Takaisin tähän hetkeen

Huomaatko mielen työn? Huomaatko kuinka mieli arvioi tämän hetken laadun salamannopeasti? "Tuttu, vieras, hyvä, huono, yhdentekevä, turvallinen, pelottava, miellyttävä, epämiellyttävä, hyödyllinen, hyödytön, kiinnostava, tylsä..." Vaikka tämä mielen automaattinen luokittelu- ja arviointityö on monin tavoin arvokasta, siitä saattaa muodostua myös kahle.

Ajatukset ja mielipiteet tästä hetkestä voivat toki olla kiinnostavia ja parhaimmillaan jopa inspiroivia. Niistä voi olla mukava keskustella, mutta pahimmillaan niistä voi muodostua este tämän hetken kokemukselle. Reagointipohjaisen ajattelun sijaan on hyvä palata takaisin tämän hetken konkretiaan. Miltä tämä hetki tuntuu kehossa? Istutko huonossa asennossa? Jännitätkö hartioitasi? Voisitko hieman hellittää? Kaipaako kehosi venyttelyä? Miltä tämä hetki näyttää? Millaisia värejä, muotoja ja tuoksuja tähän hetkeen sisältyy? Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Miltä tämä hetki kuulostaa? Miltä tämä sisäänhengitys tuntuu? Juuri tämä sisäänhengitys. Kuinka nautinnollista onkaan hengittää!

Entäpä jos tämä hetki on kuin pyyntö: "Haluatko olla ystäväni? Haluatko oppia tuntemaan minut?" Voisiko tähän hetkeen suhtautua ystävällisen uteliaasti? Hyväntahtoisuutesi valossa tämä hetki voi paljastua loputtoman kiehtovaksi. Ehkäpä olet aarrearkun äärellä? Jospa kurkistaisit sisään?

Henkinen hyvinvointi

Mielen toimintaperiaatteet voidaan tiivistää muutamaan prinsiippiin, jotka ovat lähtökohtaisesti meitä varjelevia ja siis arvokkaita. Tärkein mielen funktio on pitää meidät hengissä ja kappas vain - hyvää työtä se on tehnyt, tässä hengität ja olet, kiitos mieli! Kiitos mieli!

Tärkeintä funktiota palvelee prinsiipit "kelpaanko, kuulunko joukkoon?" ja "enemmän on parempi". Myös nämä ovat tarkoituksenmukaisia, mutta vain sikäli kun olet niistä tietoinen, ts. itsetuntemuksen haaste on tulla tietoiseksi mielen toimintatavoista ja sen myötä kokea todellinen itse tiettynä sisäisenä... tässä kohtaa sanat loppuvat mutta viittaan vaikkapa käsitteellä "vapaus" tuohon lausumattomaan, ytimeen, valoon, läsnäoloon (juu taas lisää pointtereita "siihen") joka on todellinen itsemme, todellinen luontomme mielen tarinoiden ja kaiken olevan todistajana.

Tästä päästään sitten henkiseen pahoinvointiin, joka siis on seurausta mielen kelkkaan unohtumisesta, mieleen samaistumisesta, identiteettikäsityksen liimaamisesta mielen tarinoihin. Disidentifikaatio tehdään klassisesti meditoinnin (tai jos tämä kuulostaa liian juhlalliselta niin mietiskelyn tai mindfulnessin) avulla.

Mieli sanoo, että aikaa ei moiseen ole. Sitä se mieli tekee :) Alkuun pääsee sulkemalla silmät ja hengittämällä pari kertaa tietoisesti, ts. tuntien todella miltä se hengittäminen tuntuu. Se tuntuu hyvältä. Tietoinen elämä (ja henkinen hyvinvointi) on yhtä lähellä kuin tämä hengenveto. Aina tässä.

Asustaa, väreilee, säihkyy...

Mielen jälleen kiiruhtaessa odotuksiin seuraavasta hetkestä ja muisteloihin menneistä sinä voit aina todeta: "Näin on. Tämä tapahtuu. Mieli se tekee mielen töitä. Aina vain. Kiitos." Sinä voit antaa mielen askarrella tai voit palata lempeästi tähän hetkeen. Suljet silmäsi. Tämä sisäänhengitys. Tauko. Tämä uloshengitys. Tauko. Sinun ei ole tarpeen odottaa, että jotakin erityistä tapahtuisi. Mutta sittenkin, sittenkin... Avaat hitaasti silmäsi. Niin se on. Tässä hetkessä asustaa armo, tässä hetkessä säihkyy ihme, tässä hetkessä väreilee rakkaus.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik)

ps. Kirjan edullinen ennakkotilaushinta on voimassa 11.11. saakka. Olen saanut jo mukavasti varauksia. Kiitos! Sinä voit varmistaa, että saat omasi heti ensimmäisestä, pienestä painoksesta -> onnessa.com Säästät postikulut hakiessasi kirjan suoraan minulta (Mikkeli). Kirjoja tulee myyntiin pieni erä (20-30 kpl) myös Jyväskylään (facebook.com/Yarnanta). Jos sinulla on idea yhteistyöstä niin ota yhteyttä. Tulen mielelläni puhumaan ja keskustelemaan kirjani teemoista. Kirjan sisällysluettelo tulee näkyviin nettisivuilleni viimeistään keskiviikkona

Tervon kanssa taksissa?

500 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä. Tämä merkitsee sitä että Suomessa asuu ainakin puoli miljoonaa onnetonta ihmistä. Tämän lisäksi voi vain arvailla kuinka moni ihminen ei syö mielialalääkkeitä, mutta elää latteanharmaan mitäänsanomattoman merkityksettömäksi latistunuttta elämää. Lääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Reseptejä kirjoitetaan jopa vauvoille ja leikki-ikäisille. 10-14 -vuotiaita käyttäjiä on lähes 1500 ja 15-19 -vuotiaita lähes 11 000 (MTV3 17.3.2013).

Kovin moni lääkäri ja masentunut tuntuu uskovan, että onni löytyy pilleripurkista. Alkoholista. Rahasta. Viihteestä. Tietokonepeleistä. Seksistä. Uudesta autosta. Palkankorotuksesta. Salarakkaasta. Viikonloppuna. Kesälomalla. Eläkkeellä. Lista on loputon.

Nykyihminen on ulkoistanut onnen. Onnen uskotaan olevan riippuvainen ulkoisista asioista. Onnenulkoistajan elämä ja identiteetti rakentuu lauseiden "sitten kun..." ja "mutta kun..." väliseen jännitteeseen.

Onni on sisäistämisen asia. Sisäistäminen alkaa tämän hetken tunnustamisesta niin kuin se on nyt. Ilman tarinoita. Ilman eilistä. Ilman huomista. Ihminen huomaa olevansa elossa ja hengittävänsä. Hengittämisestä voi oppia nauttimaan. Hengitys on lyhin tie tyyneyteen. Jos et usko, niin kokeile. Puhalla ensin keuhkosi tyhjäksi ja anna ilman virrata takaisin sisääsi. Jatka hengitystä rauhallisesti ja laske jokainen uloshengitys. Sulje silmäsi ja jatka tietoista hengitystä niin että pääset kymmeneen saakka. Avaa sitten silmäsi niin hitaasti kuin osaat. Tervetuloa tähän hetkeen. Jos ajatus yhä poukkoilee sinne tänne, tee harjoitus uudestaan. Hengitä niin että tunnet palleasi liikkuvan. Keskity tuntemaan, miltä sisään ja ulosvirtaava ilma tuntuu sieraimissasi. Hengitys on vanhimpia ihmisen tuntemia keinoja maadoittua tähän hetkeen ja itseen.

Paljas nykyhetki osoittautuu paikaksi, jossa ongelmilta loppuu happi. Kyllä, laskut on toki yhä maksettava, työtä on tehtävä ja ruokaa syötävä. Mutta ovatko ne ongelmia? Ongelmien sijaan ihminen herää havaitsemaan elämän kaikkine vivahteineen, valoineen ja varjoineen. Elämä ei tapahdu jossakin toisaalla (jonne pitäisi ajaa taksilla Jari Tervon (1) tai sutkauksen isän, E.B. Whiten (2) seurassa), vaan elämä on aina tässä. Arvaamattoman ihana elämä.

(1) "Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla."

(2) "Everything in life is somewhere else, and you get there in a car."

ps. Tarkoitukseni ei ole loukata tai syyllistää mielialalääkkeitä syöviä. Toki mielen ongelmien akuutissa tilanteessa saattaa olla tarpeen jonkinlaisen lääkityksen käyttö, mutta kestävät ratkaisut tehdään luottamuksellisen kohtaamisen kautta, jossa ihmistä autetaan löytämään voimavarat (ja onni) sisältään.