näkökulma avartuu oleellisesti ymmärrettäessä, että "paikka" tai "ulottuvuus", jossa jokin tunne (tai ajatus) "sijaitsee" tai ilmenee, on enemmän kuin persoonallinen samaistuminen kyseiseen tunteeseen tai ajatukseen. Tietoisuus on avarampi kuin mikään sen käsitteellisesti hahmotettava sisältö tai osajoukko. Avartuminen ja laajentuminen identifikaatiosta käsitteelliseen mieleen ei johda tunnekuolemaan. Se ei johda välinpitämättömyyteen. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät niin kuin ennenkin, mutta niillä ei ole enää valtaa meihin. Ne eivät takerru meihin kuten aiemmin emmekä me anna itsemme takertua niihin. Tunteet ja ajatukset havaitaan, tunnistetaan, kohdataan... mikä lähestymistapa nyt sitten kulloinkin on tarkoituksenmukainen. Sitten niiden annetaan kadota tietoisuuden kentältä. Tässä realisoituu vapaus.

Mistä kärsimys tulee? Mistä viha tulee? Kuten edellä totesin, ne ovat "vain" käsitteellinen tulkinta tietyille tunnereaktioille. Nämä reaktiot aiheutuvat tämän hetken kieltämisestä niin kuin se todentuu tietoisuudessa nyt-hetkellä. Sen sijaan että hyväksyttäisiin tämä hetki niin kuin se on, ajatellaankin että "vasta sitten kun jonakin epämääräisessä tulevaisuudessa toteutuvana ajanhetkenä on tätä/tuota/sitä materiaalista/henkistä enemmän/vähemmän... sitten, vihdoinkin minun on hyvä olla, sitten olen ehjä". Kuten arvata saattaa, tämä sitkuttelijan kaipaama hetki toteutuu vain harvoin ja se kestää vain hetken. Pääosin elämämme sujuu enemmän tai vähemmän kärsivissä sitkuttelu-tunnelmissa. Kärsimyksen olemassaolo on riippuvainen tästä sitkuttelu-tyyppisestä ei-läsnäolosta ja ajattelusta. Kärsimys lakkaa kun sitkuttelu lakkaa, tietoisuus ei identifioi itseään tajunnan sisältöön ja ihminen alkaa olla läsnä tässä hetkessä ja hyväksyy sen niin kuin se on, valoineen ja varjoineen.

Jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä niin miksi Hän sallii kärsimyksen? Tämä kristinuskon klassinen teodikea -ongelma perustuu dualistiseen tapaan nähdä oleva. Oleva jaetaan Jumalaan ja maailmankaikkeuteen. Jumala mielletään maailmankaikkeuden ulkopuoliseksi toimijaksi, joka on enemmän tai vähemmän irrallaan maailman tapahtumista. Toisinaan Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun ja toisinaan Hän kääntää selkänsä. Merkillinen Jumala, eikö totta! Teodikean ongelma katoaa, kun päästämme irti tällaisesta jumalakuvasta. Ateisti (kreik. a-theotes, ei jumalia) kieltää minkäänlaisen jumalan olemassaolon. Agnostikko toteaa että Jumalasta ei ole tietoa (a-gnosis, ei-tietoa). Millainen on jumalakuvani? En ole ateisti. En ole agnostikko. En osaa itseäni mihinkään lokeroon laittaa. Kokeilen mitä tapahtuu: jumalakuva on sana, joka mielessäni viittaa ajatukseen alkuräjähdyksen singulariteetissa "syntyneestä" kiihtyvästi laajenevasta maailmankaikkeudesta. "Alussa", ennen aikaa ollut puhdas tietoisuuspotentiaali realisoituu käsittämättömän monimuotoisena ja laajana olevana ja olevassa ja olevan kautta. Tämä tietoisuus katsoo ja tutkailee itseään kaikessa olevassa, myös sinussa ja minussa. Miksi sinä ja minä sallimme kärsimyksen? Jokainen meistä "synnyttää" kärsimyksen yhä uudestaan sinä hetkenä kun emme suostu hyväksymään tätä hetkeä ja tämän hetken täyteyttä niin kuin se on. Kärsimys syntyy, kun kaipaamme pois nykyhetkestä. Kärsimys syntyy pakomme yhteydessä. Kärsimys katoaa kun emme enää pakene. Kärsimys katoaa kun emme enää kaipaa pois nykyhetkestä. Nykyhetki on avoin ja ikuinen kutsu rauhaan.

Filosofista (4/4)

filosofi (1) rakastaa (2) viisautta (3)

1. Pidän jokaista ihmistä filosofina. Ihmiset eroavat toisistaan siinä, että osa jo toteuttaa filosofiuttaan ja osalla filosofius on vielä potentiaalisena mahdollisuutena, uinuvana kykynä. Filosofi on totuuden etsijä. Filosofi kokee olemassaolon ydinkysymyksiksi klassiset kuka olen, mistä tulen, minne menen ja miksi. Jokainen ihminen vastaa näihin kysymyksiin elämäntavallaan, arvoillaan, ajattelullaan, sanoillaan ja teoillaan. Monet vastaavat tiedostamattaan, mutta filosofi haluaa vastata kysymyksiin tietoisesti. Johdonmukaisesti. Sitoutuen. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

2. Seksismin läpäisemässä ajassa moni sekoittaa toisiinsa rakkauden ja himon. Erotisoituneella ja esineellistävällä medialla ruokittu mieli turtuu. Kaikki maistuu samalle eikä mikään tunnu miltään. Tarvitaan yhä kovempia ja isompia annoksia. Todellinen rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta. Se on toimintaa. Se on kanssaihmisen huomioimista. Todellinen rakastaminen on herkäksi tulemista. Herkältä ei jää mitään havaitsematta. Herkkä kuulee viisauden kuiskauksen. Herkkä näkee arkeen kätkeytyneen kauneuden. Todellinen rakastaminen on myös vahvaksi tulemista. Vahva kestää koettelemukset ja kiusaukset. Vahva on juurtunut klassisiin totuuden, hyvyyden ja kauneuden perusarvoihin ja ilmentää niitä. Todellisen rakastamisen paradoksi on siis olla vahva ja herkkä samanaikaisesti. Filosofi kykenee rakkaudessaan ratkaisemaan tämän paradoksin. Sillä filosofi rakastaa viisautta.
(kuva Interfaith peace mandala - http://love-wisdom.zaadz.com/photos/view/15442)

3a. Dualismin ansakuopassa tunteet ja järki käyvät ikuista painia keskenään. Tunteet vievät ihmistä tuonne ja järki tänne. Älykkäänä itseään pitävä dualisti pyrkii ratkaisemaan dilemman turvautumalla järkeen ja alentamalla tunteet ”vain tunteiksi”. Älykäs dualisti toteaa vakavina pitämiensä asioiden äärellä mielellään, että ”tässä ei ole tunteilulle sijaa”. Älykäs dualisti tulee kovaksi tukahduttamalla tunteet. Viisauden löytänyt sen sijaan ylittää tunteen ja järjen välisen ristiriidan. Viisaus on tunteen ja järjen harmoniaa. Viisaudessa tunne ja järki eivät sekoitu, vaan ne yhdistyvät ja syntyy jotakin uutta. Synergiaeduista puhutaan paljon esimerkiksi tiimityöskentelyn ja yritysfuusioiden yhteydessä. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Moni dualisti sanoo ymmärtävänsä tämän matemaattisen mahdottomuuden. Tunteen ja järjen välisen ristiriidan ylittämiseen sisältyy sama ylimatemaattinen yhtälö; viisaus on enemmän kuin tunne plus järki. Filosofi kykenee viisaudessaan ratkaisemaan tämän yhtälön. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3b. Viisaus ei ole abstraktia käsiterunoutta, vaan se on konkretiaa. Viisaina hallitsijoina pidettyjen Salomonin ja Hesekiaan kokoamissa Sananlaskuissa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus esitellään useassa yhteydessä persoonana, joka tahtoo olla yhteydessä ihmiseen; ”Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini (Snl. 8: 12). Vanhan testamentin yleensä kovin patriarkkinen ajattelu maskuliinisine jumalakuvineen yllättää tässä kohtaa. Viisauteen nimittäin viitataan feminiinipronominilla. Kreikankielisessä vanhassa testamentissa, Septuagintassa, tämä älyn seurassa viihtyvä viisaus on nimeltään Sofia. Kyllä, se sama Sofia, josta filoSofiassa alkujaan oli kysymys. Niinpä on ymmärrettävää, että filosofi rakastaa viisautta.
(kuva Hagia Sofia / Holy Wisdom, http://www.wheeloftheyear.com/2006photos.htm)

Viisauden polkua asteleva alkaa elää todeksi olemisen tapaa, jossa minuus, rakkaus ja todellisuus yhtyvät. Hän saattaa todeta että minää ei enää ole ja samalla hän kuitenkin kokee että vasta nyt hän on todella löytänyt todellisen itsensä. Dualismin tasolla tämä on mahdotonta, mutta rakkaussuhteessa Sofiaan tämä saavutetaan. Amor vincit omnia.

-gs