Oikein hyvää alkanutta vuotta 2007! Olkoon tämä vuosi hyvä meille kaikille!1. tammikuuta 2006 - siis reilu vuosi sitten tulin aloittaneeksi tipattoman tammikuun ja niinhän siinä kävi kuten arvelin...
Helmikuussakaan ei tehnyt mieli ja samoissa merkeissä meni loppuvuosi. Tämän vuoden ensi minuuteilla harkitsin otsikossa mainitun marraskuun alussa Brysselin lentoasemalta vaimolleni ostaman jalon juoman maistamista, mutta jäi tekemättä. Ja nyt tuntuu, että taitaa mennä toinenkin vuosi perään. Tipattomana siis.
Mukavalta on tuntunut; energiataso on pysynyt tasaisesti ylhäällä koko ajan, yöuni on ollut laadukasta, aamut (myös ne maanantait) helppoja (sikäli kun joku kaamosajan aamu voi helppo olla) - ylipäätään elämisen laatu on pysynyt korkeana koko ajan. En toki väitä, että tuo kaikki olisi raittiuden seurausta. Pikemminkin on niin, että pitkien henkisten löytöretkien tulokset ovat vähitellen jalostuneet siihen muotoon, että nykyisen kaltainen olemisen tapa on mahdollistunut. Ja raittius on ollut "vain" yksi luonteva seuraus niille asioille ja arvoille, joita olen oppinut pitämään arvossa.
- - -
Toinen otsikon tuote liittyy tietysti(?) juoksemiseen. Löysin eilen alennusmyynnistä itselleni aivan uuden tyyppisen juoksukengän. Ideana on mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta joustavan pohjarakenteen avulla ja sitä kautta tukea hyvää juoksutekniikkaa. Keskeinen tavoite on ollut jäljitellä paljasjalkajuoksua, jonka edut on todettu moneen kertaan. On mielenkiintoista, että vaikka juoksukengät ovat kehittyneet valtavasti kestävyyden ja iskunvaimennuskyvyn suhteen 1970-luvulta alkaen, juoksijoiden erilaiset jalkavaivat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Onkin aiheellisesti esitetty kysymys; ehkäpä nykykengät aiheuttavat ongelmia ruokkimalla virheellistä juoksutekniikkaa? Jalkavaivoja ei ensisijaisesti ratkaista erilaisia pronaatiotukia omaavilla kengillä, vaan korjaamalla virheet askelluksessa.
Marrasjoulukuussa pitämäni kuuden viikon juoksutauon (ylimenokausi pienen jalkavamman vuoksi, korvaavina harjoitteina kuntopyöräily ja painoharjoittelu)aikana tutustuin POSE-juoksutekniikkaan ja heräsin pohtimaan omaa (aiemmin hyvänä pitämääni) juoksutekniikkaani. Tulin siihen tulokseen (ja vahvistin tämän videoanalyysillä) että olen käyttänyt liian pitkää ja pomppivaa ja klassista kestävyysjuoksijalle oikeaoppisena pidettyä kantapäätekniikkaa. POSE-koulukunnassa kyseenalaistetaan tämä oppi ja esitetään, että juoksutekniikka on perusidealtaan samanlainen niin pika- kuin kestävyysjuoksussa; askelfrekvenssi, ei -pituus on ensisijainen kriteeri.
Kaikkein mullistavin näkemys liittyy jalan maakontaktiin. Perinteisesti on ajateltu, että jalkaterä rullaa kantapäältä päkiän kautta varpaille, ja loppuponnistus tehdään varpailla nilkan ojentuessa suoraksi. POSE-tekniikassa sen sijaan maakontaksi tapahtuu pikajuoksunomaisesti päkiällä (kantapää voi kosketaa maata) ja juoksussa pyritään mahdollisimman lyhyeen maakontaksiin nostamalla jalkaterä välittömästi ylös maasta - juokseminen on jalkojen nostelua. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta itse koettuna avaa aivan uudenlaisen tuntuman juoksuun. Biomekaanisena mallina POSE-tekniikka tarjoaa parhaan (ja ainoan) johdonmukaisen mallin juoksun pohjaksi.
Juoksutauon jälkeiset lenkit (noin 10 kpl) olen pyrkinyt tekemään POSE-tekniikalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että lupaavasti sujuu ja jos ehjänä pysyn, niin mielenkiintoista on nähdä kuinka ensi kesänä maantiekisoissa kulkee. Ja tietysti mielessä on myös se Tukholman maraton, jonne ilmoittauduin jo syksyllä.
Tähänastisen POSE-kokemuksen perusteella uskallan todeta, että mikäli harrastat juoksua ja olet valmis rakentavan kriittisesti arvioimaan nykyistä tekniikkaasi, kannattaa aiheeseen tutustua esimerkiksi Runner's Worldissä pari vuotta sitten julkaistun artikkelin kautta. POSE-vaihtoehto on erityisen mielekäs, mikäli erilaiset jalkavaivat ovat ongelmasi ja/tai et ole tyytyväinen juoksutulostesi kehittymiseen. Tieteellistä näyttöä vaativalle löytyy myös materiaalia POSE-tekniikan toimivuudesta.
-gs
11 kommenttia:
En tiedä mitään juoksutekniikasta, joten en kommentoi sitä. Ihailen vain taitoasi keskittyä siihen mistä olet kiinnostunut.
Minä ihmettelen, vain yhä kuinka toimistotyössä uusien työtä helpottavien työvälineiden mukana tulee aina uusia selkä-niska-hartia kipupisteitä. Vielä ei ole keksitty parempaa tapaa poistaa niitä kuin mitä tuo lisätty liikunta.
Niinpä!
Ajattelen, että kyky lapsenomaisesti innostua asioista on keskeinen elämiseen mieltä antava seikka. Maailma ja elämä on jännittävä ja aina uusi jos on intohimoja. Keskittyminen ja oppiminen seuraa tästä sitten luonnostaan. Omaa tytärtä katsellessa tämä näkyy hyvin.
---
Istumatyö aiheuttaa monenlaista ongelmaa - kehoa ei ole suunniteltu istumaan paikalleen vaan liikkumaan. Sopiva liikunta pitää niin kehon kuin mielenkin kunnossa.
-gs
Äsken ei mennyt kommentti läpi. Uusi yritys.
Tuo POSE kuulostaa äkkisiltään pehmeämmältä kuin perinteinen. Ehkäpä minäkään en olisi tuhonnut polviani tuolla tyylillä joskus aikoinani.
Kukaties - tutkimusten mukaan esimerkiksi polvi rasittuu oleellisesti vähemmän Pose-tekniikkaa käytettäessä (verrattuna klassiseen kantapääpäkiävarvasrullaukseen).
Olen kuullut, että moni polvivaivoista kärsivä olisi voinut palata / jatkaa juoksuharrastusta posen myötä.
-gs
Minulla on samansuuntaisia aatoksia dokaamisesta. Yhä harvemmin kaipaan alkoholia. Joulun tienoilla oli mukavaa nauttia punaviiniä joidenkin aterioiden kanssa, mutta loppujen lopuksi puhtaampi ja vapaampi olo ilman :)
Hei!
Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi yhteen Raamattuaiheiseen juttuuni blogissani!
Saa muutkin kertoa mielipiteensä, tietysti. :)
Juoksemisesta en mitään tiedä, mutta olen ollut juomatta 11,5 vuotta. Hyvää aikaa ja olen oppinut huomaamaan asioita, joista en ennen tiennyt mitään. Mitään en koe menettäneeni. Päinvastoin, olen saanut uuden elämän.
En muista olenko koskaan edes yrittänyt noudattaa tipatonta tai tortutonta aikaa. Niitä vain tulee vietettyä kun ei huvita ja on muutakin tekemistä eikä niitä torttujakaan aina ole saatavilla.
Tuosta POSE tekniikasta nyt vasta kiinnostuin kun luin tuon polviasian. Nimittäin joulutorttuja ahmimalla elämä avartuu sen verran, että polviniveliä säästävä liikkuminen alkaa kiinnostamaan.
Kiitos!
Kiitos kommenteista Rita, Heidihahmo, genoveeva ja pikkuliina!
Itselläni homma on mennyt jotensakin niin, että olen suhteuttanut asioita henkiseen kasvuun, viisauteen, rakkauteen ja jo useamman vuoden ajan tiedostanut, että olen edennyt tietylle tasolle ja seuraavan askeleen ottaminen edellyttää pitäytymistä alkoholin käytöstä. Mitään ulkoista painetta tai pakkoa ei ole ollut ja olen aiemminkin ollut varsin kohtuullinen alkoholin suhteen. Nyt sitten tuo askel tuli otettua ja helppoa se oli - mitä ilmeisimmin aika oli sopiva.
-gs
Pitää vielä täydentää edelliseen, etten koe mitään hybristä, ylpeyttä asiaan liittyvän. Sen sijaan koen sisäistä rauhaa ja varmuutta oikean valinnan tekemisestä ja siitä siunaantuneista positiivisista vaikutuksista. Aika oli kypsä.
-gs
Ja vielä lisään, etten koe mitään ehdottomuutta tässä asiassa - voi olla että esimerkiksi ensi kesänä saatan esimerkiksi lasillisella sampanjaa juhlistaa Tukholman maratonia (sikäli jos ehjänä pysyn ja kisan saan juosta).
-gs
Lähetä kommentti