Kertoessani kaikenkattavassa rakkaudessa toteutuvasta ihmisyydestä tai tieteen ehdoilla määritettävän rationaliteetti-käsityksen (rationaliteetti = järjellisyys) kapeudesta tai sydämen ja pään, tunteen ja älyn liitossa syntyvästä viisaudesta saan osakseni ymmärrystä. Saan myös kuulla, että ajatukseni ovat "mahdottomia". Ne ovat "huuhaata". Ne ovat "irrationaalisia". Mitä on ”mahdoton”, ”huuhaa” tai ”irrationaalinen”
”Mahdotonta” ajatusta pidetään ”uskomattomana” ja ”järjettömänä” ja ”huuhaana” erään rationaliteetin näkökulmasta. Tämä rationaliteetin muoto ankkuroi ihmis- ja todellisuuskäsityksensä yksinomaan tieteellisen metodin ja tieteellisen maailmankuvan puitteissa hahmottuvaan ulottuvuuteen.
Niinpä esimerkiksi näkemys ihmisestä ikuisuusolentona on ”mahdoton”, koska sitä ei ole tieteellisesti ei ole todistettu ja koska mielen tai sielun tai tajunnan ajatellaan olevan elävien aivojen tila. Kun aivot lakkaavat toimimasta, minuus lakkaa olemasta.
Viisaus asustaa ymmärryksessä, joka näkee asioiden monitahoisuuden ja monitasoisuuden. Tähän moninaisuuteen on monta näkökulmaa ja nämä näkökulmat eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Analogia: kumpi on totta, englannin vai espanjan kieli? On syytä tehdä ero loogisen ristiriidan ja komplementäärisyysperiaatteen välillä. Pätevä ajattelu ja argumentaatio on loogisesti ristiriidatonta. Muodollisesti ilmaistuna tämä merkitsee, että väite A ja sen vastakohta ei-A eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Esimerkiksi väitteet "nyt on aamu" ja sen vastakohta "nyt on ilta" eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Aamun ja illan käsitteet liittyvät vuorokauden määräytymiseen ja se on yhteydessä maapallon pyörimisliikkeeseen akselinsa ympäri. Niinpä tiettynä hetkenä maapallon tietyillä pituuspiireillä vallitsee tietty auringon asemaan liittyvä vuorokaudenaika. Kun jossakin tietyssä paikassa on aamu, ei samassa paikassa samanaikaisesti voi olla ilta. Tämä on kiistaton ja väistämätön tosiasia niin kauan kuin maapallo pyörii, aurinko on olemassa ja joku tietoisuus tämän kaiken todentaa.
Komplementäärisyysperiaate puolestaan tarkoittaa, että näennäisesti ristiriitaiset näkökulmat ovatkin toisiaan täydentäviä. Väitteet "nyt on aamu" ja "nyt on ilta" (A ja ei-A) ovat globaalisti voimassa samanaikaisesti. Jossakin päin Tellusta on aina aamu ja jossakin päin maailmaa on aina ilta. Samanaikaisesti. Toisena esimerkkinä mainittakoon kvanttifysiikka. Sen kautta avautuu kiehtova näkökulma aineen syvätasoon. Arkiajattelun näkökulmasta konkreettiselta ja itsestäänselvältä vaikuttava rajanveto aineen ja ei-aineen välillä osoittautuu mahdottomaksi. Makrotason kappaleet ilmenevät mikrotasolla arkijärjen vastaisina. Esimerkiksi sohva, jolla nyt istun onkin värähtelyä, joka on tyhjää täynnä. Konkreettiselta sohvalta vaikuttava kappale onkin epämääräinen kimppu aaltoja ja hiukkasia. Samanaikaisesti. Todellisuutta kuvaavat matemaattis-fysikaaliset mallit ovat komplementäärisiä. Aaltohiukkasdualismi on arkijärjen vastainen periaate, mutta mittaukset todentavat sen.
Viisaus oivaltaa, että jos apriori (lähtökohtaisesti) rajoittaa pätevän tiedonhankinnan muodot tieteelliseen lähestymistapaan, tulee samalla harrastaneeksi ontologisen leikkurin (eli olemassaoloa rajaavan suodattimen) käyttöä. "Tieteellisten silmälasien" (so. tieteellinen metodi) avulla voidaan havaita, selittää, ymmärtää ja ennustaa monenlaisia ilmiöitä monenlaisilla tasoilla. Tämä onnistuu hienosti ja tieteen kehittymisen myötä ihmiskunta on hyötynyt tavattoman paljon. Tämä on kiistatonta. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa. Tieteellisen metodin menestyksen myötä suuri joukko ihmisiä on tullut "tieteisuskovaksi". Tieteisuskova ei ymmärrä, että tieteellisen metodin määrittämään "haaviin" jää vain osa todellisuuden loputtoman avarasta valtamerestä. Kun joku mereen sukeltanut kertoo havaitsemistaan asioista, tieteisuskova leimaa kaiken sen ”huuhaaksi”, ”uskomattomaksi” ja ”järjettömäksi”, koska tieteellisen metodin haavista ei ole tehty moista löytöä.
Ripaus nöyryyttä monimuotoisen todellisuuden ja elämän ääressä tekisi terää tieteisuskoon taipuvaisille mielille. Nykyinen rationaliteettikäsitys kaipaa korjaamista ja laajentamista. Tieteisusko on johtanut ihmisen kykyjen yksipuoliseen, kapeaan rationaaliteettikäsitykseen lukittujen ominaisuuksien korostamiseen. Rationaliteetin laajentaminen komplementäärisyysperiaatteen mukaisessa hengessä rohkaisee ihmistä realisoimaan loppumattomia elämään ja ihmisyyteen sisältyviä mahdollisuuksia.
Onko tämä uskomatonta?
- Ehkä, riippuu kontekstista.
Onko tämä järjetöntä?
- Varmasti, ainakin joillekin.
"Kun viisas kuulee Taosta, seuraa hän sitä.
Kun tavallisella älyllä varustettu kuulee siitä, pysyy hän siinä aikansa ja kadottaa sen pian.
Kun hullu mies kuulee siitä, niin hän vain nauraa sille.
Jolleivät sellaiset ihmiset pitäisi sitä pilkkanaan, ei sitä kunnolla voisi sanoa Taoksi."
(Tao-te-ting)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti