Siunattu tietämättömyys

Docta ignorantia

"Vain harva tietää,
kuinka paljon täytyy tietää
jotta tietää
kuinka vähän tietää."
- Werner Heisenberg
Nobel-palkittu fyysikko

Ei-tietäminen

Julkaisu käyttäjältä On.

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)

Ismeistä ja opeista elävään elämään

Minulta on kysytty onko todellisuuskäsitykseni panteistinen. Pan-teismi, kaikkiallinen jumaluus... Käsitteenä ja ideana "panteismi" viittaa kiistatta "siihen"... "mysteeriin", "jumalaan", "pyhään"... nämä kaikki on toisaalta vain käsitteellisiä nimilappuja, tienviittoja kokemukselle joka avautuu nyöryyden myötä. Niinpä on syytä alleviivata että kyse ei sittenkään omalla kohdalla ole "panteismista" eikä mistään muustakaan ismistä.

On tärkeää ymmärtää tietämisen ja kokemisen ero. Ensiksimainittu liikkuu dualistisen todellisuus- ja tietokäsityksen maastossa (ts. oletetaan erillinen tietoteoreettinen subjekti ja tietämisen kohde, objekti ja luodaan tästä asetelmasta käsin loputon määrä käsitteellisiä malleja kuten "panteismi") kun taas jälkimmäisessä kokija, koettava ja kokemus on yhtä (ihan samaan tapaan kuin kvanttifysiikassa on paljastunut tietoisuuden ratkaiseva rooli). Dualistisessa tietämisessä tutkaillaan, keräillään ja vertaillaan tienviittoja (kuten "pyhä" tai "mysteeri") kun taas nondualistinen (ei-kahtiajakamiseen perustuva) kokeminen elää todeksi tienviittaan merkittyä kohdetta. Dualisti tutkii ja vertailee ruokalistoja ja koettaa niistä päätellä ruoan maun ja arvailee missä ravintolassa on maukkaimmat tarjoilut kun taas nondualisti istuu ravintolassa ja aterioi. Hyvää ruokahalua!

Ei-tietämisen autuus

Autossa Jeminan kanssa jossakin Taivalkosken ja Pudasjärven välillä. Kuusamossa oli lunta.

- Jaahas. Täällä ei enää olekaan lunta.
- Isi, milloin tulee pysyvä lumi?
- Ai Mikkeliin vai? Joskus se tulee marraskuussa, joskus se on tullut vasta tammikuussa. Se on arvoitus. Tiedätkö mikä se on?
- Arvoitus on sellainen ettei tiedä.
- Niin se on. Onko se sinusta hyvä vai huono asia?
- Se on hyvä asia.
- Miksi?
- Olis tylsää jos tietäis kaiken. Se on jännittävää kun ei tiedä.
- Tuo oli kyllä hienosti sanottu! Voinko käyttää tuota kirjassani?
- Joo.
- Voinko laittaa siihen myös sinun nimen?
- Joo... Minusta tulee kuuluisa!
- Eipä sitä tiedä julkaistaanko sitä kirjaa koskaan. Se on arvoitus.
- Sinusta tulee sitten kuuluisa.
- Enpä tiedä. En halua sitä. Kirjoitan sen takia, että haluan auttaa ihmistä löytämään onnen.

Kuinka monesti oletkaan ajatellut, että kaikki olisi niin paljon helpompaa kun tietäisi enemmän. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joiden äärellä on neuvoton. Ne voivat olla työhön ja uraan liittyviä valintoja. Henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyviä kysymyksiä. Perhettä ja ihmissuhteita koskevia pulmia. Mitä tehdä? Mitkä valinnat ja päätökset ovat oikein?

Sinulla on tarve kontrolloida elämääsi. Miksi? Egosi haluaa varmoja tuloksia. Egosi haluaa vahvistaa minätunnettaan keräämällä ja kertomalla tarinoita itsestään ja elämästä. Ne voivat piirtää kuvaa menestyjästä tai ne saattavat alleviivata ajatusta epäonnistujasta, uhrista. Olet ehkä tarinan älykäs sankari, tyhmä epäonnistuja, harmiton pelle, uhkapeluri, hurmuri tai turvallisen tavallinen kukatahansa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas...

Niin tai näin, egon tarinat ovat loppumattomat. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne ovat tarinoita erillisyydestä ja ajasta. Minän ja maailman välillä on kuilu. Egolle toinen ihminen on aina vain väline minätunteen vahvistamiseksi. Aika on egolle väline katsoa tätä hetkeä eilisen ja tulevan ehdoilla. Ego elää taustapeilissä ja seuraavan mutkan takana. Egolle elämä, onnesta puhumattakaan ei sijaitse tässä hetkessä, vaan on aina toisaalla. Milloin menneisyydessä, milloin tulevaisuudessa. Ei tässä. Näin tarina kertoo.

Mitä enemmän osaat päästää irti näistä tarinoista, sitä enemmän opit nauttimaan tämän hetken täyteydestä. Mitä enemmän osaat olla samaistumatta tarinoihin, sitä enemmän olet oma itsesi. Mitä luottavaisemmin astut ei-tietämisen tilaan, sitä lähempänä olet tämän hetken mysteeriä. Sinä ja tämä hetki olette yhtä. Mielen tyyntyessä kuulet intuition äänen. Syvä viisaus on sinussa. Vastaukset ovat sinussa. Avautuessasi sisälläsi olevalle viisaudelle, rakkaus virtaa kauttasi elämään. Spontaanisti, pakottamatta. Opit elämään ja toimimaan vaistonvaraisesti. Tunteesi, ajatuksesi, sanasi ja tekosi asettuvat harmoniaan elämän kanssa. Alat elämään elämää jännittävänä seikkailuna, jossa kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin sen kuuluu olla.

Elämä ei ole taistelukenttä. Sinä olet elämä.