Vein tytön juuri seurakunnan päiväkerhoon. Kävelimme kerholle tuohon parin sadan metrin päähän. Paikalla oli puolenkymmentä muuta lasta ja kaksi ohjaajaa. Eväslaukku hyllyyn, päällysvaatteet pois, tossut jalkaan - valmista. Halasin tyttöä, sanoin heiheit ja totesin että kohta nähdään. Sinne hän meni istumaan toisten joukkoon. Reippaana ja iloisin mielin. Historiallinen juttu tämä on, kun hän on nyt eka kertaa itsenäisesti kahden tunnin mittaisessa kerhossa. Toisaalta tämä on hieno juttu mutta samalla tunnen jonkinlaista haikeutta; ihan kuin olisi lapsi kauas maailmalle lähtenyt...
Tosin musiikkileikkikoulussa on myös tästä syksystä alkaen toimittu itsenäisesti - vanhemmat odottavat lasta luokan ulkopuolella. Mutta muskari kestää vain reilut puoli tuntia.
Erikoiselta tuntuu kun on kaksi tuntia omaa aikaa... Kello käy, puolitoista tuntia...
-gs
(kuva http://www.gutenberg.org/files/15170/15170-h/images/fig170.jpg)
9 kommenttia:
Ootas parikymmentä vuotta, se vasta ihmeelliseltä, haikealta ja omalaatuiselta tuntuu jos joudut, kuten minä, kuskaamaan tyttösi synnyttämään... (Vastahan mä vein sen tuoreen äidin ekaa kertaa tarhaan, miten se nyt jo äidiks rupes...)
Juu, ei kannata vielä miettiä tollasia, tulipahan vain mieleeni.
Muistan kuinka oudolta tuntui viedä lapset tarhaan, olinhan heidän kanssaan koti-isänä viettänyt melkein 5 vuotta, kotimatkalla sitä mietti miten ne tarhassa pärjäävät ja kotona hiljaisuudessa ei osannut mitään tehdä, sitä vain odotti että kello tulee 14:00 ja lapset saa hakea pois. Mä luulen että tuolloin mä olin onnellisempi tarhapäivän päätyttyä kuin lapseni.
Oh, mitä isiä! Ihania koti-isiä! :D
Ja minä, naisihminen, olen aina kipin kapin karannut takaisin töihin heti, kun äitiysloma on loppunut. En siksi, että olisin mikään uraäiti. Työ ei ole minulle niin tärkeää. Vaan siksi, että saisin edes joskus olla rauhassa ja levätä, sekä nähdä muita aikuisia ihmisiä. No, olen ollut vain sitten vuoden töissä ja sitten palannut uudelleen äitiyslomalle. Hassu ihminen.
Olen kuitenkin jo monta kertaa tutkinut, että minusta ei olisi päätoimiseksi kotiäidiksi (ainakaan nyt). Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan....
Mulle oli yllätys monen vuoden jälkeen se että sitä työelämään palattuaan joutui opiskelemaan ihan uuden rytmin asioiden hoitoon, kolmen lapsen kanssa kotona ollessa kun oli tottunut hosumaan ja jättämään paljon asioita kesken (Jotka sitten teki illalla kun tilanne rauhottunut), mikä ei työelämässä oikein sovi.
Toinen asia mikä vaati totuttelua oli ns. aikuispuhe, kun oli vuosia tottunut siihen että lapset laukovat kaiken mitä ajattelivat saman tien suustaan ulos niin sitä oli huomaamattaan oppinut saman tavan ja työpaikalla kaikki eivät tykänneet moisesta tavasta...
Kiitos kommenteista! Ensimmäinen itsenäinen kerho sujui mukavasti ja tänään on myös kerhopäivä.
johannes; enpä oikein osaa pariakymmentä vuotta eteen päin ajatella... kun elämänfilosofiani perustuu tässä ja nyt -mentaliteettiin. Totta tietysti on, että taaksepäin katsottuna aika usein tuntuu lentävän... Kyllä meidän kolmivuotiastakin katsoessa sen tajuaa.
heidir; niin - koti-isänä nyt sitten todella tässä ollaan vuoden verran. Jäin vuorotteluvapaalle kuten taisin jossakin aiemmassa postauksessa todeta. Tämä ei sinällään ole uutta, sillä pidin puolen vuoden mittaisen vanhempainvapaaan toissa keväänä. Toki vuosi on puolta vuotta pidempi aika :)
-gs
Vuorotteluvapaa on kiva juttu! Tee unelmista totta! Nyt on siihen aikaa.
Sanoo yksi äskettäin vuorotteluvapaan kokenut ihminen eli minä. ;)
Enpä ole mitään ihmeellistä vuorotteluvapaan ajalle suunnitellut. Tai ehkä sittenkin olen - tarkoitus on olla läsnä tytölle niin että omalta osaltani olisin tarjoamassa hyviä eväitä ja lähtökohtia elämään. Arkista olemista yhdessä, oppimista puolin ja toisin. Siinäpä lienee ohjelmaa ihan riittävästi...
-gs
Minäkin olen taas pitkästä aikaa lasten kanssa kotona, äitiyslomalla. Vilskettä riittää. Nautin joka hetkestä ja toivon samaa sinullekin!
Kiva kuulla sinunkin terveisiä, sahrami - pitkästä aikaa! Onnea näin jälkikäteen ja mukavia äitiyslomapäiviä sinulle!
-gs
Hei! Meillä tytär meni nyt toista kautta kerhoon - nelivuotiaitten. On ne kerhot hienoja ja tärkeitä asioita. Mielenkiintoisia kommentteja johanneksella aikuispuheen ja lapsipuheen välisestä maailmasta. Siinä olisi diskurssianalyytikolle otollinen tutkimusaihe.
Lähetä kommentti