Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.
Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat
5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)
Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.
Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).
Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.
Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.
Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.
-gs
- - -
Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.
Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolimaraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolimaraton. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
maanantaina, toukokuuta 18, 2009
Epäonnistuminen
Mukava oli käydä Porissa, vaikka juoksukisa pieleen menikin. Homma sujui jokseenkin suunnitelmien mukaan reiluun 6 km:iin saakka. Vaikeudet alkoivat juotuani hiukan vettä - vatsa reagoi voimakkaasti ja jouduin tiputtamaan vauhtia. Sinnittelin vielä muutaman kilometrin ja sitten oli annettava periksi. Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta päätin ottaa kisan harjoituksen kannalta. Muutaman kerran yritin nostaa vauhtia, mutta vatsa pakotti nopeasti hiljentämään tahdin takaisin 4.30-4.40 min/km-tasolle. Viimeisellä vitosella jouduin kävelemäänkin ja kaikki tämä huomioiden 1.35 on ihan hyvä treeniaika puolimaratonin mittaiselle vk-lenkille. Haaveissa tosin oli juosta 7-9 minuuttia kovempaa.
Palautuminen tapahtui nopeasti ja saatan innostua kisaamaan jo ensi viikonloppuna. Tällaista leikkiä tämä on - aina ei onnistu. Sunnuntain palauttavat lenkit Porin Kirjurinluodossa ja iltasella kotona antoivat kuitenkin uskoa siihen, ettei kunto ole mihinkään kadonnut.
Väliajat:
2K 7.55
3K 12.04 (4.09),
4K 16.13 (4.09),
5K 20.21 (4.08),
6K 24.32 (4.11),
7K 28.48 (4.16),
8K 33.04 (4.16),
9K 37.23 (4.19),
10K 41.50 (4.27),
11K 46.24 (4.34),
12K 50.58 (4.34),
13K 55.24 (4.26),
14K 1.00.00 (4.36),
15K 1.04.36 (4.36),
16K 1.09.09 (4.33),
17K 1.14.18 (5.09),
20K 1.30.46 (3K 16.28, (5.30)),
1.35.17 (4.30)
-gs
Palautuminen tapahtui nopeasti ja saatan innostua kisaamaan jo ensi viikonloppuna. Tällaista leikkiä tämä on - aina ei onnistu. Sunnuntain palauttavat lenkit Porin Kirjurinluodossa ja iltasella kotona antoivat kuitenkin uskoa siihen, ettei kunto ole mihinkään kadonnut.
Väliajat:
2K 7.55
3K 12.04 (4.09),
4K 16.13 (4.09),
5K 20.21 (4.08),
6K 24.32 (4.11),
7K 28.48 (4.16),
8K 33.04 (4.16),
9K 37.23 (4.19),
10K 41.50 (4.27),
11K 46.24 (4.34),
12K 50.58 (4.34),
13K 55.24 (4.26),
14K 1.00.00 (4.36),
15K 1.04.36 (4.36),
16K 1.09.09 (4.33),
17K 1.14.18 (5.09),
20K 1.30.46 (3K 16.28, (5.30)),
1.35.17 (4.30)
-gs
torstaina, tammikuuta 29, 2009
Katse kisakauteen 2009!
Hyvinhän siinä sitten kävi. Sis taitoluistelussa. Kisan seuraaminen jäi kuitenkin väliin sillä esittelimme San Diegosta asti saapuneelle amerikanvieraalle laavulla tulistelun autuutta. Opetin Kalifornian miehelle myös murtomaahiihtoa - hyvin sujui, vaikka mies oli ensi kertaa suksien päällä!
Omat treenit on sujuneet mukavasti; kuntosalia 2 - 3 krt viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan kiertoharjoitteluperiaatteella (= tehdään eri liikesarjoja peräkkäin ilman pidempää palautusaikaa) ja tietysti juoksu- sekä hiihtotreeniä. Vakaa usko ja viime kauden osalta kokemusperäinen tietokin on, että kuntosaliharjoitteet antavat potkua juoksuun (kuvan tilanteessa juoksen järven jäällä ym. hiihto-opetustuokion tiimoilla, lunta n 30 cm ja polvi nousee erittäin kevyesti osin juuri punttikuurin ansiosta).
Kisakaudella (eka kisa lienee toukokuussa) pääpaino tulee olemaan nopeusominaisuuksien kehittämisessä niin että klassinen kymppi kulkisi samoihin aikoihin (tai jopa kovempaa) kuin nuorena miehenä 20 vuotta sitten. Haaveissa siis 37-alkuinen aika. Siinä sivussa uskon puolimaratonin ennätyksen petraantuvan 1.26-, jopa 1.25-tasolle.
Maratonin ajattelin juosta vain kerran - HCM:lle orientoidun juhlajuoksuna, sillä 20 vuotta aiemmin juoksin elämäni ensimmäisen maratonin juuri Helsingissä. Tuloksen osalta ajattelin tyytyä siihen, että kunhan kulkee kovempaa kuin debyytissä nuorena - siis alle 3.39, minkä pitäisi olla piece of cake jos ei hirmuhellettä pukkaa juoksupäiväksi.
-gs
Omat treenit on sujuneet mukavasti; kuntosalia 2 - 3 krt viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan kiertoharjoitteluperiaatteella (= tehdään eri liikesarjoja peräkkäin ilman pidempää palautusaikaa) ja tietysti juoksu- sekä hiihtotreeniä. Vakaa usko ja viime kauden osalta kokemusperäinen tietokin on, että kuntosaliharjoitteet antavat potkua juoksuun (kuvan tilanteessa juoksen järven jäällä ym. hiihto-opetustuokion tiimoilla, lunta n 30 cm ja polvi nousee erittäin kevyesti osin juuri punttikuurin ansiosta).Kisakaudella (eka kisa lienee toukokuussa) pääpaino tulee olemaan nopeusominaisuuksien kehittämisessä niin että klassinen kymppi kulkisi samoihin aikoihin (tai jopa kovempaa) kuin nuorena miehenä 20 vuotta sitten. Haaveissa siis 37-alkuinen aika. Siinä sivussa uskon puolimaratonin ennätyksen petraantuvan 1.26-, jopa 1.25-tasolle.
Maratonin ajattelin juosta vain kerran - HCM:lle orientoidun juhlajuoksuna, sillä 20 vuotta aiemmin juoksin elämäni ensimmäisen maratonin juuri Helsingissä. Tuloksen osalta ajattelin tyytyä siihen, että kunhan kulkee kovempaa kuin debyytissä nuorena - siis alle 3.39, minkä pitäisi olla piece of cake jos ei hirmuhellettä pukkaa juoksupäiväksi.
-gs
sunnuntai, marraskuuta 02, 2008
Nuoruuden rakkaus (musiikkimuistoja 5) ja La voie Royale 19.10. - kisaraportti
Soitetaanpa alkuun yksi kaikkien aikojen paras biisi yhdeltä kaikkien aikojen parhaimmalta rock-albumilta. Vuonna 1997 levy ylsi kolmanneksi 'Music of the Millennium' –äänestyksessä (järjestäjinä HMV, Channel 4, The Guardian ja Classic FM) ja vuonna 2002 Rolling Stonen lukijat äänestivät levyn kaikkien aikojen parhaaksi. Seuraavana vuonna levy sijoittui kolmanneksi Rolling Stonen 500 parasta listalla.
Mitään tällaista en aavistellut tai ennakoinut kun noin vuonna 1976 ensi kertaa bändiä kuulin. Kaverini soitti minulle isoveljensä c-kasetilta Rock ’n Roll Musicin ja se kolahti rajusti.
Tällaista siis tehtiin vuonna 1966:
Mitään tällaista en aavistellut tai ennakoinut kun noin vuonna 1976 ensi kertaa bändiä kuulin. Kaverini soitti minulle isoveljensä c-kasetilta Rock ’n Roll Musicin ja se kolahti rajusti.
Tällaista siis tehtiin vuonna 1966:
Huh ja jep, Fab Four’n sävelet hallitsivat nuoruuttani. Liverpoolin neroja on siis osaksi kiittäminen tai syyttäminen siitä että minusta tuli minä.
La Voie Roayle - puolimaraton Pariisi/St Denis 19.10.
Ennakkotunnelmia
Lauantai-illan puolituntinen hölkkäily Seinen rannalla tuntui todella lupaavalta – askel oli kevyen herkkä. Muutaman avauksen perusteella olin vakuuttunut että seuraavana päivänä kulkee. Elämyksenä lenkki oli yksi elämäni hienoimmista – ilta jo hämärtynyt hyvän aikaa sitten, kello oli jo yli 9 ja ilta oli lämmin, t-paitakeli. Asuntomme sijaitsi Seinen vasemmalla rannalla lähellä Eiffeliä, joten kelpasi siinä juostessa ihailla iltavalaistuksessa loistavaa maailman kuuluisinta tornia. 
Testasin samalla edellispäivän ideaa juoksutekniikasta – homma toimi ja päätin käyttää samaa systeemiä myös kisassa. Jälkikäteen arvioituna tämä saattoi olla yksi tekijä epäonnistumisessa. Käytännössä kyse oli maakontaktin aktiivisuudesta ja vaikuttaa siltä että homma toimii lyhemmillä matkoilla, katsotaan sitä sitten ensi kaudella kun pääpaino tulee yhä olemaan puolimaratonilla ja sitä lyhemmillä matkoilla.
Kisapäivä
Sunnuntaipäivä valkeni aurinkoisena – luvassa oli lämmin päivä, kisan kannalta liiankin lämmin (toinen tekijä epäonnistumisessa). Startti olisi vasta klo 15, joten suuntasimme asuntomme lähellä sijaitsevalle tornille. Kauniissa säässä kelpasi pasteerata Seinen rantaa muutaman sadan metrin mittainen matka 324 metrin korkeuteen kurkottavan luomuksen äärelle.
Kohtuullisen (noin 30 min) jonotuksen jälkeen hankimme ylimmälle tasanteelle oikeuttavat liput. Ensimmäisellä tasanteella ihailimme näkymiä, istuimme kahvilassa ja kirjoitimme pari postikorttia. Huomasin, että aikaa oli kulunut yllättävän paljon. Halusin kisapaikalle viimeistään tuntia ennen starttia, joten tuli hiukan kiire. Noustuamme hissillä (jos ei olisi ollut kisapäivä, niin portaita olisi menty) 2. tasanteelle, totesimme että jonoa ylimmän tasanteen hissille on sen verran että jätämme sen keikan toiseen kertaan. 
Katsoimme näkymät ja lähdimme asunnolle hakemaan varusteet. Sitten metroon ja yhdellä vaihdolla pääsimme linjalle, joka vei meidät kehätien pohjoispuolella sijaitsevalle jättimäiselle Stade de France –stadionille. Kisakeskus sijaitsi urheilukentällä stadionin vieressä.
Jonottaessani kisatoimistoon joku tuli kysymään minulta jotakin. Ranskaksi, tietysti. Vastasin suomeksi: ”Anteeksi, en todellakaan osaa ranskaa.” Ja tyrkkäsin vielä perään ”Can you speak English?”. Osasi se. Ilmeni, että mies oli osallistumassa kympin kisaan ja kyseli kisan aikataulua. Totesin, että kympin kisan startti on klo 14. Ja kello oli paria minuuttia vaille. Mies oli vielä ilman kilpailunumeroa ja muuta kisamateriaalia. Ja starttipaikka oli jalkapallostadionin itäpuolella parin sadan metrin päässä. Merde! Kiirettä taitaa pitää. Pardonia tarjoillen mies ohitti jonon, syöksyi toimistoon, ilmaantui kohta ulos ja lähti juoksujalkaa starttipaikan suuntaan… No, kukin tekee alkuverryttelyn tavallaan.
Toimistossa näytin kopiota lääkärintodistuksesta (samaisesta, jonka hankin jo alkukeväällä Pariisin maratonia varten) ja sain kuoren, josta löytyi numero ja kenkään kiinnitettävä chip ajanottoa varten. Sain myös t-paidan ja lisäksi minulta kysyttiin jotakin. Ranskaksi. Tietysti. Vastasin samalla kaavalla kuin kympin kisaan haikailevalle miekkoselle. Ei osannut se. Joku toinen kilpailija toimi tulkkina ja ilmeni että kyse oli pääsylipuista jalkapallostadionille. Siis sikäli kun omat kannustusjoukot haluavat olla stadionilla hurraamassa omilleen puolimatkassa, tarvitaan liput. Stade de Francelle ei noin vain kävellä sisään. Sain haluamani määrän. Vakaa aikomukseni on muuten edelleenkin jossakin vaiheessa opiskella ranskaa kansalaisopistossa sen verran että osaisi muutakin kuin ne muutaman säälittävän fraasin.
Vaihdoin juoksukamat päälle, laitoin numerolapun rintaan ja lähdin verryttelemään. Kaikki tuntui olevan ok ja tunnelma alkoi kohota. Oikeastaan ainoa huoli oli lähes pilvettömältä taivaalta paistava aurinko – parinkymmenen asteen lämpö ei luvannut hyvää kisasuoritukselle. Tiesin ja tiedän olevani juoksukisassa parhaimmillani huomattavasti raikkaammassa kelissä. Yli 10 kilometrin mittaisessa kisassa 15 asteen yli kipuava lämpötila hidastaa suoritusta kun energiaa kuluu enemmän kehon jäähdytykseen.
Siirryin lähtökarsinaan vajaat 10 minuuttia ennen starttia. Etenin vaivihkaa mahdollisimman eteen. Kymmenkunta eliittijuoksijaa oli aivan edessä ja me hitaammat narun erottamana muutaman metrin päässä heidän takanaan. Eturiviin ilmestyi myös kolme jänistä ilmapalloineen. Mielenkiintoista, tuumasin. Kisaohjeissa ei tästä oltu mainittu mitään. Mitähän vauhtia menevät… Vähän ennen starttia naru poistettiin ja kun olin skarppina, pääsin aivan eturiviin.
Juontaja nosti tunnelmaa, juttua piisasi niin että mietin missä välissä hän ehtii hengittämään. Kysyin lähelläni olleelta jänikseltä hänen aikatauluaan. 1.30 – liian hidas minulle, ajattelin. Siis luulin. Jostakin syystä lähtölaukaus viivästyi ja viivästyi – lopulta pääsimme liikkeelle noin 10 minuuttia aikataulusta jäljessä. 
Virtaa oli ilmeisesti liiankin kanssa, sillä säntäsin matkaan niin raivokkaasti että vajaat sata metriä juostuani huomasin yhä olevani eturintamassa.
Kuvan vauhtia kun jaksaisi niin kova olisi loppuaika 21.1 kilometrin jälkeen; nro 2 Elias Cheboi (loppuaika 1.05.24, sijoitus 7), nro 10 Mitei Gideon (/1.06.53), nro 11 Samir Baala (1.07.50), nro 9 Daniel Wambogu (1.05.30), nro 2509 Pascal Fillet (31/1.21.28 – oli muuten samassa sarjassa kanssani, sijoitus 5.)
”Oho – eihän tässä näin pitänyt käydä”, ajattelin ja hidastin vauhdin noin 4 min/km-tasolle. Ensimmäinen kilometri täyttyi hiukan alle 4 minuuttiin, joten vauhti oli alkukiihdytys huomioiden kohdallaan. Toisen kilometrin aikana vauhti tasaantui lisää (8.08/4.09) ja kolme kilometriä täyttyi 12.15 (keskim. 4.05 min/km). Vertasin aikaa mielessäni toukokuiseen Yyterin puolikkaaseen ja vauhti tuntui edelleen sopivalta ja juoksu hyvältä. Uusi ennätys edellyttäisi noin 4.10 min/km-vauhtia ja tähtäilin suunnilleen siihen.
Neljän kilometrin jälkeen reitti kaartoi pohjoiseen St Denisin keskustaan. Juoksimme kuuluisan basilikan vierestä (Basilique de St-Denis). Tätä Ranskan suojelupyhimyksen mukaan nimettyä kirkkoa en ehtinyt ihailemaan, vaikka siihen mielenkiintoinen tarina liittyykin. 200-luvulla Pariisissa piispana toimineen Deniksen julistuksesta ei ns. pakanapiireissä pidetty, ja niinpä hänet teloitettiin Pariisin korkeimmalla kukkulalla. Paikka tunnetaan nykyään Montmartrena (kirjaimellisesti ”marttyyrien vuori”). Tarinan mukaan Denis ei kaulansa katkaisemisesta hätkähtänyt, vaan nappasi päänsä kainaloon ja marssi muutaman kilometrin pohjoiseen saarnaten samalla väkevästi. Hikoilin juuri kohdalla, jonne hän viimein pysähtyi ja kuoli ja jonne hänet haudattiin. Paikalle rakennettiin aluksi pieni kappeli ja 600-luvulla tähän perustettiin benediktiiniläisluostari. Nykyisin maisemaa hallitsevaa valtaisaa kirkkoa alettiin rakentamaan paljon myöhemmin, 1100-luvulla. Kirkkoon on haudattu lähes kaikki Ranskan kuninkaat. Ilmankos kisan nimi on ”La Voie Royale”, kuninkaallinen tie…
5-6 kilometrin kohdalla oli ensimmäinen juottoasema, nappasin vesipullon, siemailin ja kaadoin vettä myös päähäni kun kehon lämmöt tuntuivat olevan jo tässä vaiheessa liian korkealla. Vieressäni juossut mies sanoi minulle jotakin, ranskaksi tietysti. Taas samaa kaavaa ja osasi se englantia. Pyysi vesipulloani jos en sitä enää käytä. Toki tarjosin ja siinä sitten juteltiin kisan tavoitteista. Francois kertoi tavoittelevansa 1.30 alitusta, johon totesin että tahtimme on sitä.
7-8 kilometrin jälkeen huomasin, että joudun tekemään kovin paljon töitä pitääkseni vauhdin riittävänä. 8 kilometriä täyttyi tosin vielä aikaan 33.28 (keskivauhti vielä 4.11 min/km, siis melko tarkkaan ennätysvauhtia). Seuraamme liittyi kolmaskin juoksija, Paul.
Stade de France
Muutamaa kilometriä ennen stadionille saapumista reitti oli mutkainen ja maisemat tylsiä. Tunnelma kuitenkin kohosi, kun kaarroimme jättinäyttämön alle johtavalle huoltotielle ja nousimme sitä kautta sisään.
Penkeille mahtuisi 80 000 katsojaa – nyt näytti olevan tilaa. Paljon tilaa. Juoksun kannustajat oli päästetty itäkatsomoon ja kovin pieneltä joukko näytti sadan metrin päästä kaarteesta katsottuna.
Stadion rakennettiin vuoden 1998 jalkapallon MM-kisojen päänäyttämöksi. Kisojen kliimaksi koettiin areenalla 12. heinäkuuta Gallian kukkojen kukistaessa brassit loppuottelussa puhtaasti 3-0 Zidanen ja Petit’n maaleilla. Stadionilla järjestettiin myös 9. yleisurheilun MM-kisat elokuussa 2003. Suomi kunnostautui kisoissa varsin kehnosti – ne olivat ensimmäiset, joissa joukkueemme jäi tyystin mitaleitta.
Siinäpä sitten taivalsimme kolmisin Paulin ja Francois’n kanssa samaa etusuoraa, jota viisi vuotta aiemmin hiukan vauhdikkaammin kiisivät mm. Hicham el-Guerrouj (kultaa 1500 m, hopeaa 5000 m), Kenenisa Bekele (pronssia 5000 m, kultaa 10 000 m), Haile Gebrselassie (hopeaa 10 000 m), Sileshi Sihine (pronssia 10 000 m), Maria Mutola (kultaa 800 m) ja Tirunesh Dibaba (kultaa 5000 m). Eipä siis ihme, että varsin mukavalta tuntui yleisölle huiskuttaa.
Kuvassa vasemmalla Paul (loppuaika 1.29.58, sijoitus 98 ja sarjassaan 28.) ja oikealla Francois (1.29.02, 86. ja sarjassaan hienosti 6.). Oikean käteni outo liike johtuu muuten siitä, että juuri vilkutin tai aion vilkuttaa. Maalissa juttelin Francois'n kanssa vähän enemmän (kisan aikana ei kovin pitkiä lauseita pystynyt...) ja hän kertoi tähtäävänsä marraskuun lopulla juostavalle Beaujolais-maratonille (Marathon du Beaujolais Nouveau). Samalla ilmeni että myös Francois oli juossut aiemmin keväällä Pariisin maratonin. Kisa oli hänen ensimmäisensä ja taittui kelpo aikaan 3.39. Arvaan, että aikaan on luvassa roima parannus. 
Stadion-keikan jälkeen jatkoimme uudelle kierrokselle ja vähitellen juoksu alkoi painamaan enemmän ja enemmän. Jossakin 12 kilometrin kohdalla jäin Francois’n vauhdista. Noin 13 kilometrin kohdalla otin energiageelin ja samalla 1.30 –jänis saavutti minut mukanaan 3 tai 4 juoksijaa. Hän muisti minut startista ja kannusti minua kovasti mukaansa – ”come on, this is your target time!”. Mutta vaikeaa, kovin vaikeaa oli. Eroa syntyi hetkessä 20 metriä, 30 metriä… Yritin nostaa tempoa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Noin 14 km kohdalla olevalla puistopätkällä juoksu tuntui hiukan paremmalta ja pääsin vielä alle 10 metrin päähän, 5 metrin päähän, mutta sitten eväät oli syöty ja kun reitti kaarsi taas pohjoiseen jäin yksikseni taistelemaan. 11 kilometrin jälkeinen 5 km vei 21.45 (4.21 min/km, 16 km 1.08.01), kuumuus tuntui yhä kovemmalta ja vauhti hidastui hidastumistaan. Seuraavat 3-4 kilometriä tuntuivat menevän jo hölkäksi ja menivät 4.29-4.38 –haarukkaan. Minkäs teet, kun kovempaa ei päässyt ja enin intokin tuntui jääneen jonnekin välille. Stade de Francella saatoin todeta että puolikkaan ennätysaikani kului juuri umpeen ja vielä oli puolisen kilometriä maaliin. Aloin latautumaan loppukiriin ja kun vihdoin pääsin urheilukentällä, laitoin kaikki peliin. Noin 300 metrin rutistus sujui mallikkaasti, vauhti nousi 92-94 –kadenssin myötä jopa vauhdikkaaksi, ohitin kaksi tai kolme juoksijaa ja saavuin maaliin ajassa 1.31.14.
Makoilin hetken, raahauduin sitten penkille istumaan ja päällimmäisin tunne oli pettymys – eihän tässä näin pitänyt käydä.
814 juoksijan joukossa sijoitukseni oli 107 ja sarjassani olin 32/235 – ihan kelvollisia lukemia siis, mutta se aika… Piti mennä ainakin kolme minuuttia kovempaan. Missä vika?
- liian lämmin keli (1-2 min)
- tekniikkakokeilu (1 min)
- 3 viikkoa aiemmin juostu maraton (1-2 min)
Tästä voidaan siis ynnäillä, että ensi kaudella menee alle 1.28, ehkä jopa 1.26.xx… No niin - uho lienee varma indikaatio siitä, että ylimenokautta on nyt pidetty riittävästi. Kaksi viikkoa olen huilannut. Pyöräilyä ja kuntosalia olen kyllä harrastanut, mutten juoksulenkkejä. Jokohan sitä tänään aloittaisi pk-kauden? Vielä aion tehdä yhteenvedon päättyneestä kaudesta ja sen pohjalta määrittää tavoitteet ensi kaudelle.
Tämän kisakumppanin nimi jäi epäselväksi - tällä kertaa noin 1.45-tulos, juossut joskus 1.25, joten kovaa on mennyt...
Kisa ei ilmeisesti sitten ihan penkin alle mennytkään; mikäs se on aurinkoisessa Pariisissa kisan jälkeen parhaassa mahdollisessa seurassa (= oma perhe) kisamitali ja kuohuviini kädessä patsastella… Edessä oli rentoa oleilua torstaihin saakka – siitä myöhemmin.
-gs
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
Huono kenraali...
enteilee hyvää ensi-iltaa. Toivotaan näin. Viimeinen reippaampi lenkki ennen sunnuntain puolimaratonia sujui varsin tahmeasti. Juoksin keskiviikkona 5 x 3 minuuttia 10K/puolimaraton -kisavauhtia 1 minuutin hölkkäpalautuksella ja väkinäisen oloista oli. Kisakausi on kieltämättä ollut pitkä alkaen huhtikuulta (Pariisin maraton) ja ehkä kunto on jo kääntynyt laskuun. Arvoitus on myös, kuinka hyvin olen palautunut 3 viikon takaiselta Kullervo-maratonilta. Kohtapa tuo selviää.Kisa on siis Pariisissa, Saint Denisissä. "Semi Marathon de Saint Denis et du Stade de France - Saint Denis Half Marathon" -puolimaratonia ei juosta yhtä hulppeissa puitteissa kuin kevään maraton, mutta kiintoisalta vaikuttaa joka tapauksessa. Kisa juostaan kahtena lenkkinä ja juoksijat pääsevät kahteen kertaan ihailemaan massiivista State de France -jalkapallostadionia sisältä päin. 80 000 katsojaa vetävällä näyttämöllä Ranskan kukot tekivät urotekoja jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa kymmenen vuotta sitten.
Mukavaa olisi onnistunut kausi päättää onnistumiseen, jopa rekordiin. On oltava unelmia, joten tavoitteet arvosanoineen:
1.27.xx unelma
1.28.00 - 1.28.19 erinomainen
1.28.20 - 1.28.59 hyvä
1.29.xx tyydyttävä
1.30.xx välttävä
1.31 tai enemmän - hylätty suoritus
Kisan jälkeen ihmetellään Pariisia torstaihin saakka. Majoituksen osalta päädyimme kevään tavoin yellowstay.com-palveluun ja tällä kertaa valitsimme asunnon Seine-näkymällä 7. kerroksesta.
-gs
(kuvat http://www.saint-denis-marathon.com/, http://apartments-rental.yellowstay.eu/index.php?city_id=0)
lauantaina, heinäkuuta 05, 2008
Karhujuoksu
Aamupäivän teema oli Karhujuhlat ja puolimaraton vanhoissa kotimaisemissa. Starttasin rekordi mielessä, sillä tiesin kuntoni hyväksi ja reitin nopeaksi. Kun kelikin oli sopivan viileä niin johan kelpasi baanalle lähteä!
Ennen kisaa pukuhuoneessa näin vanhan biologianopettajani yläasteelta, siis noin 25 vuoden takaa. Menin paiskaamaan kättä ja ehdin tuskin päivää sanoa, kun Virtasen Pekka sanoi kenenkä poika olen ja mikä on nimeni. Sain kuulla myös vuodet, jolloin yläastetta kävin sekä isäni syntymävuoden. Totesin Pekalle että muistan hänen vetäneen kovia Coopereita 80-luvulla - 3600 metriä. "3520 metriä", oli Pekan vastaus.
Alkuverryttelyn ja muutaman avauksen jälkeen viivalle ja menoksi. Korhosen Kari - koko kisan nopein irtosi heti alussa, enkä siihen kyytiin uskaltanut lähteä vaikka juoksu kepeältä tuntuikin. Seurasin Karia muutaman kymmenen metrin päässä kahden muun juoksijan kanssa (M50- ja M60-sarjojen nopeimmat). Kaksi kilometriä noin 7.53 ja kolme kilometriä 11.53. Noin neljän minuutin kilometrivauhdilla jatkettiin 8 km saakka (32.12), sitten aavistuksen rauhallisemmin. Näillämain M60-sarjan voittaja alkoi jäädä matkasta ja jatkoimme kahden. Mikäs oli juostessa, kun kotijoukkoja ja monia muita vanhoja tuttuja oli kannustamassa pitkin matkaa!
Kymppi tuli täyteen 40.32 ja 12 km 48.35. Laskin että ennätysvauhtia mennään, jopa 1.26.xx mahdollinen ja juoksu tuntui edelleen hyvältä. Vedin koko ajan ja muutin muutamaan otteeseen juoksulinjaani tarjoten myös kaverille vetojuhdan tehtävää, mutta eipä kelvannut (kuvassa Hotelli Kuusamon kohdalla eka kierroksella noin 10 kilometrin kohdalla heitän juuri tyhjän juomapullon isälleni).
Noin 14 kilometrin kohdalla Haatajan Aki (puolikkaan rekordi 1.20 ja mara 2.58) saavutti meidät ja jatkoimme kolmisin. 15 kilometriä täyttyi 1.01.09, siis 4.05 min/km-vauhtia ja edelleen noin 1.26:10 -loppuaikaa enteillen. Juoksu alkoi hiukan painamaan ja Aki nykäisi pari kertaa pikkunousuissa. Vastasin vauhdinlisäyksiin välittömästi, mikä saattoi olla virhe. Jalat alkoivat tuntua varsin painavilta ja kun Aki nykäisi muutama sata metriä ennen Karhuntassua, vastaukseni oli ponneton. Eroa syntyi hetkessä kymmenkunta metriä ja Karhuntassun jälkeen vauhtini selvästi hidastui niin että myös M50-voittaja meni menojaan.
16 km tuli vastaan ajassa 1.05.29 ja 18 km 1:14:03 (edellinen 2 km 8.34) eli kelvollista vielä, mutta pahempaa oli tulossa. Seuraava kilometri vei jo 4.25 (19 km 1:18:29) ja nyt alkoi olla jo kiire ennätyksen kanssa. Keskityin lähinnä pitämään juoksun jotenkuten kasassa, mutta vaikeaa oli. Kirkkotien loiva ylämäki oli pehmeää menoa kirkolle saakka ja niinpä 20 km oli vastassa ajassa 1.23.59 (tosin epäilyttää kilometritolppien väli tässä kohtaa - väsynyt toki olin, mutta että 5.30-kilometri - no way!). Lopun taistelin sen minkä pystyin ja jonkinlaisen kirinkin sain aikaiseksi.
(kuvassa maalisuoran raastoa äitini ja tyttäreni kannustaessa)
Aika oli hyvä (toiseksi parhaani), mutta kuitenkin nelisenkymmentä sekuntia ennätyksestä.
(kuvassa helpottunut tunne kun tuska on ohi, toisaalta...)
On myönnettävä että vähän jäi hampaankoloon... Menetin arviolta minuutin verran loppukilometreillä, sillä Aki juoksi alle 1.28... Kari koko porukan nopeimpana juoksi 1.24.xx.
Kisan jälkeen oli mukava vaihtaa kuulumisia kisakavereiden ja tuttujen kanssa. Palkinnot jaettiin jäähallissa muun Karhujuhlaohjelman lomassa ja pokaalien sijaan tarjolla olikin valkoisia kirjekuoria. Lahjakortti paikalliseen Elmo-Sporttiin oli ihan hyvä veto, mutta olisipa tuonne palkintokaappiin vielä yksi pyttykin mahtunut...
Keli oli hyvä, 7-8 astetta sopii minulle. Paikoitellen tuuli hieman haittasi ja korosti loppukilometreillä väsymyksen tunnetta.
-gs
ps. Vanha bilsanopettajani veti 60-sarjassa 1.52. Juttelin hänen kanssaan vielä kisan jälkeen ja hän nauratti minua toteamalla peesanneensa koko matkan tyttöjen liikunnnanopettajaa ja kirimällä lopussa ohitse. Kun totesin että temppu oli törkeä niin Pekka vain naureskeli että tällä iällä alkaa olemaan erivapauksia...
Ennen kisaa pukuhuoneessa näin vanhan biologianopettajani yläasteelta, siis noin 25 vuoden takaa. Menin paiskaamaan kättä ja ehdin tuskin päivää sanoa, kun Virtasen Pekka sanoi kenenkä poika olen ja mikä on nimeni. Sain kuulla myös vuodet, jolloin yläastetta kävin sekä isäni syntymävuoden. Totesin Pekalle että muistan hänen vetäneen kovia Coopereita 80-luvulla - 3600 metriä. "3520 metriä", oli Pekan vastaus.
Alkuverryttelyn ja muutaman avauksen jälkeen viivalle ja menoksi. Korhosen Kari - koko kisan nopein irtosi heti alussa, enkä siihen kyytiin uskaltanut lähteä vaikka juoksu kepeältä tuntuikin. Seurasin Karia muutaman kymmenen metrin päässä kahden muun juoksijan kanssa (M50- ja M60-sarjojen nopeimmat). Kaksi kilometriä noin 7.53 ja kolme kilometriä 11.53. Noin neljän minuutin kilometrivauhdilla jatkettiin 8 km saakka (32.12), sitten aavistuksen rauhallisemmin. Näillämain M60-sarjan voittaja alkoi jäädä matkasta ja jatkoimme kahden. Mikäs oli juostessa, kun kotijoukkoja ja monia muita vanhoja tuttuja oli kannustamassa pitkin matkaa!
Kymppi tuli täyteen 40.32 ja 12 km 48.35. Laskin että ennätysvauhtia mennään, jopa 1.26.xx mahdollinen ja juoksu tuntui edelleen hyvältä. Vedin koko ajan ja muutin muutamaan otteeseen juoksulinjaani tarjoten myös kaverille vetojuhdan tehtävää, mutta eipä kelvannut (kuvassa Hotelli Kuusamon kohdalla eka kierroksella noin 10 kilometrin kohdalla heitän juuri tyhjän juomapullon isälleni). Noin 14 kilometrin kohdalla Haatajan Aki (puolikkaan rekordi 1.20 ja mara 2.58) saavutti meidät ja jatkoimme kolmisin. 15 kilometriä täyttyi 1.01.09, siis 4.05 min/km-vauhtia ja edelleen noin 1.26:10 -loppuaikaa enteillen. Juoksu alkoi hiukan painamaan ja Aki nykäisi pari kertaa pikkunousuissa. Vastasin vauhdinlisäyksiin välittömästi, mikä saattoi olla virhe. Jalat alkoivat tuntua varsin painavilta ja kun Aki nykäisi muutama sata metriä ennen Karhuntassua, vastaukseni oli ponneton. Eroa syntyi hetkessä kymmenkunta metriä ja Karhuntassun jälkeen vauhtini selvästi hidastui niin että myös M50-voittaja meni menojaan.
16 km tuli vastaan ajassa 1.05.29 ja 18 km 1:14:03 (edellinen 2 km 8.34) eli kelvollista vielä, mutta pahempaa oli tulossa. Seuraava kilometri vei jo 4.25 (19 km 1:18:29) ja nyt alkoi olla jo kiire ennätyksen kanssa. Keskityin lähinnä pitämään juoksun jotenkuten kasassa, mutta vaikeaa oli. Kirkkotien loiva ylämäki oli pehmeää menoa kirkolle saakka ja niinpä 20 km oli vastassa ajassa 1.23.59 (tosin epäilyttää kilometritolppien väli tässä kohtaa - väsynyt toki olin, mutta että 5.30-kilometri - no way!). Lopun taistelin sen minkä pystyin ja jonkinlaisen kirinkin sain aikaiseksi.
(kuvassa maalisuoran raastoa äitini ja tyttäreni kannustaessa)
Aika oli hyvä (toiseksi parhaani), mutta kuitenkin nelisenkymmentä sekuntia ennätyksestä.
(kuvassa helpottunut tunne kun tuska on ohi, toisaalta...)
On myönnettävä että vähän jäi hampaankoloon... Menetin arviolta minuutin verran loppukilometreillä, sillä Aki juoksi alle 1.28... Kari koko porukan nopeimpana juoksi 1.24.xx.
Kisan jälkeen oli mukava vaihtaa kuulumisia kisakavereiden ja tuttujen kanssa. Palkinnot jaettiin jäähallissa muun Karhujuhlaohjelman lomassa ja pokaalien sijaan tarjolla olikin valkoisia kirjekuoria. Lahjakortti paikalliseen Elmo-Sporttiin oli ihan hyvä veto, mutta olisipa tuonne palkintokaappiin vielä yksi pyttykin mahtunut...
Keli oli hyvä, 7-8 astetta sopii minulle. Paikoitellen tuuli hieman haittasi ja korosti loppukilometreillä väsymyksen tunnetta.
-gs
ps. Vanha bilsanopettajani veti 60-sarjassa 1.52. Juttelin hänen kanssaan vielä kisan jälkeen ja hän nauratti minua toteamalla peesanneensa koko matkan tyttöjen liikunnnanopettajaa ja kirimällä lopussa ohitse. Kun totesin että temppu oli törkeä niin Pekka vain naureskeli että tällä iällä alkaa olemaan erivapauksia...
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
Kisoja
10.5 km kulki mukavasti lauantaina - 42.07 ja toinen sija. Alkuvauhti oli varsin reipasta - 3 kilometriä tuli vastaan noin 11.30. 5 km väliaika 19.39, 7 km 28.04, 8 km 32.03, 9 km 36.07 ja 10 km 40.06. Reitti oli pääosin nopea - reilun kahden kilometrin pehmeä hiekkatiepätkä söi ajasta ehkä puolisen minuuttia. Tein kolme päivää ennen kisaa kauden ensimmäisen rataharjoituksen (5 x 1000 m + 5 x 200 m) ja kun se sujui yllättävänkin hyvin, ennakoin 42-43 minuutin loppuaikaa.
Legendaarisen maratonmiehen kanssa juoksin lähes koko matkan. Viimeisellä puolella kilometrillä rutistin vähän kovempaa ja kun maalissa puhaltelin niin Risto Laitinen jatkoi toiselle kierrokselle...
- - -
Seuraava kisa onkin jo ensi lauantaina - puolimaratonkunto mitataan vanhoissa kotimaisemissa Karhujuhlien yhteydessä. Jos ei ole liian kuuma ja maltan pitää vauhdin kurissa ensimmäiset 5 kilometriä niin ennätys ja 1.28 alitus lienee mahdollinen. 1.28.xx olisi myös hyvä suoritus. Perusjuoksun pitäisi riittää 1.29.xx tulokseen.
-gs
Legendaarisen maratonmiehen kanssa juoksin lähes koko matkan. Viimeisellä puolella kilometrillä rutistin vähän kovempaa ja kun maalissa puhaltelin niin Risto Laitinen jatkoi toiselle kierrokselle...
- - -
Seuraava kisa onkin jo ensi lauantaina - puolimaratonkunto mitataan vanhoissa kotimaisemissa Karhujuhlien yhteydessä. Jos ei ole liian kuuma ja maltan pitää vauhdin kurissa ensimmäiset 5 kilometriä niin ennätys ja 1.28 alitus lienee mahdollinen. 1.28.xx olisi myös hyvä suoritus. Perusjuoksun pitäisi riittää 1.29.xx tulokseen.
-gs
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Aina ei onnistu...
Puolikas ei tänään sujunut suunnitelmien mukaan - 1.30.xx ei todellakaan ole sitä mitä lähdin hakemaan.
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
perjantaina, kesäkuuta 06, 2008
Spiraali ja Tyrsky - liikenneturvallisuuden puolesta?
Pari viikkoa sitten Mikkelin ainoaan (?) liikenneympyrään pystytettiin 60 000 euroa maksanut taideteos, Suuri Spiraali. Talousvaikeuksissa painivan kaupungin toimintaa on kritisoitu ankarasti. Teosta on moitittu rumaksi ja kalliiksi.
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Kiimasen savu ja muita rykäisyjä 1995-96
Loppusyksyllä 1994 lenkkipolut vaihtuivat Helsingin Pirkkolasta Kouvolan Palomäkeen. Juoksuhaluja ei loppuvuonna juuri ollut - puolimaraton ei ollut kehittynyt kesän aikana toivotusti ja työ söi miestä siinä määrin että hyppäsin pois oravanpyörästä. Hypystä täysin tuntemattomaan ei sentään ollut kyse - olinhan jo lähes vuoden ajan ehtinyt ekskursioita Kouvolan suuntaan tehdä. Annen työ ja toinen asuntomme oli nimittäin siellä. Jossakin määrin hyppy oli kohti tuntematonta - sanoin nimittäin itseni irti tietämättä mitä työtä seuraavaksi tekisin. "Asioilla on tapana järjestyä", sanotaan ja niin kävikin. Otin kohta vastaan kolmen kuukauden pestin joka sitten piteni sitten reiluksi kuudeksi vuodeksi.
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
maanantaina, toukokuuta 19, 2008
Yyterin irvistykset
Virallinen loppuaika oli sitten vielä sekunnin omaa ajanottoa parempi. Matala 1.28 tarkoittaa sitä että aiemmin utopistiselta kuulostanut 1.27.xx tuntuu nyt ihan realistiselta tavoitteelta. Väliaikojen perusteella jälkimmäinen kymppi oli pari minuutia hitaampi, joten siinä olisi petraamista. Noin 7 kilometrin kohdalla jäin juoksemaan kahdestaan 50-sarjan voittajan kanssa kun en uskaltanut lähteä kovempaan kyytiin. Siinä olisikin sitten ollut tarjolla 1.26.30 -tasoista peesiä tarjolla...
10-11 km väli meni noin 4.25 ja kun meno maistui niin kiristin hieman ja irtosin juoksemaan yksin loppumatkan. Poimin aiemmin startanneita maratoonareita kiinni, mutta väliajoista näkee että mukavuudenhalu vei jossain määrin voiton kilometriaikojen painuessa yli 4.10. Lopun tulin sitten täysillä, kuten oheisista irvistyksistä näkee (kiitos vielä kerran mogulille kuvista, lisää kuvia tapahtumasta mogulin albumissa)!
-gs
lauantaina, toukokuuta 17, 2008
Kolme starttia, kolme rekordia
Hieno juoksukevät sai sitten jatkoa tänään kun täällä Porin Yyterissä puolikas sujahti alle 1.30... 1.28.20 on jotakin jonka ajattelin olevan mahdollista kesällä 2009, mutta maistuu makealta näin!
Verryttelyssä tuntui jo lupaavalta ja startin jälkeen päädyin vauhdikkaaseen 4 juoksijan ryhmään. 3 km tuli vastaan 12 minuutissa ja mielessä kävi että nyt kantataan komeasti tai sitten pistetään rekordi uuteen uskoon. Juoksu sujui koko ajan mainiosti, väliaikoja:
2 km 7.52
3 km 12.00 (4.08)
4 km 16.06 (4.06)
5 km 20.15 (4.09)
6 km 24.18 (4.03)
7 km 28.30 (4.12)
8 km 32.38 (4.08)
9 km 36.51 (4.13)
10 km 41.04 (4.13)
11 km 45.29 (4.25)
12 km 49.37 (4.12)
13 km 53.49 (4.12)
14 km 58.04 (4.15)
16 km 1.06.34 (8.30 / 4.15)
17 km 1.10.50 (4.16)
18 km 1.15.11 (4.21)
19 km 1.19.28 (4.17)
20 km 1.23.50 (4.22)
Hieno keli juosta ja nopea reitti - Polarin mukaan noususumma vaivaiset 25 metriä! Lopussa vielä kaikki peliin niin että piti hetki maalissa makoilla. Nyt fiilistellään pari päivää ja sitten uutta matoa koukkuun...
Kiva oli nähdä vanhoja ja uusia tuttuja. Ja Moguli tietysti hääri paikalla kameroineen...
-gs
Verryttelyssä tuntui jo lupaavalta ja startin jälkeen päädyin vauhdikkaaseen 4 juoksijan ryhmään. 3 km tuli vastaan 12 minuutissa ja mielessä kävi että nyt kantataan komeasti tai sitten pistetään rekordi uuteen uskoon. Juoksu sujui koko ajan mainiosti, väliaikoja:
2 km 7.52
3 km 12.00 (4.08)
4 km 16.06 (4.06)
5 km 20.15 (4.09)
6 km 24.18 (4.03)
7 km 28.30 (4.12)
8 km 32.38 (4.08)
9 km 36.51 (4.13)
10 km 41.04 (4.13)
11 km 45.29 (4.25)
12 km 49.37 (4.12)
13 km 53.49 (4.12)
14 km 58.04 (4.15)
16 km 1.06.34 (8.30 / 4.15)
17 km 1.10.50 (4.16)
18 km 1.15.11 (4.21)
19 km 1.19.28 (4.17)
20 km 1.23.50 (4.22)
Hieno keli juosta ja nopea reitti - Polarin mukaan noususumma vaivaiset 25 metriä! Lopussa vielä kaikki peliin niin että piti hetki maalissa makoilla. Nyt fiilistellään pari päivää ja sitten uutta matoa koukkuun...
Kiva oli nähdä vanhoja ja uusia tuttuja. Ja Moguli tietysti hääri paikalla kameroineen...
-gs
sunnuntai, huhtikuuta 27, 2008
Rekordi ja pytty tuli!
Kävin lauantaina testaamassa puolimaratonkuntoani ja yllättävän hyvin kulki. Olin ennen kisaa todennut eräälle ystävälleni että "1.34.xx tai alle olisi mainio tulos, 1.35.xx hyvä ja 1.36.xx perussuoritus." Loppuaika 1.30.23 oli todella mieluinen yllätys ja pisteenä iin päälle vielä kolmossija sarjassani ja pytty. Kyllä hymyilytti. Aika tarkoittaa sitä, että puolimaratonin aikatavoite tälle kaudelle täyttyi jo nyt, joten pienen leijumisen jälkeen on aika virittää uutta matoa koukkuun... 1.29.xx tuntuu luontevalta.Mukava oli myös vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ennen ja jälkeen kisan!
-gs
lauantaina, helmikuuta 16, 2008
Vanha mestari,
Henry Rono juoksee viikonloppuna puolimaratonin Teksasissa, Run Tex-tapahtumassa. Jonkinlaista uhoa 1.22 -tasosta, mutta epäilenpä. 1.31 olisi mielestäni kelpo veto tähän aikaan vuodesta.
Vuosi sitten Henryn ikätoverit vetivät tähän malliin
AT&T AUSTIN MARATHON - OVERALL RESULTS - HALF MARATHON
MALE AGE GROUP: 55 - 59 3 AWARDS
Place O'All No. Name City St Time Ag
===== ===== ===== ======================== ================= == ======= ==
1 114 H757 Alfred Denbleyker Houston TX 1:30:03 56
2 136 H1468 Bob Huston Muncie IN 1:31:37 56
3 170 H1341 Michael Henderson Steilacoom WA 1:33:47 57
Vetreitä veteraaneja!
-gs
Vuosi sitten Henryn ikätoverit vetivät tähän malliin
AT&T AUSTIN MARATHON - OVERALL RESULTS - HALF MARATHON
MALE AGE GROUP: 55 - 59 3 AWARDS
Place O'All No. Name City St Time Ag
===== ===== ===== ======================== ================= == ======= ==
1 114 H757 Alfred Denbleyker Houston TX 1:30:03 56
2 136 H1468 Bob Huston Muncie IN 1:31:37 56
3 170 H1341 Michael Henderson Steilacoom WA 1:33:47 57
Vetreitä veteraaneja!
-gs
sunnuntai, lokakuuta 14, 2007
I'm a Believer
Koimme olevamme etuoikeutettuja saadessamme viettää viikonlopun todellisessa perinneympäristössä - Saimaan rannalle noin 90 vuotta sitten perustetulla vanhalla maatilalla. Pihapiiri huokui historiaa ja tuntui kuin kotiseutumuseossa olisi. Saatan paikasta jonkun kuvan blogiini laittaa hieman myöhemmin.
- - -
Tänään sitten ajelin Pieksämäelle ja puolimaratonin tempaisin. Keli oli minun maun mukainen - muutama aste lämmintä ja lähes tyyntä. Minulla oli kisaan kolme eri tasoista tavoitetta;
1. Minimitavoite saavuttaa SB, siis kauden paras (= alle 1.36)
2. Hiukan kovempi tavoite saavuttaa kauden tavoite, jonka puolimaratonille viime syksynä asetin (= alle 1.35)
3. Hyvin sujuneiden harjoitusten myötä ajatus 4.30 min/km -vauhtisesta puolikkaasta tuntui myös mahdolliselta (= noin 1.34.30)
Startti tapahtui klo 10.30 ja alkukiihdytyksen jälkeen vauhti tasaantui pian 4.20 - 4.30 -tasolle. Väliajat osoittivat, että menin alle 4.30 -vauhtia ja kun juoksu tuntui helpolta, annoin mennä samaan tahtiin mahdollisimman rennosti. 4-5 kilometrin kohdalla jostakin takaa rinnalleni ilmestyi kovakuntoisen näköinen ikämies, jonka tahti vaikutti sopivalta ja liimauduin hänen kyytiinsä. Juoksimme rinnakkain reipasta tahtia ja vauhti nousi alle 4.20 -tahtiseksi. Väliaikoja laskeskelin ja vertasin niitä mielessäni 4.30 -vauhtiseen juoksuun. Homma alkoi vaikuttaa siltä, että tänään kulkee ja tavoitteet täyttyvät.
Kympin väliaika tuli vastaan 43.31, mikä on sekunnin kovempaa kuin tämän kesän ainoa noteeraukseni kympin kisassa. Siinä valossa siis varsin kovaa mentiin. En kuitenkaan huolestunut, sillä juoksu tuntui edelleen hyvältä. Tässä kohtaa laskeskelin että pieni väsyminenkin mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen.
Vähän ennen 11 kilometrin kohtaa nousun jälkeisessä myötäleessä vauhtini kiihtyi kuin itsestään 4 min/km -tasolla, jopa allekin. Askel tuntui rullaavan mukavasti joten annoin mennä - tasaisella pyrin kuitenkin taas tasoittelemaan ja niinpä 12 km tuli vastaan ajassa 52.17 - kilometri siis meni aikaan 4.12 (1.29 -vauhtia puolikkaalla). Jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla virhe ja kenties söi hieman loppuaikaa.
12-14 väli tasoittui edelleen, nousustakin johtuen ja sujui 4.28 -vauhtia. 14-16 sujui taas aavistus kovempaa, 4.18-vauhtia. 16-18 mentiin 4.25 -tahtiin ja tässä kohtaa laskeskelin että 1.32 -tasoinen aika on mahdollinen. Seuraava km oli kuitenkin pikku mäestä huolimatta luvattoman hidas (4.47) ja niinpä 19 km kohdalla aikaa oli kulunut 1.23.30. Taas laskeltiin - 2.1 km maaliin, 4.30 vuhtia noin 9 min vielä joten not bad. Seurassani ollut ikämies jäi jälkeeni jossakin kohtaa tällä välillä.
Jouduin siis tekemään töitä yksin - yritin pitää askeleen herkkänä ja askeltiheyden riittävän korkeana. Seuraava kilometri vei aikaa 4.31 ja 20 km väliaika siis 1.28.00. Alle 1.33 on mahdollista päästä, ajattelin. 500 metriä ennen maalia kiihdytin askellusta ja ihan lopussa tein pienen spurtin.
Loppuajakseni tuli 1.33.00 (keskim 4.24 / km), johon olen hyvin tyytyväinen. Kauden paras koheni kolme minuuttia ja edellälistatut tavoitteet täyttyivät. Aavistuksen kismittää, ettei aika ole 1.32 -alkuinen... Seuraavalla kerralla sitten!
Noin minuutti jälkeeni tuli em. ikämieskin maaliin. Kättelin häntä hymyssäsuin ja kiitin hyvästä vetoavusta. 63 vuotta oli tällä teräsvaarilla ikää! Siinäpä on tavoitetta itsellekin - pysyä yhtä hyvässä kuosissa tulevina vuosina. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ja se otsikon believer? Päkiällä, herkällä maakontaktilla, korkealla frekvenssilllä (= keskim 178 askelta minuutissa) - toimii minulla. Ja pitkät, hidasvauhtiset lenkit rakentavat perustaa. Kaksi kolmekymmentäkilometristä viimeisen kahden viikon aikana iskevät kuin miljoona volttia... 172 keskisykkeellä (max 177) menin ja juomavyötä käytin (yksi reilun desin juomapullo). Nautin mukanani olleen geelin ja juoman kympin kohdalla, järjestäjien juomia en ottanut.
Jalat tuntuivat ja tuntuvat hyvältä kisan jälkeen. Kyllä oli mellevä kotiin ajella Eppu Normaalin uusinta kuunnellen. Elämä on ihanaa ja juoksu upeaa - tästä on hyvä jatkaa kohti Åland Maratonia! Oikeastaan ainoa ongelma on miettiä, mikä olisi sopiva tavoiteaika siihen kisaan. Aiemmin ajattelemaani alle 3.30-tavoitetta sopii ehkä kiristää - ehdotuksia?
-gs
- - -
Tänään sitten ajelin Pieksämäelle ja puolimaratonin tempaisin. Keli oli minun maun mukainen - muutama aste lämmintä ja lähes tyyntä. Minulla oli kisaan kolme eri tasoista tavoitetta;
1. Minimitavoite saavuttaa SB, siis kauden paras (= alle 1.36)
2. Hiukan kovempi tavoite saavuttaa kauden tavoite, jonka puolimaratonille viime syksynä asetin (= alle 1.35)
3. Hyvin sujuneiden harjoitusten myötä ajatus 4.30 min/km -vauhtisesta puolikkaasta tuntui myös mahdolliselta (= noin 1.34.30)
Startti tapahtui klo 10.30 ja alkukiihdytyksen jälkeen vauhti tasaantui pian 4.20 - 4.30 -tasolle. Väliajat osoittivat, että menin alle 4.30 -vauhtia ja kun juoksu tuntui helpolta, annoin mennä samaan tahtiin mahdollisimman rennosti. 4-5 kilometrin kohdalla jostakin takaa rinnalleni ilmestyi kovakuntoisen näköinen ikämies, jonka tahti vaikutti sopivalta ja liimauduin hänen kyytiinsä. Juoksimme rinnakkain reipasta tahtia ja vauhti nousi alle 4.20 -tahtiseksi. Väliaikoja laskeskelin ja vertasin niitä mielessäni 4.30 -vauhtiseen juoksuun. Homma alkoi vaikuttaa siltä, että tänään kulkee ja tavoitteet täyttyvät.
Kympin väliaika tuli vastaan 43.31, mikä on sekunnin kovempaa kuin tämän kesän ainoa noteeraukseni kympin kisassa. Siinä valossa siis varsin kovaa mentiin. En kuitenkaan huolestunut, sillä juoksu tuntui edelleen hyvältä. Tässä kohtaa laskeskelin että pieni väsyminenkin mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen.
Vähän ennen 11 kilometrin kohtaa nousun jälkeisessä myötäleessä vauhtini kiihtyi kuin itsestään 4 min/km -tasolla, jopa allekin. Askel tuntui rullaavan mukavasti joten annoin mennä - tasaisella pyrin kuitenkin taas tasoittelemaan ja niinpä 12 km tuli vastaan ajassa 52.17 - kilometri siis meni aikaan 4.12 (1.29 -vauhtia puolikkaalla). Jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla virhe ja kenties söi hieman loppuaikaa.
12-14 väli tasoittui edelleen, nousustakin johtuen ja sujui 4.28 -vauhtia. 14-16 sujui taas aavistus kovempaa, 4.18-vauhtia. 16-18 mentiin 4.25 -tahtiin ja tässä kohtaa laskeskelin että 1.32 -tasoinen aika on mahdollinen. Seuraava km oli kuitenkin pikku mäestä huolimatta luvattoman hidas (4.47) ja niinpä 19 km kohdalla aikaa oli kulunut 1.23.30. Taas laskeltiin - 2.1 km maaliin, 4.30 vuhtia noin 9 min vielä joten not bad. Seurassani ollut ikämies jäi jälkeeni jossakin kohtaa tällä välillä.
Jouduin siis tekemään töitä yksin - yritin pitää askeleen herkkänä ja askeltiheyden riittävän korkeana. Seuraava kilometri vei aikaa 4.31 ja 20 km väliaika siis 1.28.00. Alle 1.33 on mahdollista päästä, ajattelin. 500 metriä ennen maalia kiihdytin askellusta ja ihan lopussa tein pienen spurtin.
Loppuajakseni tuli 1.33.00 (keskim 4.24 / km), johon olen hyvin tyytyväinen. Kauden paras koheni kolme minuuttia ja edellälistatut tavoitteet täyttyivät. Aavistuksen kismittää, ettei aika ole 1.32 -alkuinen... Seuraavalla kerralla sitten!
Noin minuutti jälkeeni tuli em. ikämieskin maaliin. Kättelin häntä hymyssäsuin ja kiitin hyvästä vetoavusta. 63 vuotta oli tällä teräsvaarilla ikää! Siinäpä on tavoitetta itsellekin - pysyä yhtä hyvässä kuosissa tulevina vuosina. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ja se otsikon believer? Päkiällä, herkällä maakontaktilla, korkealla frekvenssilllä (= keskim 178 askelta minuutissa) - toimii minulla. Ja pitkät, hidasvauhtiset lenkit rakentavat perustaa. Kaksi kolmekymmentäkilometristä viimeisen kahden viikon aikana iskevät kuin miljoona volttia... 172 keskisykkeellä (max 177) menin ja juomavyötä käytin (yksi reilun desin juomapullo). Nautin mukanani olleen geelin ja juoman kympin kohdalla, järjestäjien juomia en ottanut.
Jalat tuntuivat ja tuntuvat hyvältä kisan jälkeen. Kyllä oli mellevä kotiin ajella Eppu Normaalin uusinta kuunnellen. Elämä on ihanaa ja juoksu upeaa - tästä on hyvä jatkaa kohti Åland Maratonia! Oikeastaan ainoa ongelma on miettiä, mikä olisi sopiva tavoiteaika siihen kisaan. Aiemmin ajattelemaani alle 3.30-tavoitetta sopii ehkä kiristää - ehdotuksia?
-gs
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Treenejä
Pikkuhiljaa ja vähitellen tuntuu siltä että juoksu muistuttaa juoksua. Ainakin jossakin määrin. Vajaa 8 km kulki 4.12 -keskivauhdilla viikonloppuna ja nyt peräkkäisinä päivinä 15 km pk- ja osin vk-vauhdilla 1.17 ja 1.13. Varsinkin tämänpäiväinen oli lupaava - vedin noin 7 km loppuosuuden rennosti 4.25-4.35 -vauhtia. RS800sd antoi juoksuindeksiksi 60 joten senkin valossa kunto tuntuu olevan nousussa. Huomenna palautellaan ja loppuviikosta ehkä yksi vetoharjoitus.Loppukauden kisaohjelma alkaa hahmottumaan; kympin kisa parin viikon kuluttua Oulussa, puolimaraton kuun lopulla Joutsenossa ja lokakuun puolella maraton. Tällä hetkellä arvioin olevani noin 42 min kunnossa kympillä ja 1.33 -alkuinen aika pitäisi olla mahdollinen puolikkaalla (SB 1.36). Maratonkuntoa uskallan arvioida vasta puolikkaan jälkeen.
Tämä kaikki tietysti sillä varauksella että paikat pysyy ehjinä.
-gs
(kuva http://www.arunnershigh.com/_wizardimages/ARH_LOGO25.JPG)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)