Hevostelua

Viime viikolla sain vihdoin käytyä läpi tekstini ja määritin niille luokkatunnisteet. Ja nyt sain ne näkymään myös tuohon oikealle. Monenlaista näyttää olevan...

- - -

Eilen kävimme tallilla ihmettelemässä hevosia. Tyttö oli hyvin innokas ja halusi tietysti ponin selkään ja talutusretkelle. Hyvä oli tytöllä istunta ja rennosti otti - vilkutti meille iloisesti. Mukavaa oli myös yksittäisten heinänkorsien keräily lumen seasta ja niiden tarjoilu hevosille.

- - -

Aamupäivällä tytön kanssa kaupassa ja kirjastossa. Kevyen välipalan jälkeen vein hänet kerhoon. Ohjelmassa on tänään vielä muskari.

Ei, en aio mennä juoksulenkille vaikka tässä juuri nyt sopivasti aikaa olisikin. Eilen juoksin melkein kaksi tuntia raskaassa kelissä joten nyt lepäillään ja kuunnellaan kuinka kunto nousee kohisten...

-gs

Koti-isän arkea

Rouva on kaksi päivää työmatkalla, joten ollaan tytön kanssa kaksistaan. Kävin hänen kanssaan tänään hammaslääkärissä. Viime viikolla hammashoitolan tarkastuksessa paljastui kaksi reiän alkua poskihampaissa - kyllä harmitti! On yritetty hampaista huolta pitää ja silti... Hammaslääkäri, suunnilleen samanikäisen tytön äiti, suhtautui asiaan erittäin ystävällisesti. Kurkisteltuaan tytön suuhun totesi, ettei hän ala näin pienen lapsen hampaita paikkailemaan. Seurauksena olisi elinikäinen pelko hammaslääkäriä kohtaan. Ja minä kun olin jo henkisesti asennoitunut, että luvassa saattaa olla tuskallinen keikka. En kuitenkaan tytölle mitään kuvia ennen käyntiä maalaillut - kunhan totesin että hammaslääkärissä käydään ja suuhun katsotaan.

Hammaslääkäri Virpin esityksen mukaan edetään nyt niin, että koetetaan pitää reiän alut kurissa hyvällä hoidolla ja katsotaan puolen vuoden kuluttua tilannetta uudestaan. Aiemminkin jos on tarvis. Ja jos tilanne kehittyy huonommaksi, hampaat paikataan. Nukutuksessa. Hyvillä mielin lähdimme kotiin. Ennen lähtöä tyttö sai vielä bonuksena valita kiiltokuvavalikoimasta itselleen yhden - nalleperhe retkellä oli mieluisin.

Kotona pidimme vielä pikku leikki- ja lukutuokion ja sitten olikin päiväunien aika ennen maanantaista muskaria. Vuoden verran on siellä käyty ja kyllä tyttö on siitä pitänyt!

Ja se juoksu ja operaatio Ahvenanmaa... Flunssa on ohi ja juoksu alkaa taas vähitellen kulkea, luojan kiitos. Eilen tein melkoisen kovan lenkin, 30.5 km ja se tuntuu vielä hieman jaloissa. Huomenna päiväkerhon aikaan ohjelmassa noin 10 km palautellen. Ennen Åland Maratonia vielä yksi pitkä lenkki (25-30 km) sekä täysivauhtinen puolimaraton.

-gs

(kuva http://www.whitmancounty.org/PubHealth/images/oral_health/tooth.gif)

Itsenäistymistä

Vein tytön juuri seurakunnan päiväkerhoon. Kävelimme kerholle tuohon parin sadan metrin päähän. Paikalla oli puolenkymmentä muuta lasta ja kaksi ohjaajaa. Eväslaukku hyllyyn, päällysvaatteet pois, tossut jalkaan - valmista. Halasin tyttöä, sanoin heiheit ja totesin että kohta nähdään. Sinne hän meni istumaan toisten joukkoon. Reippaana ja iloisin mielin. Historiallinen juttu tämä on, kun hän on nyt eka kertaa itsenäisesti kahden tunnin mittaisessa kerhossa. Toisaalta tämä on hieno juttu mutta samalla tunnen jonkinlaista haikeutta; ihan kuin olisi lapsi kauas maailmalle lähtenyt...




Tosin musiikkileikkikoulussa on myös tästä syksystä alkaen toimittu itsenäisesti - vanhemmat odottavat lasta luokan ulkopuolella. Mutta muskari kestää vain reilut puoli tuntia.

Erikoiselta tuntuu kun on kaksi tuntia omaa aikaa... Kello käy, puolitoista tuntia...

-gs

(kuva http://www.gutenberg.org/files/15170/15170-h/images/fig170.jpg)