Tytär niiskuttaa. Vaimo niiskuttaa. Niiskutan. Kukaan meistä ei ole herkkä sairastamaan, mutta taitaapa kuitenkin syksy olla sellaista aikaa että flunssaa pukkaa. Minulla on tapana potea flunssaa kerran vuodessa - syksyllä. Olisiko sitten niin, että kun koulut ja kerhot alkavat, pöpöt pääsevät erityisen hyvin kiertämään?
Pieni pehmeys (reilu 6 km 4.13 vauhtia) eilisessä juoksukisassa selittyy kolmella tekijällä; 1. orastava flunssa, 2. Nilkkojen/pohkeiden tehoton käyttö, 3. luulin matkaa olevan jäljellä enemmän ja säästelin. Hyvääkin löytyi; 1. riittävän maltillinen alku, 2. askeltiheyden säilyminen (ka. 89). Nyt on pidettävä päivä tai pari taukoa - toivottavasti ehdin vielä virittäytymään ensi viikonlopuksi klassiseen 41. Oulun juoksuun. Juoksin kisassa edellisen kerran kaksikymmentä vuotta sitten, joten jonkinlaisesta juhlajuoksusta kävisi se.
Talouselämän sivuilta sattui silmiini Riitta Korhosen artikkeli Kiinasta. Korhonen on haastatellut kiinansuomalaista liikemiestä Jari Vepsäläistä. Vepsäläinen lähti parikymppisenä jatko-opiskelijaksi Pekingiin - hän on siellä yhä, 22 vuotta myöhemmin. Ensimmäisiä velvoitteita ennen opintojen alkamista oli polkupyöräkurssi - se oli välttämättömyys, muuten ei miljoonakaupungin polkupyöräliikenteeseen ollut asiaa. Suuri ja tuntematon Kiina avautui Vepsäläiselle vähitellen. Nykyään hänellä on noin 30 henkeä työllistävä yritys. Ja ennen kaikkea hänellä on perhe - kiinlainen vaimo ja pieni tytär. Vepsäläisen tarinan voi lukea lokakuussa julkaistavasta Aira Väisäsen kirjoittamasta kirjasta "Naimisissa Kiinan kanssa"
-gs
"...ahkeruudella ja oveluudella"
(kuva http://www.fresno.k12.ca.us/divdept/sscience/images/greatWall.1.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti