Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)