Morning mist

"Its rudder runs through the morning grass In its wake, the dew a sea of tranquility; Its early gray aura taps at window panes As to Morse code a waking message; It challenges the walking sun with playful scorn Softly, all living creatures come to life; The hues on nature’s landscape unfold Brush-stroked by a master’s hand; Nightlights are extinguished one-by-one As the sun attempts to peer through the glass; It creates hidden shadows for the nocturnal To the meek-eyed, a bargaining plea; Advancing, it covers the streams and the lakes As to see its own-misted reflection; Its content to be obscurely good As it lofts upon the mountains; The morning breeze blows a gentle wind as to challenge Its soft touch dissipates the mourning mist – their differences reconciled." - Robert Sheridan

Sautinkari, Himanka

Maagisia hetkiä

Vaikka olen vakuuttunut, että elämä tapahtuu aina tässä ja nyt, ei eilisen reflektointi tai huomisen ennakointi ole filosofialleni vierasta. Reflektointi ja ennakointikin tapahtuvat aina tässä ja nyt. Nyt on reflektoitava. Eilinen oli runsas, unohtumaton päivä! Olin aamulla kahdeksan jälkeen matkalla Kuusamosta kohti Iitä kun sain kokea maagisia hetkiä. Aamusumu kietoi maiseman pehmeään vaippaansa ja sirotti auringonvalon ylimaalliseksi hehkuksi. Minun oli pysähdyttävä.

Nostin kuvauskopterin noin 100 metrin korkeuteen ja siellä loisti kirkkaus. Sanat loppuivat. Oli kauneus. Oli elävyys. Oli ihmettelevä kiitollinen ihminen.

Jatkoin matkaa ja Iissä vietin unohtumattomat 6 tuntia. Kuvasin jokimaisemaa meripelastusalus Planialta käsin. Minä en tiennyt, kuinka kauniissa paikassa Iin kuntakeskus on. Minä en tiennyt, kuinka upea Iijokisuun alue on. Minä en tiennyt, miksi jotkut haluavat asua nimenomaan Iissä. Nyt tiedän.

Illalla saavuin kotiin. 2. syyskuuta on Annelle ja minulle erityinen päivämäärä. 28 vuotta sitten koimme jännittäviä hetkiä Kannuksen kauniissa kirkossa. Tahdoimme. Tahdomme yhä. <3

Aamiainen Amsterdamissa

Aamiainen asiallisissa puitteissa. Hotel Toren. Tarjonta moitteetonta tuoreine mansikoineen. "Good morning sir. How is your room sir? Something to drink sir?" Juu. Hyvää huomenta. Huone on hyvä. Kahvia kiitos. Sitä tulee hopeakannullinen. Vahvaa tummapaahtoista hyvää kahvia.

Vieruspöydässä kaksi harmaantunutta tyylikästä leidiä. Pukukoodi casual mutta selvästikin vimosen päälle harkittu. Minulla verkkahousut ja teepaita. "Alipukeutunut? Olisko sittenkin pitänyt laittaa puku?" Jep. Mieli tekee mielen työtä. Peruskysymyksiä: olenko ok, olenko turvassa, kuulunko joukkoon? Kiitos mieli. Kyllä, kyllä ja vaikka en erityisesti kuulu juuri tähän porukkaan niin silti. Näin on hyvä. Olen onnellinen. Viihdyn tässä hetkessä. Nämä ihmiset ovat kanssaihmisiä, lähimmäisiä. Kotimaa Äiti Maa jokaisella.

Kuulen hienostunutta keskustelua. Kuulostaa niinsanotulta yläluokan englannilta. So polite, so... How would I put it... So classic and distinguished? Kyllä. This is nice. This moment is.... alive.

Auroran hengessä

Tänään on Auroran nimipäivä. Onnea! Aurora on latinaa ja se viittaa aamuruskon jumalattareen. Sen tehtävä on liihottaa aamutaivaalla ja julistaa auringon saapumista. Uusi päivä, uusi alku, uudet tuulet, uudet mahdollisuudet!

Aurora ja aamunkoitto! Jospa kohtaat jokaisen päivän, jokaisen aamun, jokaisen hetken Auroran hengessä? On vain tämä hetki, tuoreena, raikkaana ja arvoituksellisena. Aurora kutsuu sinua täyteläiseen elämään. Aurora!

(kuvassa aurinko nousee Kreetalla kesäkuussa 2010)

Kohti uutta

Hyvää huomenta! Mitä Sinulle kuuluu? Miten nukuit?

Minä nukuin hyvin. Oloni levollinen ja samaan aikaan sisälläni kuplii ilo. Olen inspiroitunut. Vierailin eilen eräässä lahtelaisessa lukiossa ja kerroin nuorille opiskelumahdollisuuksista. Mukanani oli viisi korkeakouluopiskelijaa, jotka esittelivät omaa opiskelualaansa. Nuorten seurassa on kiva olla - nuoruuden valoisa ja välitön innostus on tarttuvaa!

Olen nykyisen työni puitteissa saanut olla päivittäin tekemisissä parikymppisten nuorten kanssa. Suomalaisia, venäläisiä, kiinalaisia, vietnamilaisia, saksalaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, portugalilaisia, norjalaisia, belgialaisia, kreikkalaisia, tsekkiläisiä, puolalaisia, latvialaisia... Kansainvälisten ryhmien ja projektien myötä on ollut suuri etuoikeus nähdä eurooppalaisen nuoren mielen maisemaa. Olen oppinut paljon. Kiitos! Oloni on hieman haikea, sillä olen ainakin toistaiseksi jättämässä nykyisen työni. Edessäni, tässä hetkessä on avautumassa uusi tehtävä, johon sydämeni kompassi vakaasti osoittaa. Kiitos tämä hetki. Kiitos elämä.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik)
ps. Olen tässä aamuvarhaisella tehnyt vielä pientä hienosäätöä kirjaani. Laitoin kirjan sisällysluettelon näkyviin sivuilleni (onnessa.com/onkirjancontents.html)

"On" - kirja on nyt tilattavissa :-)

Hyvää huomenta! Mitä Sinulle kuuluu? Miten nukuit?

Minulle kuuluu hyvää. Nukuin sikeästi ja tällä kertaa poikkeuksellisen pitkään, puoli seitsemään saakka. Minä pidän varhaisista aamuista. Ei ole liioiteltua sanoa, että rakastan näitä yksinäisiä hetkiä. Aamu tuoksuu kahville ja mahdollisuuksille. Mitä tämä päivä tuokaan tullessaan? Mitä tämä hetki pitää sisällään? Kokemukseni vahvistaa yhä uudestaan, että tämä hetki on runsaudensarvi. Yllätyksiä, yllätyksiä... loputtomiin.

En suinkaan väitä, että yllätykset ovat aina mieluisia. Valon ja varjon tanssi herättää toisinaan jännittyneitä, alakuloisia, ahdistavia ja pelottavia tuntemuksia. Nekin saavat värähdellä tässä hetkessä. En työnnä niitä pois, en yritä muuttaa niitä mihinkään suuntaan. Kaikki tuntemukset saavat olla tässä. Mieli elää tarinoista ja näen miten mieli haluaa kovin mielellään selittää tuntemukset. Mieli kutoo tarinoiden verkkoa tuntemusten ympärille. Sitä se on, mielen työ. Kiitos mieli! Mutta minä en enää sulaudu mielen tuotoksiin, en ainakaan kaiken aikaa. Minä katson vain. Hyväntahtoisuudesta käsin tarkasteltuna mielellä on taipumus rauhoittua. Tietoisuuden talossa vallitsee rauha ja rakkaus.

Oletko sinä huomannut, miten aistit ovat aamuisin herkistyneet? Mielen alleviivaama jyrkkä raja minuuden ja maailman välillä on häilyvä. Lämmin kahvikuppi, seinäkellon sekuntiviisarin nakse, tietokoneen jäähdyttimen hurina, jääkaapin äänet, tuntemus allani olevasta tuolista, sormenpäiden ja näppäimistön välinen kevyt paine, keittiön pehmeä valo... Tämä aistimusten hiljainen sinfonia on minua ja minä olen sitä. Ja sittenkin... sittenkin läsnä tässä hetkessä on myös ulottuvuus joka ei koskaan ole minkään kokemisen, tietämisen, tuntemisen tai aistimisen kohde. Läsnä on tila, jossa tämä kaikki ilmenee. Tällä sivulla ja kirjassani olen käyttänyt pientä suurta sanaa "On" viittaamaan tilaan, jossa kaikki oleva on, elää ja liikkuu. Maadoittuessasi tyyneyteen, asetut "On"neen. Sen myötä tunnet sydämessäsi, että sinun ei enää ole tarve etsiä onnea maailmalta. Onni on olemuksesi, se on sisäinen keskuksesi, josta käsin koet maailman.

- "On"
- Mitä?
- Kaikki.
- Missä?
- Tässä.
- Milloin?
- Nyt.
- Kuka?
- Sinä. Tervetuloa "On"neen.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik)

ps. Sain perjantaina kirjapainosta tarjouksen. Jee! Toimitan kirjan painettavaksi alkuviikosta. Kirjat ovat käsissäni marraskuun puoliväliin mennessä. Sinun on mahdollista varata kirja ennakkoon. Näin varmistat, että saat kirjan. Löydät nettisivultani pienen lukumaistiaisen, hintatiedot sekä varauslomakkeen. Maksaessasi kirjan ennakkoon, saat sen laskutusvaihtoehtoa edullisemmin. Kuvakirja tulee myyntiin hieman myöhemmin.

Aamuhetki

Julkaisu käyttäjältä On.

Lempeästi irti

Julkaisu käyttäjältä On.

Voit milloin tahansa...

Julkaisu käyttäjältä On.

Lahja

Julkaisu käyttäjältä On.

Syömmessä murhe musta?

"Kun pilvi taivaan peittää,
varjoja maahan heittää
niin valittain, kuljet tietäsi vain.
Hymyn suo silloin pilvet poistaa,
auringon lailla loistaa,
niin onneen arkinenkin tie,
sun vie.

Syömmessä murhe musta,
kaipaat sä lohdutusta
vaan löydä et,
vaikka ain´etsinet.
Hymyillen voit myös
murheen kantaa,
auringon loistaa antaa.
Yön jälkeen koittaa jälleen voi
taas aamun koi."

- Kullervo