Aittolahti!

Matkalla Mikkeliin pysähdyimme mökillä. Päätimme jäädä yöksi. Savusauna lämmitettiin ja vihdoinkin luovuin talviturkista.

Muisto

Tapahtuipa päivälleen kaksi vuotta sitten että...

Terveiset mökiltä!

Jäälle en enää uskaltaudu, mutta rantoja kelpaa kierrellä. Istuskelin auringon lämmittämällä kivellä, nautin hiljaisuudesta ja näkymästä.

Suljin sitten silmäni ja tein kehomeditaation. Siinä käydään koko kroppa läpi varpaista päälakeen asti. Mitään sen kummempaa mystiikkaa asiassa ei ole. Kuulostellaan vaan myötätuntoisen uteliaasti, että mitä vaikkapa oikealle polvelle kuuluu. Vai kuuluuko mitään. Sekin on ok. Voi siinä myös vaikka kiitellä, että hyvin olet minua palvellut.

Harjoitus sujui hyvin. Olin menossa vasemmassa silmämunassa, kun Jertta-koira alkoi tökkimään minua tassullaan. Hymyilytti. Jatkoin harjoituksen loppuun. Avasin sitten silmät hitaasti. Oivalsin, että auringonlaskustahan se Jertta minua huomautti. "Katso nyt hyvä mies tätä!" No minä tietysti katsoin. Rakastuin tähän hetkeen taas uudestaan.

k i r j a - "On"

Hyvää huomenta ja terveiset mökiltä!

Viimeistelen kirjaani ja luulenpa, että "On" lähtee kustantajan arvioitavaksi vielä maaliskuun aikana. Olet omalta osaltasi inspiroinut minua tämän kirjan teossa. Kiitos! Mukavaa perjantaipäivää! t. Jomppe

Tässä pieni ote johdannosta:

Joku viisas on sanonut, että “ne jotka tietävät, eivät puhu ja ne jotka puhuvat eivät tiedä”. On siis tehtävä valinta. Tämä hetki todistaa, että olen valintani tehnyt. Toisaalta en koe, että olisin jonakin tiettynä hetkenä tehnyt tietoisen päätöksen kirjoittaa tämä kirja. Itse asiassa minusta tuntuu, että tämä on pikemminkin kirje. Sinulle. Tämä kirje tapahtuu nyt näitä sanoja kirjoittaessani. Tämä kirje tapahtuu nyt, näitä sanoja lukiessasi. Sallin tämän kirjeen tapahtua. Sallitko sinä?