keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Ikuinen nyt



Bä, bä, vita lamm, har du någon ull?
Ja, ja, kära barn, jag har säcken full.
Helgdagsrock åt far, söndagskjol åt mor,
och två par strumpor åt lille, lille bror.


"Kattomaan, kattomaan!"

Tietysti mentiin! Maitokärryillä mentiin. Lampaita ja hevosia ja koiraa katsomaan mentiin. Pienen ihmisen riemua ja ihmettelyä.



Maailma on ihmeellinen ja kaunis paikka ja lapsi näkee tämän upeuden suoraan, helposti, ponnistelematta.

Lapsi on luonnostaan zen.

Sovinnainen aikuinen on sartrelaisittain esineolemisen tilassa, ei-autenttisena maailmansa objektina.

Subjekteiksi olemme tänne tulleet. Toimijoiksi, tekijöiksi, läsnäolijoiksi, autenttisiksi ajatteleviksi ihmisiksi tänne olemme tulleet. Oman elämämme sankareiksi. Sankaripoikia ja -tyttöjä. Muistatko vielä?

-gs

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Sankareita

Amat victoria -postauksessani totesin "Jospa vielä. Jos vain pohje paranee."

Pohje parani juoksutauon myötä ja tänään oli tosi koitos kymmenen kilometrin maantiejuoksukisan merkeissä. Selvisin kunnialla ja heinäkuun alun kisaan verrattuna olin kaksi ja puoli minuuttia nopeampi. Vaikka nytkin oli vaikeaa 6-8 km kohdalla, juoksuni oli kuitenkin tasapainoinen suoritus. Pohkeet kestivät! Ei mitään kipuja! Siispä olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen. Olo tuntuu lähes sankarilliselta.



Todellisia sankareita ovat ne yli 5000 jotka selvittivät helteisen Helsinki City Maratonin lauantaina. http://www.helsinkicitymarathon.com/hcm/s_tulokset.html

Kaksi maratonia juosseena tiedän, mistä siinä on kysymys - maraton on kova haaste hyvissäkin olosuhteissa ja hellejuoksu on luku sinänsä!

Itse en aio tänä kesänä maratonia juosta - sen sijaan alustava ajatus on juosta juhlamaraton ensi kesänä.

-gs

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Sataa, sataa,

ropisee,
pilipili pom,
pilipili pom.
Vihdoinkin!
Hyvähyvä!

Fyysinen katsaus;
Urheilullinen päivä takana; iltapäivällä tein tasavauhtisen rauhallisen n 8 km lenkin 157 avg sykkeellä ja alkuillasta pelasin kavereiden kanssa jalkapalloa vajaa puolitoista tuntia - eka kerta kymmeneen vuoteen. Huomenna on lepopäivä.

Sielullinen katsaus;
Parina päivänä olen työpaikalla käynyt ilmapiiriä haistelemassa ja suunnittelutöitä tekemässä. Tuntuu ihan mukavalta palata sorvin ääreen vanhempainvapaan ja kesäloman jälkeen. Tästä se lähtee.

Henkinen katsaus;
Koen tasapainoa itseni, perheeni, toisten ihmisten, maailman ja Jumalan suhteen. Olen onnellinen mies. Kiitos.

-gs

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Bacon ja 3000 metrin esteet


Ajattelin kirjoittaa Baconin vuonna 1609 visioimasta tiedonpuusta. Se haarautuu kolmeen osaan, jotka vastaavat ihmismielen kolmea kykyä.

Ensinnäkin, ihmismieli muistaa asioita ja tätä ominaisuutta vastaa tiedonpuun haarana historia.

Toisekseen meillä on mielikuvituksen upea kyky. Runous ja muut taiteet ovat tämän kyvyn kasvattama oksa.

Ja vaikka uutisotsikot tuntuvat toisinaan todistavan jotakin muuta - on meillä myös järjellinen ulottuvuus. Tiedonpuussa järkeä vastaa filosofian haara.

Tähän ajattelin sitten kytkeä ajatuksen Jumalan tuntemisesta. On sanottu, että tietämällä, järjen kautta, Jumalaa ei voi oppia tuntemaan. Tuntemisen tielle pääsee rakastamalla. Tässä valossa voidaankin kysyä, onko baconilainen tiedonpuu torso - sehän ei ylety Jumalaan? Ratkaisevaa on, millaisen sisällön määritämme järjelle ja filosofialle.

Kantani on, että tieteellisen metodin ja empirismin ehdoilla määräytyvä rationaliteetin käsitys on kapea. Todellinen viisaus ja todellinen filosofia edellyttää klassisen järjen ja tunteen välisen jännitteen ylittävää rationaliteettia. Olen nimittänyt tätä järjellisyyttä luottamuslogiikaksi. Luottamuslooginen mieli synnyttää uuden ihmisen, uuden persoonallisuuden, jota olen kutsunut rakkausminuudeksi. Luottamuslogiikka ja rakkausminuus synnyttävät filosofisen oksan, joka yltää.

Tällaisia olin siis ajatellut. Sitten tuli hirmu Joensuusta, matkusti Göteborgiin ja otti Euroopan mestaruuden 3000 metrin esteissä.
Ja sekös lämmittää vanhan kestävyysurheilijan sydäntä! Kyllä, alkuvauhti lupasi hyvää. Kyllä, viimeisen kierroksen alussa piti siirtyä lähemmäksi televisiota. Kyllä, takasuoran aikana piti korottaa ääntä. Kyllä, loppusuoran aikana piti tuulettaa. Kyllä - tytär ihmetteli mikä isille tuli. "Isi höpöttää", oli kaksivuotiaan arvio.

Lämpimät onnittelut Jukka Keskisalolle sekä tiimille!

Loistavaa!

-gs