Kannukseen

Eilisiltana facebook nosti esiin neljä vuotta vanhan kuvan, jossa Anne on muuttolaatikoiden keskellä Mikkelin kodissamme. Inspiroiduin pohtimaan asiaa. Kuvan hetkestä tuntuu kuluneen ikuisuus. Niin se vain elämä johdatti perheemme Porkkanapolulta Kynttiläkujalle Kannukseen. Elämä oli ihan mallillaan Etelä-Savossa, mutta kyllä on tuntunut hyvältä palata Annen juurille hänen vanhaan kotitaloonsa. Kannus ja tämä talo ovat molemmat olleet minullekin rakkaita jo vuodesta 1986 alkaen. Tärkeää on ollut myös se, että muuton myötä etäisyys omille juurilleni Kuusamoon lyheni parilla sadalla kilometrillä.

Muutos oli iso eikä se suinkaan ollut helppo - suurin haaste omalla kohdalla oli minäkuvan taustalla yllättävän vahvasti vaikuttaneesta opettajan ammatti-identiteetistä irti päästäminen ja täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhtyminen. Yrityksen olimme Annen kanssa perustaneet jo edellisenä syksynä, joten astinlauta oli kyllä olemassa mutta ei siihen kuitenkaan totisesti ollut tuskatonta hypähtää. Enemmän tai vähemmän hyppy tuntemattomaan oli se. Taloudellisesti tarkasteltuna ratkaisu vaikutti epäviisaalta, mutta elämä on kuitenkin eurojen ohella paljon muutakin.

Elämäni Kannuksessa on omien arvojen näköistä ja kyllä se sitä Mikkelin vuosinakin oli. Elämäntilanne muuttui kuitenkin oleellisesti Annen saadessa töitä kotiseudultaan. Juuri siitähän me olimme muutamia vuosia haaveilleet: jos jommallekummalle avautuu sopiva työmahdollisuus Kannuksen tai Kuusamon suunnalla niin silloin maisema vaihtuu. Yhteinen polkumme reitillä Oulu - Helsinki - Kouvola - Koria - Mikkeli kääntyisi takaisin kohti kotikontuja.

Vaakakupeissani oli selvät vaihtoehdot: jatkan vanhassa työssä ja viikonloppuisin sukkuloin kahden toisistaan noin 450 km etäisyydellä sijaitsevan paikkakunnan välillä tai sitten hyppään uuteen ja koko perhe asuu Kannuksessa. 

Arvot ovat tekoja. Tämä periaate kirkastui seitsemisen vuotta sitten Leena Vainion hyvinvointivalmentaja-koulutuksessa. Siispä oli hypättävä! Hyppy oli arvojeni näköinen ja aikani tasapainoiltuani dynaaminen tasapainotila löytyi. Elämä kantaa kuin kantaakin! Hyvää viikonloppua!

 

Mitä koronan jälkeen?

Arvioni on että

1) heräämisiä tapahtuu koko ajan, erityisesti nykyisen kaltainen turbulenssi on kuin herätyskello - monet silmät aukeavat, osalla hetkeksi, osalla pysyvästi,

2) osa ihmisistä, yhteisöistä, yhteiskunnista & infrasta palautuu entiselleen kun pöly on laskeutunut, mutta merkittävä osa em. tarkastelee jo nyt ja tulee pölyn laskeuduttua huolellisesti tarkastelemaan toimintatapojaan ja tekemään niihin pienempiä ja isompia, jopa radikaaleja muutoksia,

3) elämä ja todellisuus on viisas itseäänkorjaava prosessi, joten lokaaleja ja globaaleja kriisejä tullaan kokemaan jatkossakin - tämä merkitsee mm. sitä ettei oikeistopopulismi ole lyhyellä aikavälillä katomassa.

Yleisesti: tarvitaan arvojen perusteellinen läpivalaisu. Arvoajatteluun tottumattomalle tämä saattaa olla kivulias prosessi. Arvoajattelu kytkeytyy ontologisiin (= todellisuuden olemus) ja epistemologisiin (tiedon ja tietämisen olemus) perusvirityksiimme, joiden puitteissa orientoidumme kanssaihmisiin ja todellisuuteen ylipäätään.

Ihmisinä olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa monenlaisten arvojen kanssa. Arvoajatteluun herääminen merkitsee, että a) tiedostamme omat arvomme ja b) alamme tietoisesti peilata kohtaamiamme ilmiöitä (ja niiden takana olevia arvoja) suhteessa omiin arvoihini.

Itsekasvatuksen näkökulmasta jatkuva reflektointi on välttämätöntä: on oltava tietoinen omista arvoista, on pyrittävä elämään niiden näköistä elämää ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla. Tämä on jatkuva prosessi jossa paradoksaalisesti ei olla koskaan perillä ja samalla ollaan koko ajan "oikeassa paikassa", perillä tässä hetkessä. Tämä hetki on ainoa paikka, jossa em. reflektointia voi tehdä. Reflektoinnin tuloksena syntyy muutoksia yksilöllisellä, yhteisöllisellä, poliittisella, lainsäädännöllisellä ja kaiken tuloksena lopulta myös globaalilla tasolla. Tämä on toiveikkuuden näköala.

Yksilöllisen tason osalta nostan vielä esille klassisen käsitteen: jalous. Mitä on jalo ihmisyys? Mitä on jalo elämä? Minä ymmärrän jalouden niin, että kyse on totuuden, hyvyyden ja kauneuden erottamattomasta arvokolmikkoperustasta ja niiden varaan rakentuvasta ja niiden näköisestä elämästä. Ihmisyydessämme olemme kutsutut tähtäämään siihen. Jalouteen. Jalouden teema saattaa kuulostaa turhan korkealentoiselta varsinkin jos ei ole kouliintunut arvoajatteluun.

Arkisemmin ilmaistuna kyse on jokapäiväisistä arjen pienistä valinnoista: sen sijaan että aina kulkisimme automaattiohjauksessa impulssiemme, mielihalujemme tai huonolaatuisten ajatuksiemme vietävänä tekoihin jotka eivät ole kestäviä eettisesti ja/tai ekologisesti, pysähdymme aika-ajoin miettimään ovatko ajatuksemme, sanamme ja tekomme linjassa arvojemme kanssa. Näin vaalimme ja harjaannutamme kykyämme myötätuntoisesti tarkastella impulssejamme ja ajatuksiamme ennen kuin ne mahdollisesti manifestoituvat ulkoisiksi teoiksi. En tarkoita tällä tietenkään sitä, että kaikki kognitiivinen ja siihen liittyvä motorinen automaatio pitäisi purkaa. Sen sijaan on syytä purkaa automaatio, joka ei ole arvojemme näköistä - itsekasvatuksen tiellä luovumme huonoiksi tottumuksiksi ja tavoiksi havaitsemistamme ajatuksista, sanoista ja teoista, jotka eivät ole jalouden näköisiä.

Kriisi on käännekohta, arvot ovat tekoja

Ei ole liioiteltua sanoa, että sitten maailmansotien ihmiskunta on ensimmäistä kertaa globaalisti kriisissä. Kreikan kielen ”krisis” on lääketieteen isänä pidetyn Hippokrateen käyttämä käsite. Hippokrates viittasi sairauden käännekohtaan, kirjaimellisesti tuomioon tai valintaan. Mihin suuntaan sairaus etenee? Onko tauti kuolemaksi vai alkaako paraneminen?

Kriisi on todellakin käännekohta. Kriisi mittaa ihmisen luonnetta. Kriisi pakottaa meitä tarkastelemaan arvojamme. Arvot ovat tekoja. Itsekukin voi valita, millaisten arvojen näköisiä sanoja ja tekoja meidän kauttamme maailmaan virtaan. Jotkut osoittautuvat itsekkäiksi, jotkut todellisiksi filantroopeiksi. Niin on aina aiemmin ollut mutta niin ei tarvitse aina olla. Tämä ainutlaatuinen mahdollisuuksista runsas hetki on jatkuvasti tarjolla: se millaisten arvojen näköisiä valintoja teemme, sen näköinen maailmasta muotoutuu yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla. Nyt jos koskaan on aika laittaa arvot puntariin.

Lähtökohdasta

Arkiajattelu ja tieteellinen ajattelu perustuu lähtökohtaisesti minä vs. maailma -kahtiajakoon: minuus ja tietoisuus paikallistetaan kehollisuuteen (ja aivoihin) ja maailma nähdään sille vastakkaisena ilmiönä. Siis: on olemassa minä ja on olemassa maailma. Tämä otetaan ikään kuin annettuna objektiivisena tosiasiana, lähtökohtana jonka varaan kaikki muu rakentuu. Tämä kategorisointi on toki monella tapaa hyödyllinen. Kielelliset konventiot perustuvat siihen. On kuitenkin syytä huomioida, että kyse on vain yhdestä mahdollisesta lähtökohtaolettamuksesta. Itse asiassa peruslähtökohtaolettamuksia on karkeasti ottaen kaksi kappaletta: 1) on olemassa minuus ("minä") ja on olemassa jotakin sille vastakkaista jota voi kutsua vaikkapa "ei-minäksi". 2) ensisijaisesti on olemassa todellisuus ("tietoisuus", "jotakin" - mitä pointteria nyt sitten haluaakaan käyttää) ja sen jälkeen on olemassa muita olettamuksia (kuten "minä vs. muu todellisuus", "sisäinen todellisuus vs. ulkoinen todellisuus").

1- ja 2-kohtien varaan rakentuva ontologia, epistemologia ja arvoteoria (muutamia mainitakseni) eroavat monella tärkeällä tavalla toisistaan.

Ongelmana yleisesti hyväksytyn paradigman haastamiseen reagoinnissa on kovin usein se, että järkiperäisen argumentaation sijaan nojataankin ensisijaisesti tunteisiin jotka liikahtavat levottomasti kun omat olettamukset todellisuuden perusluonteesta haastetaan. Tämä on merkki siitä, että olettamukset ovat kivettyneet ennakkoluuloiksi, joita huolella vaalitaan.

2-kohdan mukaisen peruslähtökohdan varaan rakentuvaa todellisuuskäsitykstä voi kutsua vaikkapa nondualismiksi. Nondualismi saattaa monella herättää assosiaatioita ns. henkisyyteen tai henkiseen todellisuuskäsitykseen. Valitettavan usein kaikki henkisyyteen viittaava herättää eksklusiivisesti tieteeseen rakastuneissa vahvasti emotionaalisia mielikuvia tylsyydestä, mielenkiinnottomuudesta ja jopa tyhmyydestä, eivätkä älyllisyyttään alleviivaavat halua missään tapauksessa tulla luokitelluksi henkisistä asioista kiinnostuneiksi.

Moraalinen kompassi ja itsekasvatus

Jokaisella on jonkinlainen moraalinen koodisto, ts. arvojärjestelmä jonka valossa ihminen arvioi toimintaansa: arviointi tehdään ennen päätöstä toimia tai olla toimimatta ja/tai sitten jälkikäteen reflektoiden kuinka sitä tuli toimineeksi tai kuinka sitä pitäytyi tekemästä jotakin. Moraalisen koodiston valossa ihminen puntaroi, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen usein haluaa impulsiivisesti yhtä sun toista mutta ei läheskään aina toteuta haluaan, koska hän on sitoutunut noudattamaan moraalikoodiaan. Moraalikoodi on sisäinen arvojärjestelmä - voidaan puhua vaikkapa omatunnosta - jonka perusteella ihminen arvottaa tekoja, sanoja ja jopa ajatuksia oikeiksi ja vääriksi. Ajatusten arvoperustainen itsekritiikki saattaa merkitä ettei ihminen halua kehitellä saati vaalia ajatuksia, jotka ovat moraalikoodin perusteella huonolaatuisia. Moinen ei olisi lainvastaista, mutta omatunnon valossa se ei olisi viisasta itsekasvatuksen ja henkisen kasvun kannalta. Huonolaatuisten ajatusten vaaliminen johtaa siihen, että niistä muodostuu pysyväluonteinen asumus korvien väliin. Sen purkaminen vaatii työtä.

Joillakin moraalikoodi määräytyy pitkälti ulkoisin ehdoin (esim. lainsäädäntö, uskonto). On myös niitä, joiden moraalikoodi kumpuaa sisältä, omatunnosta. Ihmiskuvani ja todellisuuskäsitykseni valossa henkinen kasvu ja itsekasvatus merkitsee mm. sitä, että

a) yhteys sisäiseen moraaliseen kompassiin vahvistuu ja kompassi kalibroituu yhä tarkemmin tunnistamaan oikean ja väärän,
b) ajatukset, sanat ja teot poikkeavat moraalisen kompassin oikea-suunnasta yhä vähemmän ja sen myötä muotoutuvat yhä enemmän moraalikoodiston näköisiksi,
c) ulkoinen moraalikoodisto esimerkiksi lainsäädännön tai uskonnollisen arvojärjestelmän muodossa ei enää ensisijaisesti ohjaa toimintaa.

ps. On toki automaatiotason reaktiopohjaista toimintaa, jonka reflektointi ehtii tapahtua vasta jälkikäteen. Esimerkiksi liukkaan alustan yllättäessä kävelijän, korjausliikkeet tapahtuvat automaattisesti. Tietoinen arviointi kulkee jälkijunassa. Toisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa nopeat mailapelit (kuten jääkiekko). Niissä on paljon pelitilanteita, joissa ainoastaan automaattinen vaistonvarainen toiminta johtaa oikeaan lopputulokseen kuten maaliin.

Universaalit arvot, viisaus ja elämän tarkoitus

Terveiset mökiltä!

Mitä ovat universaalit arvot?

Tämä on muunnelma kysymyksestä "mikä on elämän tarkoitus?". Helppoja vastauksia: "elämän tarkoitus on elää hyvin" tai "elämän tarkoitus on elää oikein". Tämä johtaa väistämättä arvojen pohdintaan: mikä on oikein? mitä on hyvä?

Nimeän objektiivisiksi arvoiksi klassisen kolmikon: 1) totuus, 2) hyvyys ja 3) kauneus. Arvot ovat moraalifilosofisen pohdinnnan ohella ennen kaikkea tekoja, joten hyvä tai juhlallisesti sanoen totuudellinen elämä on edellämainittujen arvojen näköistä ajattelua, puhetta ja tekemistä. Hyvä elämä on linjassa totuuden, hyvyyden ja kauneuden kanssa, hyvä elämä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden suuntaista tahtoa ja toteutusta. Moiseen kykenevää voi viisaaksi kutsua.

1. Totuus
Tiede on naimisissa totuuden kanssa ja hengailee toki myös kauneuden (esim. matemaattisen yhtälön eleganssi, kauneus) ja hyvyyden (esim. lääketiede) kanssa. On huomioitava, että ei ole olemassa arvovapaata tiedettä (koska totuus on arvo). Sen myötä tieteellä on myös vastuu (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kemiallisten joukkotuhoaseiden kehittäminen). Totuutta ja tiedettä yhdistää logiikka.

2. Hyvyys
Uskonto on naimisissa hyvyyden kanssa ja hengailee myös totuuden (esim. haetaan vastausta kysymykseen jumalan ja ihmisen olemuksesta sekä elämän tarkoituksesta) ja kauneuden kanssa (esim. taideteos, joka on jumalallisen inspiraation tuloksena syntynyt, inspiraatiohan tarkoittaa etymologisesti hengellä täyttymistä). Uskontoa ja hyvyyttä yhdistää etiikka.

3. Kauneus
Taide on naimisissa kauneuden kanssa ja hengailee myös totuuden (taiteen avulla voi oppia totuuksia ihmisyydestä ja elämästä) ja hyvyyden (taide voi eheyttää ihmistä, ns. katharsis) kanssa. Taidetta ja kauneutta yhdistää estetiikka.

Joten tiede, taide ja uskonto, ts. totuus, kauneus ja hyvyys - siinä peruspilarit joita kaikkia tarvitaan elämän runsauden äärellä. Huonolaatuisina versioina ne hylkivät toisiaan, hyvälaatuisina versioina täydentävät toisiaan.

ps. Kysymykseen elämän tarkoituksesta voidaan vastata yleisellä tasolla kuten edellä tein. Elämän tarkoitus on elää oikein, ts. edellämainittujen arvojen näköinen ajattelu, puhe ja teot ovat elämän tarkoituksen toteuttamista. Tämä konkretisoituu elämäntehtävänä, joka voi olla enemmän tai vähemmän näkyvä. Elämäntehtävä koostuu jokapäiväisinä haasteina: mikä on oikea tapa toimia arkisissa tilanteissa? Voimme elää reaktiopohjaisesti, viettien ja halujen vietävänä (hedonismi) tai voimme tietoisesti sitoutua universaaleihin arvoihin. Kyse on halun jalostamisesta kestävien arvojen suuntaiseksi tahdoksi ja motivaatioksi. Kuinka se on mahdollista? Kokemukseni mukaan elämään sisältyy gravitaation kaltainen moraalinen voima, joka vastustaa tai tukee pyrkimyksiämme. Elämä on kärsivällinen opettaja ja se tuo eteemme oppimistehtävän toisensa perään. Kun asenne on kohdallaan, oppimista ei pidättele mikään.

Arvot ovat tekoja

Jospa tiedostava kuluttaja jättää jatkossa Nike-tuotteet hyllylle?

"Paratiisin paperit osoittavat kuinka Nike on vuosia pumpannut tuotemerkistään Yhdysvaltojen ulkopuolelta saadut rojaltimaksut Bermudaan, missä yhtiöverotus on nolla prosenttia. Vuonna 2014 Nike keksi vielä uuden verotempun, nyt Hollannin kautta. (...)
Kun suomalainen kuluttaja ostaa Niken tuotteen urheilukaupasta, kenkälaatikossa on yhtiön pääkonttorin osoitteen ohella toinen, tuntemattomampi hollantilainen yritys, Nike European Operations Netherlands BV. Tuohon yritykseen Nike kerää Euroopan eri maista saadut huikeat myyntivoitot. Konsernin tilinpäätöksestä selviää, että Euroopan ja Lähi-idän liikevaihto on 8,4 miljardia euroa. (...)
Vuosien varrella Nike on kerryttänyt verottajien ulottumattomiin arviolta 10,3 miljardia euroa. Summa on suurempi kuin esimerkiksi Suomen opetus-, kulttuuri- ja puolustusmenot yhteensä. Tästä summasta Nike on maksanut veroja alle kaksi prosenttia Yhdysvaltojen ulkopuolella ja nolla prosenttia Yhdysvalloissa."
(lisää: https://yle.fi/uutiset/3-9919202)

Joku varmasti ajattelee, ettei omilla ostopäätöksillä ole vaikutusta. On niillä. Kyse on arvoista. Moraaliseettisesti kestävien arvojen mukainen elämä koostuu konkreettisista arjen sanoista, teoista, päätöksistä. Kyse on integriteetistä, kyse on itsearvostuksesta. Arvot ovat valintoja, arvot ovat tekoja. Maailman parantaminen alkaa peiliin katsomisella. "Think globally, act locally."

Olen harrastanut urheilua koko ikäni. Niken tuotteita en enää käytä.