Lasten- ja urheilukirjojen jälkeen silmäys kaunokirjallisuuteen: jos yksi ainoa kirjailija pitäisi valita, niin se on Mika Waltari. Turms kuolematon oli unohtumaton lukuelämys joskus yläasteikäisenä. Sinuhe egyptiläisen luin useita kertoja vielä aikuisenakin. Hyvä taideteos on kuin peili, josta voi itseään katsoa. Niinpä Sinuhekin puhutteli lapsena eri tavoin kuin aikuisena.
a) sukupuoli on käsitteellinen sopimus jolle on objektiiviset perusteet - on käytännöllistä käyttää käsitteitä mies ja nainen vaikkapa suvunjatkamisen kontekstissa, tässä kontekstissa on myös objektiivisia tosiasioita joiden perusteella mies/nainen -jako on pätevä (esim. sukupuolielimet, tosin tässä(kin) poikkeuksia (hermafrodiitit))
b) sukupuoli on psykologinen sopimus - se on valtaosalle (?) identiteetin oleellisia kulmakiviä, ts. ihminen kokee itsensä mieheksi tai naiseksi (ja joskus tämä on ristiriidassa kehollisten tunnusmerkkien suhteen)
c) sukupuoli on juridinen sopimus joka ilmenee henkilötunnuksesta (tähän liittyen on esitetty sukupuolettomaan henkilötunnukseen siirtymistä)
Näkemykseni on, että se on kudelma noita kaikkia:
a) sukupuolen määritys binäärisesti sukupuolisten tunnusmerkkien perusteella (poislukien hermafrodiitit) ja henkilötunnuksen määrittäminen tämän perusteella. Tämän myötä seksuaalisen suuntautumisen default-asetus em. heteroksi,
b) sukupuolen määritys introspektion, itsetutkiskelun kautta -> pääsääntöisesti binäärinen lopputulos on linjassa a-kohdan kanssa,
c) sosiaalinen paine määrittää sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen traditionaalisesti a- ja b-kohtien kautta niin että a-kohta on määräävä tekijä jota b-kohta kausaliteetin omaisesti seuraa.
Näkemykseni on että sukupuoli em. kudelmana ei ole binäärinen vaan dynaaminen jatkumo: triviaalisti (= biologia + hetu) miehenä en kuitenkaan alleviivaa tätä itsestäänselvyyttä vaan pidän erittäin oleellisena "sisäisen tutkiskelun" prosessia. Tämä prosessi on jatkuvassa liikkeessä mutta olen vakuuttunut siitä että jokaisessa triviaalisti mieheksi määritettävässä on naista ja päinvastoin. Ideaalitilanteessa tämä merkitsee dynaamista tasapainoa jota voisi itsetuntemukseksi ("gnothi seauton") kutsua. Terve mies on elävässä yhteydessä "sisäiseen naiseen" tai feminiiniseen aspektiin psyykessään ja terve nainen elävässä yhteydessä "sisäiseen mieheen" tai maskuliiniseen aspektiin psyykessään. Jep, yang ja ying.
Ylipäätään itsetuntemuksen prosessissa on kyse matkasta tiedostamattomaan, tietoisuuden valon tuomisesta tiedostamattomaan. Fyysiselle sukupuolelle vastakkaisen (tai pikemminkin komplementaarisen, siis täydentävän) energian/prinsiipin kohtaaminen on luonnollinen osa prosessia. Tämä sisäinen kohtaaminen voi olla hämmentävä kokemus - etenkin tässä ylimedikalisoituneessa ajassa, jossa on vahva usko länsimaisen lääketieteen kaikkivoipaisuuteen.
"Ennen kaikkea, älä valehtele itsellesi. Ihminen joka valehtelee itselleen ja uskoo omat valheensa ajautuu pisteeseen jossa hän ei enää tunnista totuutta. Sen myötä hän menettää kaiken kunnioituksen itseään ja toisiaan kohtaan. Ja kun ei ole kunnioitusta ei ole myöskään kykyä rakastaa."
- Feodor Dostojevski
Bloggaamisen aloitin maaliskuussa 2006. Irc ja keskustelupalstat ("newssit") ilmestyivät tietoisuuteeni 1980-luvun lopulla. Tiesitkö muuten, että ircin (ja irkkaamisen) keksi Jarkko Oikarinen? Jarkko on saman kylän poikia ja oli nörtti jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Jarkon Commodore VIC-20 oli kova ja edistyksellinen juttu Kuusamossa 1980-luvun alussa.
Sportstrackeriin olen logannut 1148 harjoitusta lokakuusta 2011 lähtien. Erilaisten liikuntasuoritteiden myötä kilometrejä on kertynyt yli 23 394 kappaletta ja hikeä on vuodatettu 1206 h 17 min 51 sekuntia. Vuodesta 2011 alkaen ykkösliikuntalajini on ollut maasto- ja maantiepyöräily. Stravaan olen viehättynyt segmentti-toiminnon vuoksi - innostun toisinaan ajamaan jonkun pätkän mahdollisimman kovaa ja lenkin jälkeen on hauska verrata suoritusta omiin aikaisempiin ja toisten suorituksiin.
Olin pitkään penseä facebookin suhteen. Mitä ihmettä minä, keski-ikäinen mies siellä nuorten hiekkalaatikossa tekisin? Miksi huutelisin muulle maailmalle: "Katsokaa, tässä minä olen, tätä minä teen, tällaiselta minä näytän!" Joulukuussa 2007 tapasin vanhan ystäväni Kuusamon liikuntahallin kuntosalilla. Treenin lomassa vaihdoimme kuulumisia, juttelimme juoksuharrastuksesta ja maratonharjoittelusta. Lopuksi Tapsa kysyi, olenko facebookissa. Kyseenalaistin facebookin käyttökelpoisuuden. Tapsa selitti kärsivällisesti, että on siellä myös aikuisia ja että itsestähän se on kiinni minkä verran elämästään kertoo. Parin viikon kuluttua perustin tilin ja tein ensimmäisen statuspäivityksen:
"Jos ei muuta niin ammatillisen kompetenssin kehittämisen vuoksi pitänee tästäkin kuviosta olla jollakin tasolla perillä joten nyt on sitten account perustettu."
Ihmetteletkö, että minkä ihmeen "ammatillisen kompetenssin"? Olen koulutukseltani tietojenkäsittelytieteen FM (Oulun yliopisto). Olen ansainnut elantoni erilaisissa IT-alan tehtävissä 80-luvun lopulta saakka. Elämä on kuljettanut tietojärjestelmien ylläpito-, tuki- ja kehitystehtäviin, aluksi yliopistoympäristöön ja sitten kansainväliseen ohjelmistotaloon. Sittemmin olen löytänyt itseni koulutus-, opetus- ja markkinointitehtävistä.
Mitä sosiaalinen media merkitsee minulle? Se tarjoaa mahdollisuuden reflektoida minäkuvaa ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Some voi toimia itsetuntemuksen apuvälineenä. Toisaalta se voi olla myös sudenkuoppa, jonka myötä eksyn kauemmas todellisesta itsestä. Some mahdollistaa kulissiminän, valheellisen minäkuvan rakentamisen. Kokemukseni on, että mitä enemmän uskallan olla oma itseni, sitä enemmän, aidommin ja syvemmin voin kohdata ihmisiä. Tämä pätee tietysti niin somessa kuin elävässä elämässäkin. Mitä rohkeammin luovun defensseistä, sitä rikkaammin koen elämää. Mitä vähemmän rakennan suojamuureja itseni ympärille, sitä vapaammin voin hengittää, luoda, kohdata, ajatella, kokea.
Luovuus ja elämä virtaavat lävitseni kun opin pysymään pois itseni edestä.
Somen mahdollinen sudenkuoppa piilee myös siinä, että alan priorisoida sitä elävän elämän sijaan. Istun kahvilassa jonkun kanssa. Vilkuilen ja hieron tämän tästä kännykkää tai tablettia, pahimmassa tapauksessa molempia. Moinen on sekä epäkohteliasta että myös silmien sulkemista tässä hetkessä livenä tarjolla olevalle elämälle. Elämä tapahtuu aina tässä. Elämä virtaa aina nyt. Pyrin priorisoimaan face-to-face -tilanteen aina some-kontaktien edelle.
Toisinaan on varmasti niin, että joku on elävässä elämässä saanut kuraa silmille ja puukkoa selkään siinä määrin ettei hän enää uskalla olla avoin face-to-face. Niinpä hän uskaltaa olla avoin vain sosiaalisessa mediassa. Hän tekee sen anonyymisti tai nimellään ja kasvoillaan. Kaverit saattavat olla kummissaan kun facebook-persoona ei istukaan tuttuun ja turvalliseen lokeroon, lujasti lukittuun mielikuvaan ihmisestä. Emmekö voisi toimia niin että jokainen ihminen voi luottavaisesti olla oma itsensä, toteuttaa itseään? Voisimmeko olla luomassa maailmaa, jossa jokainen uskaltaa olla ja hengittää vapaasti?
Miettiessäni somen hyviä mahdollisuuksia ja mahdollisia haittoja, vaakakuppi kallistuu selvästi plussan puolelle. Kiitos tästä kuuluu sinulle. En tiedä kuka olet. Ehkä olet elävästä elämästä tuttu ystäväni? Kenties olet sittenkin joku twitter-tilini seuraaja. Saatat olla päätynyt lukemaan tätä myös facebookin On-sivun (facebook.com/OnKaikki) kautta.
Olitpa tuttu tai tuntematon, minä kiitän sinua siitä että sinä olet. Olet ainutlaatuinen. Voimme kohdata vain tässä ja vain nyt. Tehdäänkö se aidosti vai hipaiseeko tässä hetkessä vain kaksi kulissia?
- Jorma Ronkainen
Matemaattisloogiset taidot ovat toki hieno ja tärkeä asia, mutta perustana ihmisyyteen ja onnelliseen olemassaoloon kasvamisessa on yhteys sisimpään. Tämä merkitsee tietoisuustaitojen nostamista osaksi opetusta. Tietoisuustaidot ovat kykyä liikkua sulavasti mielen maisemassa, taitoa katsoa, arvioida, kuvata ja ilmaista mielen maisemaa, taitoa olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa mielen maiseman ilmöiden (jotka ovat pohjimmiltaan energiaa) kanssa ja taitoa olla samaistumatta huonolaatuisiin ajatuksiin tai tunteisiin. Tietoisuustaidot tarjoavat kartan sekä suunnistustaidon mielen maisemaan.
Tietoisuustaidoissa on kyse itsetuntemuksesta ja kuten jo Antiikin kreikassa tiedettiin, itsetuntemus on kaiken onnen ja viisauden A ja O. "Ihminen, tunne itsesi." Sama viisaus löytyy myös itämaisesta ajattelusta. Lao Tse tiesi sanoa 2500 vuotta sitten, että toisen ihmisen tunteminen on viisautta ja itsensä tunteminen on valaistumista. Hyvä itsetunto, onnellinen elämä, vastuullinen toiminta, vuorovaikutusosaaminen, empatia, itsensä toteuttaminen... avain on itsetuntemus.
Monet opettajat Suomessa ja maailmalla ovat jo kokeilleet tietoisuustaitojen opettamista lapsille ja tulokset ovat erittäin lupaavia. Esimerkiksi yksinkertaisten rentoutusharjoitusten myötä lapset oppivat rauhoittumaan, mikä on oleellisen tärkeä taito turbovaihteella ärsykkeitä tuottavassa maailmassa.
facebook.com/OnKaikki
Kyllä, mutta samalla se on mahdotonta. "Itse" tai "minuus" ei voi koskaan olla tuntemisen eikä tietämisen kohde. Se on tuntemisen ja tietämisen subjekti. Se on silmä, joka ei voi nähdä itseään. Itsetuntemus - se on tuntemista, jossa ei ole erillistä tuntijaa ja tunnettavaa.
"Itse" paljastuu substantiivin sijaan verbiksi. Sinä olet.
(kuva Sannastinoja, Mikkeli 28.10.2013)
