Universaalit arvot, viisaus ja elämän tarkoitus

Terveiset mökiltä!

Mitä ovat universaalit arvot?

Tämä on muunnelma kysymyksestä "mikä on elämän tarkoitus?". Helppoja vastauksia: "elämän tarkoitus on elää hyvin" tai "elämän tarkoitus on elää oikein". Tämä johtaa väistämättä arvojen pohdintaan: mikä on oikein? mitä on hyvä?

Nimeän objektiivisiksi arvoiksi klassisen kolmikon: 1) totuus, 2) hyvyys ja 3) kauneus. Arvot ovat moraalifilosofisen pohdinnnan ohella ennen kaikkea tekoja, joten hyvä tai juhlallisesti sanoen totuudellinen elämä on edellämainittujen arvojen näköistä ajattelua, puhetta ja tekemistä. Hyvä elämä on linjassa totuuden, hyvyyden ja kauneuden kanssa, hyvä elämä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden suuntaista tahtoa ja toteutusta. Moiseen kykenevää voi viisaaksi kutsua.

1. Totuus
Tiede on naimisissa totuuden kanssa ja hengailee toki myös kauneuden (esim. matemaattisen yhtälön eleganssi, kauneus) ja hyvyyden (esim. lääketiede) kanssa. On huomioitava, että ei ole olemassa arvovapaata tiedettä (koska totuus on arvo). Sen myötä tieteellä on myös vastuu (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kemiallisten joukkotuhoaseiden kehittäminen). Totuutta ja tiedettä yhdistää logiikka.

2. Hyvyys
Uskonto on naimisissa hyvyyden kanssa ja hengailee myös totuuden (esim. haetaan vastausta kysymykseen jumalan ja ihmisen olemuksesta sekä elämän tarkoituksesta) ja kauneuden kanssa (esim. taideteos, joka on jumalallisen inspiraation tuloksena syntynyt, inspiraatiohan tarkoittaa etymologisesti hengellä täyttymistä). Uskontoa ja hyvyyttä yhdistää etiikka.

3. Kauneus
Taide on naimisissa kauneuden kanssa ja hengailee myös totuuden (taiteen avulla voi oppia totuuksia ihmisyydestä ja elämästä) ja hyvyyden (taide voi eheyttää ihmistä, ns. katharsis) kanssa. Taidetta ja kauneutta yhdistää estetiikka.

Joten tiede, taide ja uskonto, ts. totuus, kauneus ja hyvyys - siinä peruspilarit joita kaikkia tarvitaan elämän runsauden äärellä. Huonolaatuisina versioina ne hylkivät toisiaan, hyvälaatuisina versioina täydentävät toisiaan.

ps. Kysymykseen elämän tarkoituksesta voidaan vastata yleisellä tasolla kuten edellä tein. Elämän tarkoitus on elää oikein, ts. edellämainittujen arvojen näköinen ajattelu, puhe ja teot ovat elämän tarkoituksen toteuttamista. Tämä konkretisoituu elämäntehtävänä, joka voi olla enemmän tai vähemmän näkyvä. Elämäntehtävä koostuu jokapäiväisinä haasteina: mikä on oikea tapa toimia arkisissa tilanteissa? Voimme elää reaktiopohjaisesti, viettien ja halujen vietävänä (hedonismi) tai voimme tietoisesti sitoutua universaaleihin arvoihin. Kyse on halun jalostamisesta kestävien arvojen suuntaiseksi tahdoksi ja motivaatioksi. Kuinka se on mahdollista? Kokemukseni mukaan elämään sisältyy gravitaation kaltainen moraalinen voima, joka vastustaa tai tukee pyrkimyksiämme. Elämä on kärsivällinen opettaja ja se tuo eteemme oppimistehtävän toisensa perään. Kun asenne on kohdallaan, oppimista ei pidättele mikään.

Luonnon sanaton viisaus

Äly ei riitä

Ranskalaisen filosofi René Descartesin syntymästä on tänä vuonna 520 vuotta. Hänen tunnetuin ajatuksensa on "Cogito ergo sum", ts. "ajattelen, siis olen". René oli kiistatta viisas mies, mutta Cogito-miete ei kestä kriittistä tarkastelua. Tämä miete sen sijaan koskettaa:

"Ei riitä, että sinulla on paljon älyä.
Tärkeintä on että käytät älyä viisaasti."
- René Descartes

Tärkeintä sinussa

"Aivot eivät ole tärkeintä sinussa,
tärkeintä sinussa on se mikä ohjaa aivojasi -
luonteenlaatusi, sydämesi, anteliaisuutesi, rakentavat ideasi."
- Feodor Dostojevski

"Uskomatonta?"

Pakkaspäivän aurinko Mikkelin Pankalammella. Kaunis maailma. Uskomattoman kaunis. "Uskomatonta"? Kertoessani kaikenkattavassa rakkaudessa toteutuvasta ihmisyydestä tai tieteen ehdoilla määritettävän rationaliteetti-käsityksen (rationaliteetti = järjellisyys) kapeudesta tai sydämen ja pään, tunteen ja älyn liitossa syntyvästä viisaudesta saan osakseni ymmärrystä. Saan myös kuulla, että ajatukseni ovat "mahdottomia". Ne ovat "huuhaata". Ne ovat "irrationaalisia". Mitä on ”mahdoton”, ”huuhaa” tai ”irrationaalinen”

”Mahdotonta” ajatusta pidetään ”uskomattomana” ja ”järjettömänä” ja ”huuhaana” erään rationaliteetin näkökulmasta. Tämä rationaliteetin muoto ankkuroi ihmis- ja todellisuuskäsityksensä yksinomaan tieteellisen metodin ja tieteellisen maailmankuvan puitteissa hahmottuvaan ulottuvuuteen.

Niinpä esimerkiksi näkemys ihmisestä ikuisuusolentona on ”mahdoton”, koska sitä ei ole tieteellisesti ei ole todistettu ja koska mielen tai sielun tai tajunnan ajatellaan olevan elävien aivojen tila. Kun aivot lakkaavat toimimasta, minuus lakkaa olemasta.

Viisaus asustaa ymmärryksessä, joka näkee asioiden monitahoisuuden ja monitasoisuuden. Tähän moninaisuuteen on monta näkökulmaa ja nämä näkökulmat eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Analogia: kumpi on totta, englannin vai espanjan kieli? On syytä tehdä ero loogisen ristiriidan ja komplementäärisyysperiaatteen välillä. Pätevä ajattelu ja argumentaatio on loogisesti ristiriidatonta. Muodollisesti ilmaistuna tämä merkitsee, että väite A ja sen vastakohta ei-A eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Esimerkiksi väitteet "nyt on aamu" ja sen vastakohta "nyt on ilta" eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Aamun ja illan käsitteet liittyvät vuorokauden määräytymiseen ja se on yhteydessä maapallon pyörimisliikkeeseen akselinsa ympäri. Niinpä tiettynä hetkenä maapallon tietyillä pituuspiireillä vallitsee tietty auringon asemaan liittyvä vuorokaudenaika. Kun jossakin tietyssä paikassa on aamu, ei samassa paikassa samanaikaisesti voi olla ilta. Tämä on kiistaton ja väistämätön tosiasia niin kauan kuin maapallo pyörii, aurinko on olemassa ja joku tietoisuus tämän kaiken todentaa.

Komplementäärisyysperiaate puolestaan tarkoittaa, että näennäisesti ristiriitaiset näkökulmat ovatkin toisiaan täydentäviä. Väitteet "nyt on aamu" ja "nyt on ilta" (A ja ei-A) ovat globaalisti voimassa samanaikaisesti. Jossakin päin Tellusta on aina aamu ja jossakin päin maailmaa on aina ilta. Samanaikaisesti. Toisena esimerkkinä mainittakoon kvanttifysiikka. Sen kautta avautuu kiehtova näkökulma aineen syvätasoon. Arkiajattelun näkökulmasta konkreettiselta ja itsestäänselvältä vaikuttava rajanveto aineen ja ei-aineen välillä osoittautuu mahdottomaksi. Makrotason kappaleet ilmenevät mikrotasolla arkijärjen vastaisina. Esimerkiksi sohva, jolla nyt istun onkin värähtelyä, joka on tyhjää täynnä. Konkreettiselta sohvalta vaikuttava kappale onkin epämääräinen kimppu aaltoja ja hiukkasia. Samanaikaisesti. Todellisuutta kuvaavat matemaattis-fysikaaliset mallit ovat komplementäärisiä. Aaltohiukkasdualismi on arkijärjen vastainen periaate, mutta mittaukset todentavat sen.

Viisaus oivaltaa, että jos apriori (lähtökohtaisesti) rajoittaa pätevän tiedonhankinnan muodot tieteelliseen lähestymistapaan, tulee samalla harrastaneeksi ontologisen leikkurin (eli olemassaoloa rajaavan suodattimen) käyttöä. "Tieteellisten silmälasien" (so. tieteellinen metodi) avulla voidaan havaita, selittää, ymmärtää ja ennustaa monenlaisia ilmiöitä monenlaisilla tasoilla. Tämä onnistuu hienosti ja tieteen kehittymisen myötä ihmiskunta on hyötynyt tavattoman paljon. Tämä on kiistatonta. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa. Tieteellisen metodin menestyksen myötä suuri joukko ihmisiä on tullut "tieteisuskovaksi". Tieteisuskova ei ymmärrä, että tieteellisen metodin määrittämään "haaviin" jää vain osa todellisuuden loputtoman avarasta valtamerestä. Kun joku mereen sukeltanut kertoo havaitsemistaan asioista, tieteisuskova leimaa kaiken sen ”huuhaaksi”, ”uskomattomaksi” ja ”järjettömäksi”, koska tieteellisen metodin haavista ei ole tehty moista löytöä.

Ripaus nöyryyttä monimuotoisen todellisuuden ja elämän ääressä tekisi terää tieteisuskoon taipuvaisille mielille. Nykyinen rationaliteettikäsitys kaipaa korjaamista ja laajentamista. Tieteisusko on johtanut ihmisen kykyjen yksipuoliseen, kapeaan rationaaliteettikäsitykseen lukittujen ominaisuuksien korostamiseen. Rationaliteetin laajentaminen komplementäärisyysperiaatteen mukaisessa hengessä rohkaisee ihmistä realisoimaan loppumattomia elämään ja ihmisyyteen sisältyviä mahdollisuuksia.

Onko tämä uskomatonta?
- Ehkä, riippuu kontekstista.
Onko tämä järjetöntä?
- Varmasti, ainakin joillekin.

"Kun viisas kuulee Taosta, seuraa hän sitä.
Kun tavallisella älyllä varustettu kuulee siitä, pysyy hän siinä aikansa ja kadottaa sen pian.
Kun hullu mies kuulee siitä, niin hän vain nauraa sille.
Jolleivät sellaiset ihmiset pitäisi sitä pilkkanaan, ei sitä kunnolla voisi sanoa Taoksi."
(Tao-te-ting)

Olet ihmeellinen

Julkaisu käyttäjältä On.

Komsii komsaa?

Elämän tutkimusmatkailija on päätynyt pohjoiseen. Hyvin pohjoiseen. Nämä kissankellot kasvavat maailman toiseksi pohjoisimmassa yli 10000 asukkaan kaupungissa, Altassa. Pienet kukkaset nauttivat pohjolan kesän valosta Komsa-tunturissa. Pysähdyin kuuntelemaan kukkien viisautta. Ne eivät muistele eilistä, eivätkä mieti huomista. Ne eivät märehdi mennyttä talvea eivätkä murehdi tulevaa syksyä. Kukat tanssivat Altavuonosta puhaltavan tuulen kanssa ja kuiskaavat: "Nyt se tapahtuu. Tätä se on. On."

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kissankellojen kuiske

Maltatko pysähtyä kissankellojen hiljaisen viisauden äärelle? Niiden levollinen oleminen viestii, että maailma on aina tässä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Olemisen hiljaisesta viisaudesta

Rinkka selkään ja polulle. Alkuun sitä hakee sopivaa rytmiä. Pää pyörii ja mieli vaeltaa. Rinkan säätämistä. Vaatetuksen vähentämistä. Pikkuhiljaa matkanteko pelkistyy. Asiat yksinkertaistuvat. Tämä askel. Tämä sisäänhengitys.

Tämä maisema. Tämä hetki. Mieli rauhoittuu. Vuoden 2014 retkikohteeksi valittu Karhunkierros tuntuu yhä yhtä maagiselta kuin lapsuudessa. Hengitän tämän hetken raikasta ilmaa. Puut, kalliot ja kivet lepäävät olemisessa. Kosket virtaavat vapaana ja vaivatta. Luonnon sanaton viisaus ylittää kaikki sanat.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Luonnon sanaton viisaus

Lauantaina retkeilin perheeni kanssa.

Auringossa kylpevät petäjät, kimmeltävä jää, järviruokojen tanssi tuulessa, puron solina ja pitkospuiden vakaa harmaus kertovat tämän hetken täyteydestä.

Mieleni rauhoittuu.

Oivallan, että tästä hetkestä ei puutu mitään. Kuulen tuulen. Aurinko ihollani.

Luonto tihkuu sanatonta viisautta.

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Halpaa hupia

Sanotaan, että ”hullulla on halvat huvit, viisaalla vielä halvemmat.”

Asia, johon viittaan on ilmainen. Viisaus asustaa ja lepää siinä. Onni ja epäonni on mahdollista kohdata vain siinä. Näitä sanoja on mahdollista lukea vain siinä. Kyseinen paikka on kuin sokea täplä käsitteellisesti ehdollistuneessa mielessä.

Puhun tietysti tästä hetkestä. Kirjoitan näitä sanoja nyt. Sinä luet tätä nyt. Nyt-hetkessä on kaikki eikä mitään ole sen ulkopuolella. Kaikki pohdinta, itsetutkiskelu ja kaikki suunnittelu tapahtuu nyt-hetkessä.

Nyt-hetki on ajaton, sillä aina, ihan aina on nyt.

Kuvassa auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 1.3.2014

Lisää halpaa hupia.

Valaistuminen – kuinka juhlallinen sana!

Kyse on käsitteellisen mielen vakiintuneiden ajattelukaavojen murtumisesta, jonka myötä näkee todellisuuden niin kuin se on. Valaistuminen on vapautta. Todellisuuden kokeminen “paljaana” on tietoisuuden itsetutkiskelua. Tietoisuus peilaa itseään todellisuudessa.

Herääminen on yksilöllinen prosessi - joku herää kerralla, toinen vähitellen, kolmas heräilee ja torkahtelee. Heräävä näkee maailman mielenkiintoisena paikkana. Tylsäksi koettu elämä osoittautuukin ihmeiden täyttämäksi. Merkillisiä yhteensattumia tapahtuu päivittäin.

Aivan kuin kaikessa olisi läsnä jokin salattu viisaus.

facebook.com/OnKaikki

Viisasten kivi

Järki, tunteet ja arjen haasteet - siinäpä Bermudan kolmio, jonne moni on eksynyt! Ihmisen tehtävä on löytää ratkaisu. Viisautta janoava voi saavuttaa tasapainon. Totuutta rakastava pystyy ylittämään järjen ja tunteen välisen ristiriidan. Se edellyttää tähtäämistä järjen ja tunteen vastakkainasettelun väliin. Ei ole syytä kiistää tunteita eikä tarvetta väheksyä järkeä.

Legendaarisessa viisasten kivessä ei ole kysymys jostakin ulkoisesta ratkaisusta olemisen mysteeriin. Viisasten kivi piilee sisällämme. Se on muutospotentiaali, joka mahdollistaa järjen ja tunteen vastakkainasettelun ylittämisen. Viisasten kiven ja sielun koskettaessa toisiaan syntyy henkistä kultaa. Tapahtuu herääminen, jota juhlallisesti myös valaistumiseksi kutsutaan. Herääminen on todellisuuden ja elämän näkemistä niin kuin se on.

"On" (Facebook)

Mysteeri

"Supertietokone simuloi sekunnin pituista aivotoimintaa - urakka kesti 40 minuuttia" (http://yle.fi/uutiset/supertietokone_simuloi_sekunnin_pituista_aivotoimintaa_-_urakka_kesti_40_minuuttia/6762003). Mitä kaikkea pääkopassa tapahtuukaan yhdessä sekunnissa! Nyt. Nyt. N-y-t. Käsittämätöntä.

Kävin tuossa juuri koiraa ulkoiluttamassa, keräsin tatteja ja ihmettelin tätä hetkeä. Ihmettelen tätä yhä. Tämä hetki ei ole este, se ei ole väline, se ei ole toissijainen johonkin kuvitteelliseen tulevaisuudessa koittavaan hetkeen verrattuna. Tyypillisesti elän mielen automaatioiden ehdoilla. Mieli luokittelee ja nimeää tämän hetken salamannopeasti mieluisaksi, epämieluisaksi tai yhdentekeväksi. "Mutta kun... sitten kun... jos..." Mieli kuvittelee tietävänsä mistä tässä hetkessä on kysymys. "Been there... done that... haukotus... kerro minulle jotakin uutta..."


Mitä enemmän opin purkamaan näitä mielen automaatioita, sitä puhtaammin, paljaammin ja avoimemmin voin elää tässä hetkessä. Mitä vähemmän identiteettini samaistuu lokeroimista, käsitteellistämistä ja älyllistämistä rakastavaan mieleen, sitä syvemmin hengitän tämän hetken raikasta ilmaa ja syntyy tilaa intuitiolle, oivallukselle, luovuudelle. Todellinen viisaus ylittää moninkertaisesti käsitteellisen mielen kyvyt. Tämä hetki... tästä ei puutu mitään, tämä hetki on aina ihmeitä täynnä. Mysteeri. Nyt. Kotona. Terassilla. Kuulen tuulen. Tunnen tuulen ja auringon ihollani. Voin rakastua tähän hetkeen. Voitko sinä?

Puhua ja vaieta

Att tala är silver men att tiga är guld. Tuli mieleen lukion ruotsin tunnit ja opettaja K. Hämäläinen. Joissakin tilanteissa kultaa on avata suunsa eikä vaieta ja hiljaisesti hyväksyä vääryys ja toisinaan taas viisautta on vaieta. Zen-filosofian viisaat sanovat että ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu. Kyse on mystisestä kokemuksesta jumaluudesta ja oivalluksesta, joka ei käsitteelliselle lokerointia rakastavalle mielelle avaudu, mystinen kokemus on käsitteellisen otteen tuolla puolella. Tällä puolella? Sillä puolella? Millä puolella? Joka puolella. Käsitteellinen ote ja käsitteelliseen otteeseen samastuva mieli (persoona, ego) on Tietoisuuden osajoukko. Käsitteellinen ote sisältyy tietoisuuteen, mutta tietoisuus ei ole yhtä kuin käsitteellinen ote.

Käsitteellistä otetta ja kieltä voi käyttää viisaasti ja hauskasti ja rakkaudella tai sitä voi käyttää repimiseen, raastamiseen, rikkomiseen ja nokkelaan tyhjäkäyntiin. Egon elinehto on jälkimmäinen, ensimmäinen taas happea sielulle.

- - -

Mistä nousee pelko? Pelko on nyt-hetken kieltämistä niin kuin se on. Pelko perustuu ajatukseen / kokemukseen siitä, että nyt-hetkessä on jotakin liikaa / liian vähän. Pelko (ja kärsimys) vahvistuu ja elää kun alamme sitkuttelemaan; sitten kun huomenna / ensi kesänä / eläkkeellä saan / pääsen / ostan sitä / tätä / tuota, sitten olen ehjä, olen onnellinen, mitään ei puutu. Tätä sitkuttelun tietä saa juosta maailman tappiin asti eikä kärsimys eikä pelko eikä viha lopu sen tien juoksijalla. Kääntäen, läsnäolo nykyisyydessä, nyt-hetken hyväksyminen valoineen ja varjoineen niin kuin se on nyt, on ikuinen tie rauhaan ja rakkauteen ja eheyteen. Nyt.