Todellisuus on ihmeellisempi

Ihastelen taivaallista näytelmää: kaksi valtaisaa ympyrää sateenkaaren väreissä komeilee auringon ympärillä. Ällistelen. Käyn välillä kaupassa ja ulos tullessa katse etsiytyy taas taivaalle. Siinä se yhä on. Vau! Tiedän, että tieteen näkökulmasta ilmiö ei ole arvoitus. Halo johtuu valon taittumisesta ja heijastumisesta ilmakehän jääkiteissä. Asia loppuunkäsitelty. Selitetty. Paketoitu ja purkitettu.

Mutta sittenkin... "valo", "ilmakehä", "heijastua", "taittua", "jääkiteet"... käsitteitä, malleja ja teorioita, kuin kokoelma toisiinsa kytkettyjä tarralappuja. Toki niillä on vaihteleva määrä selitys- ja ennustusvoimaa ja sen myötä oma tärkeä roolinsa. Viime kädessä ne ovat kuitenkin vain tarinoita, joilla rajatonta todellisuutta rajataan ja yksinkertaistetaan jostakin näkökulmasta. Todellisuutta luokitellaan, sanallistetaan ja kuvataan tieteen lisäksi mm. taiteen ja uskonnon keinoin. Mieli elää käsitteistä, selityksistä ja tarinoista. Mieli sepittää loputtomia tarinoita itsestä ja maailmasta. Ällistyminen, ihastuminen, mykistyminen tai haltioituminen voi toki tapahtua tieteellisen, taiteellisen tai uskonnollisen tarinan äärellä. Matemaattisen yhtälön eleganssi, van Goghin vehnäpellon värit ja inspiroituneen mystikon runolliset sanat voivat koskettaa, mutta kaikki kuvaukset kalpenevat tämän hetken tarinoista paljaan kauneuden rinnalla.

Katson kokosivun ilmoitusta Hesarissa. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää", julistaa muuan tiedettä tunnetuksi tekevä lehti. Se antaa ymmärtää, että sillä on tarujen sijaan avaimet todelliseen todellisuuteen. Todellisuus on jossakin tuolla ja tieteellinen lehti paljastaa mistä siinä oikeasti on kysymys. Lukemalla tätä lehteä en jää sivuraiteelle, vaan varmistan itselleni eturivin paikan, josta seurata todellisuuden spektaakkelia. Lehti mainostaa tarjoavansa ”elämyksiä uteliaalle”. Ymmärrän pointin.

Mutta sittenkin… todellisuus ei ole jossakin tuolla, vaan se tapahtuu nyt ja tässä. Tässä hetkessä ilmenevä todellisuus on enemmän kuin mikään tarina, teoria tai malli. Tämän hetken taianomaisuus laimentamattomana, paljaana, lisäaineettomana kokemuksena pysäyttää. Halo, juhannusruusun tuoksu, tuulen hiljainen henkäys, väriloisto niityn laidassa, lapsen kikatus, ventovieraan hymy, kosketus, auringonlasku, kyyneleet, tietokoneen jäähdyttimen hurina... Elämä liikkuu tässä hetkessä lukemattoman käsittämättömin tavoin. Tämä hetki yllättää. Tämä hetki sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä on avara. Tämä hetki on kuin iso ja varaukseton ”kyllä”. Se sallii mielen puuhastelun käsitteellisten lippusten ja lappusten, tieteellisten tarinoiden ja tarujen parissa. Tämä hetki sallii, sillä todellisuus on ihmeellisempi.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)