Auringonlasku

Alingsås, Sverige / sunset 1.8.2017

Tusku sunset take 3

Tusku sunset take 2

Sunset Tusku

Kävin takapihalla kuvaamassa auringonlaskua.

Tahdotko Sinä?

Koti on pikemminkin mielentila kuin jokin tietty paikka. Tämä hetki on kotini. Sydän on kotini. Silti tuntuu hyvältä palata kotiin - juuri tähän taloon reilun neljän viikon reissaamisen jälkeen. Pienen matkailuvaunun sijaan käytössä on nyt moninkertaisesti tilaa. Istun tutun pöydän ääressä.

Kuulostelen rankkasateen ja ukkosen ääniä. Ulkona on pimeää. Kontrasti on melkoinen - vielä hetki sitten sain kaukana pohjoisessa ihmetellä keskiyön valoa. Maailma näyttää jotenkin erityisen kauniilta kun aurinko on matalalla horisontissa. Valon ja varjon leikki korostaa maiseman muotoja. Hetki on taianomainen.

Ehkä ratkaisevinta on kuitenkin hyväntahtoisen utelias ja avoin asenne. Olosuhteet virittävät minut katsomaan tätä hetkeä kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa, kuin luomispäivän aamuna. Mieli on rauhallinen. Se ei yritä pakonomaisesti luokitella ja nimetä kaikkea. Viipyilen tämän hetken käsitteistä paljaan käsittämättömyyden taikapiirissä. Ihmettelen ja ihailen. Olen kiitollinen tästä ainutlaatuisesta hetkestä.

Hyväntahtoisen huomion lämpimässä valossa sisäinen ja ulkoinen - mielen maisema ja ulkoinen maisema lähestyvät toisiaan, koskettavat ja sulavat toisiinsa. Mielen niin suuresti alleviivaama raja minän ja maailman välillä häipyy. Olen maisemassa ja maisema on minussa. Kokemus tästä hetkestä on enemmän kuin mikään tieteellinen, taiteellinen tai uskonnollinen tarina. Täysi mysteeri. Silkkaa rakkautta. Kosmista leikkiä. Tämäkin hetki. ”Tahdotko?”, se kysyy. Tahdotko Sinä?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Rakastuin

Terveiset mökiltä!

Jäälle en enää uskaltaudu, mutta rantoja kelpaa kierrellä. Istuskelin auringon lämmittämällä kivellä, nautin hiljaisuudesta ja näkymästä.

Suljin sitten silmäni ja tein kehomeditaation. Siinä käydään koko kroppa läpi varpaista päälakeen asti. Mitään sen kummempaa mystiikkaa asiassa ei ole. Kuulostellaan vaan myötätuntoisen uteliaasti, että mitä vaikkapa oikealle polvelle kuuluu. Vai kuuluuko mitään. Sekin on ok. Voi siinä myös vaikka kiitellä, että hyvin olet minua palvellut.

Harjoitus sujui hyvin. Olin menossa vasemmassa silmämunassa, kun Jertta-koira alkoi tökkimään minua tassullaan. Hymyilytti. Jatkoin harjoituksen loppuun. Avasin sitten silmät hitaasti. Oivalsin, että auringonlaskustahan se Jertta minua huomautti. "Katso nyt hyvä mies tätä!" No minä tietysti katsoin.

Rakastuin tähän hetkeen taas uudestaan.

- Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Halpaa hupia

Sanotaan, että ”hullulla on halvat huvit, viisaalla vielä halvemmat.”

Asia, johon viittaan on ilmainen. Viisaus asustaa ja lepää siinä. Onni ja epäonni on mahdollista kohdata vain siinä. Näitä sanoja on mahdollista lukea vain siinä. Kyseinen paikka on kuin sokea täplä käsitteellisesti ehdollistuneessa mielessä.

Puhun tietysti tästä hetkestä. Kirjoitan näitä sanoja nyt. Sinä luet tätä nyt. Nyt-hetkessä on kaikki eikä mitään ole sen ulkopuolella. Kaikki pohdinta, itsetutkiskelu ja kaikki suunnittelu tapahtuu nyt-hetkessä.

Nyt-hetki on ajaton, sillä aina, ihan aina on nyt.

Kuvassa auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 1.3.2014

Lisää halpaa hupia.