Zero Nine: Kuusi hevirokkaria Kuusamosta

Tuli vastaan hieno dokkari vuodelta 1987. Kotikylän pojat.

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa. (1/10)

Kiitos haasteesta Anne Vihanta! Yleensä en näihin some-kiertokirjeisiin tartu mutta nyt täytyy.

Kirjahaaste: 10 päivää, 10 merkittävää kirjaa.

1/10

Opin spontaanisti lukemaan neljän tai viiden vuoden iässä - näin vanhempani ovat minulle kertoneet. Olin kuulemma lukenut ääneen jonkin karkkipaperin tekstiä. Epäiltiin että olen vain opetellut ulkoa. Eteen tuotiin päivän Kaleva ja sen muistan että presidentti Nixoniin liittyvän uutisen otsikon luin. Asiaa hämmästeltiin positiivisesti ja tämä varmasti vaikutti lukuhalujen heräämiseen.

Se ensimmäinen ja monella tapaa tärkein kirja, jonka luinkin moneen kertaan on tietysti sama mikä kymmenillä tuhansilla muillakin ikäryhmääni kuuluvilla: Opin lukemaan : lasten aapinen / Paavo Kuosmanen, Liisa Merenkylä, Pentti Merenkylä 1. p. 1964, 4. p. 1966.

Mielikuvani että tuo sinikantinen oli jotenkin päätynyt kotiimme jo ennen kuin aloitin koulutien Kuusamon kirkonkylän ala-asteella syksyllä 1972. Edustan muuten sitä ikäluokkaa, joka aloitti ensimmäisenä Kuusamossa kansakoulun sijaan peruskoulun.

Koulussa sitten ensikirja oli Ylöjärven suurten poikien äidin, Kirsi Kunnaan legendaarinen Aikamme aapinen (työryhmä Veli Nurmi, Seija Nöjd, Kyllikki Röman): Aikamme Aapinen 1. p. 1968, 3. p. 1971, uusittu p. 1973)

Molemmat aapiset ovat oivallisten opettajien Sisko ja Jukka Jyrävän ohella näytelleet hyvin tärkeää roolia lukemiseni alkuvuosina.

Muisto

Tapahtuipa päivälleen kaksi vuotta sitten että...

Terveiset mökiltä!

Jäälle en enää uskaltaudu, mutta rantoja kelpaa kierrellä. Istuskelin auringon lämmittämällä kivellä, nautin hiljaisuudesta ja näkymästä.

Suljin sitten silmäni ja tein kehomeditaation. Siinä käydään koko kroppa läpi varpaista päälakeen asti. Mitään sen kummempaa mystiikkaa asiassa ei ole. Kuulostellaan vaan myötätuntoisen uteliaasti, että mitä vaikkapa oikealle polvelle kuuluu. Vai kuuluuko mitään. Sekin on ok. Voi siinä myös vaikka kiitellä, että hyvin olet minua palvellut.

Harjoitus sujui hyvin. Olin menossa vasemmassa silmämunassa, kun Jertta-koira alkoi tökkimään minua tassullaan. Hymyilytti. Jatkoin harjoituksen loppuun. Avasin sitten silmät hitaasti. Oivalsin, että auringonlaskustahan se Jertta minua huomautti. "Katso nyt hyvä mies tätä!" No minä tietysti katsoin. Rakastuin tähän hetkeen taas uudestaan.