a) sukupuoli on käsitteellinen sopimus jolle on objektiiviset perusteet - on käytännöllistä käyttää käsitteitä mies ja nainen vaikkapa suvunjatkamisen kontekstissa, tässä kontekstissa on myös objektiivisia tosiasioita joiden perusteella mies/nainen -jako on pätevä (esim. sukupuolielimet, tosin tässä(kin) poikkeuksia (hermafrodiitit))
b) sukupuoli on psykologinen sopimus - se on valtaosalle (?) identiteetin oleellisia kulmakiviä, ts. ihminen kokee itsensä mieheksi tai naiseksi (ja joskus tämä on ristiriidassa kehollisten tunnusmerkkien suhteen)
c) sukupuoli on juridinen sopimus joka ilmenee henkilötunnuksesta (tähän liittyen on esitetty sukupuolettomaan henkilötunnukseen siirtymistä)
Näkemykseni on, että se on kudelma noita kaikkia:
a) sukupuolen määritys binäärisesti sukupuolisten tunnusmerkkien perusteella (poislukien hermafrodiitit) ja henkilötunnuksen määrittäminen tämän perusteella. Tämän myötä seksuaalisen suuntautumisen default-asetus em. heteroksi,
b) sukupuolen määritys introspektion, itsetutkiskelun kautta -> pääsääntöisesti binäärinen lopputulos on linjassa a-kohdan kanssa,
c) sosiaalinen paine määrittää sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen traditionaalisesti a- ja b-kohtien kautta niin että a-kohta on määräävä tekijä jota b-kohta kausaliteetin omaisesti seuraa.
Näkemykseni on että sukupuoli em. kudelmana ei ole binäärinen vaan dynaaminen jatkumo: triviaalisti (= biologia + hetu) miehenä en kuitenkaan alleviivaa tätä itsestäänselvyyttä vaan pidän erittäin oleellisena "sisäisen tutkiskelun" prosessia. Tämä prosessi on jatkuvassa liikkeessä mutta olen vakuuttunut siitä että jokaisessa triviaalisti mieheksi määritettävässä on naista ja päinvastoin. Ideaalitilanteessa tämä merkitsee dynaamista tasapainoa jota voisi itsetuntemukseksi ("gnothi seauton") kutsua. Terve mies on elävässä yhteydessä "sisäiseen naiseen" tai feminiiniseen aspektiin psyykessään ja terve nainen elävässä yhteydessä "sisäiseen mieheen" tai maskuliiniseen aspektiin psyykessään. Jep, yang ja ying.
