Tipaton ärsyttää

Oululainen ravintoloitsija Seppo "Edu" Koskinen on kovin näreissään tipattoman tammikuun yleistymisestä. 5.1. Kalevassa hän paheksuu kun ihmiset vetävät joulukuussa päänsä täyteen ja aloittavat helmikuussa uudestaan (tällaista meininkiä tietysti on syytäkin kritisoida) mutta sieltä syvältä täydellisestä asiantuntemattomuudesta on peräisin (pun intended) hänen näkemyksensä tipattoman tammikuun merkityksestä hyvinvoinnille, suora lainaus em. jutusta:

"Ei tuollaiset tipattomat kuukaudet tunnu ihmisen kehossa missään."

Minulla ei lääkärin koulutusta ole, mutta mikään Einstein ei tarvitse olla että voi päätellä päihteettömän elämän (vaikka vain kuukauden mittaisenakin jo) tekevän hyvää niin keholle kuin mielellekin.

Koskinen lienee enemmänkin huolissaan omista ravintolabusineksistaan; onhan se liikemiehen näkökulmasta kurjaa jos suuri prosentti potentiaalisista asiakkaista ei ravintolaan edes yhtä lasillista tule juomaan. Voi ravintoloitsijaparkaa, voi.

-gs

Talisker 18 years old and Nike Free 7.0

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2007! Olkoon tämä vuosi hyvä meille kaikille!

1. tammikuuta 2006 - siis reilu vuosi sitten tulin aloittaneeksi tipattoman tammikuun ja niinhän siinä kävi kuten arvelin...

Helmikuussakaan ei tehnyt mieli ja samoissa merkeissä meni loppuvuosi. Tämän vuoden ensi minuuteilla harkitsin otsikossa mainitun marraskuun alussa Brysselin lentoasemalta vaimolleni ostaman jalon juoman maistamista, mutta jäi tekemättä. Ja nyt tuntuu, että taitaa mennä toinenkin vuosi perään. Tipattomana siis.

Mukavalta on tuntunut; energiataso on pysynyt tasaisesti ylhäällä koko ajan, yöuni on ollut laadukasta, aamut (myös ne maanantait) helppoja (sikäli kun joku kaamosajan aamu voi helppo olla) - ylipäätään elämisen laatu on pysynyt korkeana koko ajan. En toki väitä, että tuo kaikki olisi raittiuden seurausta. Pikemminkin on niin, että pitkien henkisten löytöretkien tulokset ovat vähitellen jalostuneet siihen muotoon, että nykyisen kaltainen olemisen tapa on mahdollistunut. Ja raittius on ollut "vain" yksi luonteva seuraus niille asioille ja arvoille, joita olen oppinut pitämään arvossa.

- - -


Toinen otsikon tuote liittyy tietysti(?) juoksemiseen. Löysin eilen alennusmyynnistä itselleni aivan uuden tyyppisen juoksukengän. Ideana on mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta joustavan pohjarakenteen avulla ja sitä kautta tukea hyvää juoksutekniikkaa. Keskeinen tavoite on ollut jäljitellä paljasjalkajuoksua, jonka edut on todettu moneen kertaan. On mielenkiintoista, että vaikka juoksukengät ovat kehittyneet valtavasti kestävyyden ja iskunvaimennuskyvyn suhteen 1970-luvulta alkaen, juoksijoiden erilaiset jalkavaivat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Onkin aiheellisesti esitetty kysymys; ehkäpä nykykengät aiheuttavat ongelmia ruokkimalla virheellistä juoksutekniikkaa? Jalkavaivoja ei ensisijaisesti ratkaista erilaisia pronaatiotukia omaavilla kengillä, vaan korjaamalla virheet askelluksessa.

Marrasjoulukuussa pitämäni kuuden viikon juoksutauon (ylimenokausi pienen jalkavamman vuoksi, korvaavina harjoitteina kuntopyöräily ja painoharjoittelu)aikana tutustuin POSE-juoksutekniikkaan ja heräsin pohtimaan omaa (aiemmin hyvänä pitämääni) juoksutekniikkaani. Tulin siihen tulokseen (ja vahvistin tämän videoanalyysillä) että olen käyttänyt liian pitkää ja pomppivaa ja klassista kestävyysjuoksijalle oikeaoppisena pidettyä kantapäätekniikkaa. POSE-koulukunnassa kyseenalaistetaan tämä oppi ja esitetään, että juoksutekniikka on perusidealtaan samanlainen niin pika- kuin kestävyysjuoksussa; askelfrekvenssi, ei -pituus on ensisijainen kriteeri.


Kaikkein mullistavin näkemys liittyy jalan maakontaktiin. Perinteisesti on ajateltu, että jalkaterä rullaa kantapäältä päkiän kautta varpaille, ja loppuponnistus tehdään varpailla nilkan ojentuessa suoraksi. POSE-tekniikassa sen sijaan maakontaksi tapahtuu pikajuoksunomaisesti päkiällä (kantapää voi kosketaa maata) ja juoksussa pyritään mahdollisimman lyhyeen maakontaksiin nostamalla jalkaterä välittömästi ylös maasta - juokseminen on jalkojen nostelua. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta itse koettuna avaa aivan uudenlaisen tuntuman juoksuun. Biomekaanisena mallina POSE-tekniikka tarjoaa parhaan (ja ainoan) johdonmukaisen mallin juoksun pohjaksi.

Juoksutauon jälkeiset lenkit (noin 10 kpl) olen pyrkinyt tekemään POSE-tekniikalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että lupaavasti sujuu ja jos ehjänä pysyn, niin mielenkiintoista on nähdä kuinka ensi kesänä maantiekisoissa kulkee. Ja tietysti mielessä on myös se Tukholman maraton, jonne ilmoittauduin jo syksyllä.

Tähänastisen POSE-kokemuksen perusteella uskallan todeta, että mikäli harrastat juoksua ja olet valmis rakentavan kriittisesti arvioimaan nykyistä tekniikkaasi, kannattaa aiheeseen tutustua esimerkiksi Runner's Worldissä pari vuotta sitten julkaistun artikkelin kautta. POSE-vaihtoehto on erityisen mielekäs, mikäli erilaiset jalkavaivat ovat ongelmasi ja/tai et ole tyytyväinen juoksutulostesi kehittymiseen. Tieteellistä näyttöä vaativalle löytyy myös materiaalia POSE-tekniikan toimivuudesta.

-gs