1) heräämisiä tapahtuu koko ajan, erityisesti nykyisen kaltainen turbulenssi on kuin herätyskello - monet silmät aukeavat, osalla hetkeksi, osalla pysyvästi,
2) osa ihmisistä, yhteisöistä, yhteiskunnista & infrasta palautuu entiselleen kun pöly on laskeutunut, mutta merkittävä osa em. tarkastelee jo nyt ja tulee pölyn laskeuduttua huolellisesti tarkastelemaan toimintatapojaan ja tekemään niihin pienempiä ja isompia, jopa radikaaleja muutoksia,
3) elämä ja todellisuus on viisas itseäänkorjaava prosessi, joten lokaaleja ja globaaleja kriisejä tullaan kokemaan jatkossakin - tämä merkitsee mm. sitä ettei oikeistopopulismi ole lyhyellä aikavälillä katomassa.
Yleisesti: tarvitaan arvojen perusteellinen läpivalaisu. Arvoajatteluun tottumattomalle tämä saattaa olla kivulias prosessi. Arvoajattelu kytkeytyy ontologisiin (= todellisuuden olemus) ja epistemologisiin (tiedon ja tietämisen olemus) perusvirityksiimme, joiden puitteissa orientoidumme kanssaihmisiin ja todellisuuteen ylipäätään.
Ihmisinä olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa monenlaisten arvojen kanssa. Arvoajatteluun herääminen merkitsee, että a) tiedostamme omat arvomme ja b) alamme tietoisesti peilata kohtaamiamme ilmiöitä (ja niiden takana olevia arvoja) suhteessa omiin arvoihini.
Itsekasvatuksen näkökulmasta jatkuva reflektointi on välttämätöntä: on oltava tietoinen omista arvoista, on pyrittävä elämään niiden näköistä elämää ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla. Tämä on jatkuva prosessi jossa paradoksaalisesti ei olla koskaan perillä ja samalla ollaan koko ajan "oikeassa paikassa", perillä tässä hetkessä. Tämä hetki on ainoa paikka, jossa em. reflektointia voi tehdä. Reflektoinnin tuloksena syntyy muutoksia yksilöllisellä, yhteisöllisellä, poliittisella, lainsäädännöllisellä ja kaiken tuloksena lopulta myös globaalilla tasolla. Tämä on toiveikkuuden näköala.
Yksilöllisen tason osalta nostan vielä esille klassisen käsitteen: jalous. Mitä on jalo ihmisyys? Mitä on jalo elämä? Minä ymmärrän jalouden niin, että kyse on totuuden, hyvyyden ja kauneuden erottamattomasta arvokolmikkoperustasta ja niiden varaan rakentuvasta ja niiden näköisestä elämästä. Ihmisyydessämme olemme kutsutut tähtäämään siihen. Jalouteen. Jalouden teema saattaa kuulostaa turhan korkealentoiselta varsinkin jos ei ole kouliintunut arvoajatteluun.
Arkisemmin ilmaistuna kyse on jokapäiväisistä arjen pienistä valinnoista: sen sijaan että aina kulkisimme automaattiohjauksessa impulssiemme, mielihalujemme tai huonolaatuisten ajatuksiemme vietävänä tekoihin jotka eivät ole kestäviä eettisesti ja/tai ekologisesti, pysähdymme aika-ajoin miettimään ovatko ajatuksemme, sanamme ja tekomme linjassa arvojemme kanssa. Näin vaalimme ja harjaannutamme kykyämme myötätuntoisesti tarkastella impulssejamme ja ajatuksiamme ennen kuin ne mahdollisesti manifestoituvat ulkoisiksi teoiksi. En tarkoita tällä tietenkään sitä, että kaikki kognitiivinen ja siihen liittyvä motorinen automaatio pitäisi purkaa. Sen sijaan on syytä purkaa automaatio, joka ei ole arvojemme näköistä - itsekasvatuksen tiellä luovumme huonoiksi tottumuksiksi ja tavoiksi havaitsemistamme ajatuksista, sanoista ja teoista, jotka eivät ole jalouden näköisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti