Tärkeintä funktiota palvelee prinsiipit "kelpaanko, kuulunko joukkoon?" ja "enemmän on parempi". Myös nämä ovat tarkoituksenmukaisia, mutta vain sikäli kun olet niistä tietoinen, ts. itsetuntemuksen haaste on tulla tietoiseksi mielen toimintatavoista ja sen myötä kokea todellinen itse tiettynä sisäisenä... tässä kohtaa sanat loppuvat mutta viittaan vaikkapa käsitteellä "vapaus" tuohon lausumattomaan, ytimeen, valoon, läsnäoloon (juu taas lisää pointtereita "siihen") joka on todellinen itsemme, todellinen luontomme mielen tarinoiden ja kaiken olevan todistajana.
Tästä päästään sitten henkiseen pahoinvointiin, joka siis on seurausta mielen kelkkaan unohtumisesta, mieleen samaistumisesta, identiteettikäsityksen liimaamisesta mielen tarinoihin. Disidentifikaatio tehdään klassisesti meditoinnin (tai jos tämä kuulostaa liian juhlalliselta niin mietiskelyn tai mindfulnessin) avulla.
Mieli sanoo, että aikaa ei moiseen ole. Sitä se mieli tekee :) Alkuun pääsee sulkemalla silmät ja hengittämällä pari kertaa tietoisesti, ts. tuntien todella miltä se hengittäminen tuntuu. Se tuntuu hyvältä. Tietoinen elämä (ja henkinen hyvinvointi) on yhtä lähellä kuin tämä hengenveto. Aina tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti