Yksi vastaus

Miksi elämä? Miksi todellisuus? Miksi tämä kaikki? Tietoisuus ilmenee todellisuutena kaikilla mahdollisilla tavoilla. Loppumaton potentiaali realisoituu ikuisena nykyhetkenä. Tietoisuus eksyy jatkuvasti erillisyyteen ja löytää jatkuvasti itsensä uudestaan. Miksi? Koska se on mahdollista ja koska luominen ja itsensä löytäminen on niin vietävän hauskaa.

Rakastinko ketään?

"Nyt kuolema saapuu
se on jo luissani, ruumiini,
lihani, maata imeskellyt
maaksi tahtoo takaisin.

Entäpä, jos MINÄ
en kuolekaan, entäpä jos, jos
se jää jonnekin kiertelemään.

Entä jos, jos
se joutuu kohtaamaan
tekojensa summan?

Rakastinko ketään?

Sanoinko sen, mitä minun
piti tulla tänne sanomaan,
säälinkö olentoja,
toinko kellekään vapahdusta
vai murhasinko
alusta loppuun
sanoillani, ajatuksillani,
teoillani.

Enkö oppinut Tunnistamaan
sitä Voimaa,
mikä luo, luo, luo."
- Erkki Pirtola

Universaalit arvot, viisaus ja elämän tarkoitus

Terveiset mökiltä!

Mitä ovat universaalit arvot?

Tämä on muunnelma kysymyksestä "mikä on elämän tarkoitus?". Helppoja vastauksia: "elämän tarkoitus on elää hyvin" tai "elämän tarkoitus on elää oikein". Tämä johtaa väistämättä arvojen pohdintaan: mikä on oikein? mitä on hyvä?

Nimeän objektiivisiksi arvoiksi klassisen kolmikon: 1) totuus, 2) hyvyys ja 3) kauneus. Arvot ovat moraalifilosofisen pohdinnnan ohella ennen kaikkea tekoja, joten hyvä tai juhlallisesti sanoen totuudellinen elämä on edellämainittujen arvojen näköistä ajattelua, puhetta ja tekemistä. Hyvä elämä on linjassa totuuden, hyvyyden ja kauneuden kanssa, hyvä elämä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden suuntaista tahtoa ja toteutusta. Moiseen kykenevää voi viisaaksi kutsua.

1. Totuus
Tiede on naimisissa totuuden kanssa ja hengailee toki myös kauneuden (esim. matemaattisen yhtälön eleganssi, kauneus) ja hyvyyden (esim. lääketiede) kanssa. On huomioitava, että ei ole olemassa arvovapaata tiedettä (koska totuus on arvo). Sen myötä tieteellä on myös vastuu (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kemiallisten joukkotuhoaseiden kehittäminen). Totuutta ja tiedettä yhdistää logiikka.

2. Hyvyys
Uskonto on naimisissa hyvyyden kanssa ja hengailee myös totuuden (esim. haetaan vastausta kysymykseen jumalan ja ihmisen olemuksesta sekä elämän tarkoituksesta) ja kauneuden kanssa (esim. taideteos, joka on jumalallisen inspiraation tuloksena syntynyt, inspiraatiohan tarkoittaa etymologisesti hengellä täyttymistä). Uskontoa ja hyvyyttä yhdistää etiikka.

3. Kauneus
Taide on naimisissa kauneuden kanssa ja hengailee myös totuuden (taiteen avulla voi oppia totuuksia ihmisyydestä ja elämästä) ja hyvyyden (taide voi eheyttää ihmistä, ns. katharsis) kanssa. Taidetta ja kauneutta yhdistää estetiikka.

Joten tiede, taide ja uskonto, ts. totuus, kauneus ja hyvyys - siinä peruspilarit joita kaikkia tarvitaan elämän runsauden äärellä. Huonolaatuisina versioina ne hylkivät toisiaan, hyvälaatuisina versioina täydentävät toisiaan.

ps. Kysymykseen elämän tarkoituksesta voidaan vastata yleisellä tasolla kuten edellä tein. Elämän tarkoitus on elää oikein, ts. edellämainittujen arvojen näköinen ajattelu, puhe ja teot ovat elämän tarkoituksen toteuttamista. Tämä konkretisoituu elämäntehtävänä, joka voi olla enemmän tai vähemmän näkyvä. Elämäntehtävä koostuu jokapäiväisinä haasteina: mikä on oikea tapa toimia arkisissa tilanteissa? Voimme elää reaktiopohjaisesti, viettien ja halujen vietävänä (hedonismi) tai voimme tietoisesti sitoutua universaaleihin arvoihin. Kyse on halun jalostamisesta kestävien arvojen suuntaiseksi tahdoksi ja motivaatioksi. Kuinka se on mahdollista? Kokemukseni mukaan elämään sisältyy gravitaation kaltainen moraalinen voima, joka vastustaa tai tukee pyrkimyksiämme. Elämä on kärsivällinen opettaja ja se tuo eteemme oppimistehtävän toisensa perään. Kun asenne on kohdallaan, oppimista ei pidättele mikään.

Onni

Lounaskeskustelu rönsyili monenlaisissa teemoissa, taas. Ihmiselämästä puhuimme. Lapsista, varttumisesta, ajasta. Sivistyksestä. Onnesta. Kuinka tulla onnelliseksi? Sitähän ihminen haluaa. Onnea.

Tyypillisesti ihminen on lineaarisen aikakäsityksen "vanki"; murehtii mennyttä, pelkää tulevaa. Moni ajattelee löytävänsä onnen "jostakin tuolta", kulman takaa, ensi viikonlopusta, seuraavasta lomamatkasta, uudesta autosta, eläkeiästä, uudesta parisuhteesta, urheilusta, alkoholista... Lista on loputon. Ihminen etsii onnea jostakin toisaalta, ulkopuoleltaan, tulevaisuudesta... Eikä tavoita sitä koskaan. Kaikkialla on kuitenkin vain nykyhetkeä. Mennyttä ja tulevaa reflektoiva tietoisuus toimii nykyhetkessä. Aina. Nykyhetkessä, ikuisessa nykyhetkessä on ratkaisun avain. Avain onneen.

Onni on löydettävissä vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Juuri nyt. Itse asiassa sitä ei tarvitse edes etsiä sillä ei "se" ole koskaan mihinkään piiloutunut. Se on ollut tässä, ihan lähellä, koko ajan. Kestävä onni löytyy kääntymällä sisäänpäin. Ei käpertymällä. Mutta kääntymällä ja kuuntelemalla. Tunne itsesi ja tunnet kaiken. Tunne itsesi ja olet perillä, onnessa, rakkaudessa, totuudessa. Tunne itsesi ja olet kiitollinen. Opi tuntemaan itsesi ja opit tuntemaan kaikkeuden salaisuudet. "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä", sinussa ja minussa.

Tie vie

kohti Valoa. Valossa. Se on ihmisen tarkoitus. Tulla Valoksi. Itsettömyyden kautta todelliseksi itseksi. The real me. I believe that the ego is the one that has to go down so that the real self can emerge. That is the meaning of existence. To become love and light, to shine truth, love and mercy. That is why we were born in this world. Simple? Yes. And no. Ego will do anything for its survival. It will trick you with all its might and wit. It will persuade you to believe in selfishness. Its existence is based on fear and distrust. In Light, in Love and in Jesus there is no fear. There is oneness. When Christ lives in your heart, you will become smaller and smaller and at the very same time you will become the real you. That is the Path we all are invited to. Path of Love, the only Path that is worth walking.

Elämän oppikoulun lopputyö

Eloa täällä maan päällä voi verrata kouluun; yksi aloittelee ja toinen on jo päättämässä. Enkä nyt tarkoita fyysistä ikää tai koulutusvuosia vaan henkistä kasvua. Elämän oppikoulun tärkein läksy on oppia sisäisesti tuntemaan ihmisen ja elämän kantava voima, joka on rakkaus. Haasteena on integroitua rakkauteen, tulla rakkaudeksi. Kun tämä on toteutunut, ihminen voi jatkaa muualla. Tai hän voi myös toimia täällä auttamassa muita.


Mikä rooli gurulla on tässä?
Guru-käsitettä voi käyttää monessa merkityksessä. Ensinnäkin, guru on opettaja. Gurun avulla me voimme oppia jotakin uutta itsestämme ja maailmasta. Oikealla asenteella jokaisen voi nähdä opettajana; kohtaamamme ihmiset, tässä elämässä meille annetut läheiset, sukulaiset, perhe… voimme oppia heiltä kaikilta. Meidän tarvitsee vain pitää silmät auki, tarvitsemme nöyryyttä myöntää että olemme vielä kovin tietämättömiä monessa asiassa. Olemme siis gurujen ympäröimiä. Myös täällä internetin ja blogien ihmeellisessä maailmassa.

Toisekseen, guru on opettaja joka on hyvin pitkällä – kenties jo perillä rakkaudessa. Guru saattaa olla boddhisattva – ihminen joka kieltäytyy astumasta nirvanaan niin kauan kuin yksikin elollinen olento vielä kärsii. Tällaisen gurun kohtaaminen merkitsee sitä, että saatamme saada erityisen tärkeää opastusta tai opetusta siitä kuinka päästä perille myös itse. Tällaisen gurun kohtaaminen saattaa merkitä ratkaisevaa impulssia vapauteen tai sitten saatamme torjua totuuden.

Ajatellaan vaikkapa Nasaretin Jeesusta. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, tämä merkitsi jonkinlaista käännekohtaa ihmiselle. Hän joko alkoi uskoa tai sitten hän saattoi mennä syvemmälle epäuskoon. Jeesusta ei voinut kohdata neutraalisti – hänessä oli jotakin, joka aiheutti ihmisessä voimakkaan reaktion; yksi rakasti, toinen vihasi. Ajattelen, että näin on asianlaita myös boddhisattva-gurun kohdatessamme.

Hyvä guru voi auttaa ihmistä virittymään rakkauteen. Viime kädessä työ on kuitenkin tehtävä itse, sisäisesti. Aivan kuten perhosen on itse läpikäytävä metamorfoosi kotelovaiheensa aikana, myös ihminen on kutsuttu muuttumaan; vanha minä katoaa ja uusi on syntynyt. Uusi minä on minättömyyttä, joka lausuu ”enää en elä minä, vaan Kristus minussa”, itsekäs minä on kuollut – ikuinen rakkausminä elää.

Kristinuskon nimissä on paljon korostettu Christo pro nobis –ajattelua – Kristus meidän puolestamme. Tämän on sanottu tarkoittavan, ettei meidän tarvitse tehdä yhtään mitään; kaikki on jo valmista, meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Vaikka tässä piilee tietty totuus, haluan kuitenkin korostaa myös Christo in nobis –ajattelua – Kristus meissä. Christo in nobis tarkoittaa, että ulkoisiin guruihin emme voi takertua. Sisältämme löytyy avain ikuiseen elämään, taivasten valtakuntaan. Christo in nobis on sisällämme oleva jumalallisen rakkauden kipinä. Magna opuksessa, metamorfoosissa ihmisestä tulee kipinä ja kipinästä ihminen. Elämän oppikoulun ratkaiseva päättötyö on valmis.

-gs

Hän

- Mitä ihmettä hän oikein haluaa?
- Hän tahtoo palvella. Jumalaa.
- Miksi?
- Koska se on hänen elämänsä tarkoitus.
- Mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
- Hän tahtoo auttaa. Olla parantaja. Tai ehkä sittenkin hän haluaa itse oppia.
- Oppia mitä?
- Oppia tuntemaan itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Miksi?
- Hän haluaa auttaa ihmistä.
- Millä tavalla?
- Hän haluaa auttaa ihmistä löytämään itsensä ja sen myötä Jumalan, taivasten valtakunnan.
- Kuulostaa kovin lennokkaalta.
- Ei ollenkaan. Se on päinvastoin hyvin käytännöllistä.
- Selitätkö?
- Toki. Hän haluaa auttaa ihmistä olemaan hereillä.
- Mitä?
- Ihminen on hereillä kun hän on läsnä tässä hetkessä. Epäitsekkäänä, minättömänä, totuutta, rakkautta ja armoa loistavana, nöyränä Jumalan palvelijana hän haluaa herättää ihmisen ymmärtämään langenneen tilansa.
- Ihminen on langennut?
- Ihminen on unohtanut miksi hän on täällä. Ihminen nukkuu. Hän on syvässä unessa, egonsa pauloissa.
- Mutta millä tavalla langennut?
- Ihminen elää erossa Jumalasta.
- Mistä sinä sen tiedät?
- Katso ihmistä. Katso maailmaa.

Kaksi tapaa elää - Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäsi?

"You can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."

Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.

Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.



Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...

Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.

Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.

Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:

- Rakkaus

Konkreettisemmin:

- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus

Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.

Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.

Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.

Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.

-gs

"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.

"There are 33 of them,

and Jesus died and came back to life when he was 33" -Bernarda Lorca



69 päivää maan uumenissa pakottaa ihmisen kohtaamaan itsensä.

Varjoja. Demoneja.

Valo.

Jumala.

"There are actually 34 of us, because God has never left us down here." -Jimmy Sanchez

“I was with God and I was with the devil; they fought me but God won. He took me by my best hand, the hand of God, and I held on to him. I never thought for one minute that God wouldn't get me out of there. I believe that I had extraordinary luck, I believe this was a test. ... I believe that God does test people and I believe that we have the possibility to confront things in life such as what we had to confront, ... but I'm very happy that it happened to me because I believe it was the moment in which to make changes. -Mario Sepulveda

“I have come back to life. (...) Sometimes you need something to happen in your life to really reflect and understand that we only have one life. I changed, I am a different person.” -Mario Gomez

"Can you imagine? After 30 years of marriage we will start sending each other love letters again. I want to tell him that I love him so much. I want to tell him that things will be different, that we will have a new life. I will wait as long as I need to see my husband again." -Mrs Gomez

"We're very religious people in this line of work (...) When you enter a mine, you're automatically entrusting yourself to God." -Juan Sanchez

"Under the earth there is a ray of light, my path, and faith is the last thing that is lost ... I have been born again" -Victor Zamora Bugueno

"The big lesson from all of this is that we have to be united. This is for the world." -Mario Castillo

"Hopefully the spirit of these miners will remain forever with us" -Chilen presidentti Sebastian Pinera

(kuva: http://www.boston.com/bigpicture/2010/10/rescued_from_a_chilean_mine.html)

Rakkaus on sana

Rakkaus itsessään on vain sana, jolle voi antaa monenlaisen merkityksen.

Skeptikko sanoo, että kyse on vain ihmisen haavekuvista, illuusioista. Tämä on skeptikon credo, usko.



Todellisuuskäsityksessäni käytän rakkauden käsitettä viittaamaan ideaan, jonka mukaan todellisuuden ja ihmisyyden ydin on rakkaus. Ihminen on onnellinen sikäli kun hän on yhteydessä rakkauteen. Rakkautta ei tarvitse lähteä hakemaan jostakin kaukaa vaan sen voi löytää kun malttaa tässä pinnallisuuden läpitunkemassa maailmassa pysähtyä, kuunnella.

Jollekin rakkauden käsite on kuin punainen vaate. Kyse on usein nähdäkseni siitä että elämän ravistelussa nuoruuden optimismi ja idealismi on särkynyt ja puolustusmekanismina ihminen on rakentanut ympärilleen kyynisyyden, pessimismin ja materialismin muurin. Muurin takana ei maailman melske kosketa mutta eipä siellä tunnu rakkauden lämpökään. Kovin on kalseaa ja koleaa.

Erityisen haasteellista rakkauden oppiminen voi olla yksipuolisesti älyllisyyteen viehättyneelle sielulle, joka ihastelee pikku hiekkalaatikossaan kieltämättä taidokkaasti rakennettuna linnoja. Näistä rakennelmista puuttuu henki.

Rakkaus on sana jolla viittaan ihmisen sisimpään. Ihmisen tehtävä on löytää itsensä. Löytää rakkaus.

-gs

(kuva: Auringonnousu ja kuun lasku 1.1.2010 Gran Canarian Cumbrella n 1600 metriä merenpinnasta.)

Tehtävä

"On totta, että kulttuurissa elävä ihminen on äskettäin saavuttanut tietyn määrän tahdonvoimaa, jota hän voi käyttää mihin haluaa. Hän on oppinut tekemään työnsä tehokkaasti turvautumatta loitsuihin tai rummutukseen, joka hypnotisoisi hänet tekemisen tilaan.

Hän voi jopa tulla toimeen rukoilematta päivittäin jumalallista apua. Hän voi toteuttaa suunnitelmansa ja hän näyttää voivan vaikeuksitta muuttaa ajatuksensa toiminnaksi, kun taas primitiivistä ihmistä näyttävät joka askeleella haittaavan pelot, taikausko ja muut toiminnan näkymättömät esteet.

Nykyajan ihmisen taikauskoa on ajatus, että tahdon avulla voi toteuttaa mitä hyvänsä. Tämän uskon hintana on kuitenkin huomattava introspektion puute.

Aikamme rationaalinen ja tehokas ihminen ei näe, että häntä riivaavat hänen hallintansa ulottumattomissa olevat "voimat". Hänen jumalansa ja demoninsa eivät ole kadonneet minnekään, ne ovat vain saaneet uudet nimet. Ne pitävät hänet levottomuuden, epämääräisten pelkojen, psykologisten komplikaatioiden, lääkeaineiden, alkoholin, tupakan ja ruoan kyltymättömän tarpeen ja ennen muuta moninaisten neuroosien pauloissa."

(C.G. Jung: Symbolit - piilotajunnan kieli. Otava 1991. s. 82)

- - -

Klaanini henget odottavat. Ne janoavat tietoa. Viime yönä ne taas tulivat luokseni. "Mitä olet oppinut?", ne kysyivät.

- Rakkaus. Itsetuntemus.
- Mitä muuta?
- Anteeksianto. Anteeksianto muille. Anteeksianto itselle. Armollisuus.
- Mikä muu on tärkeää?
- Nöyryys. Nöyryys ei kuitenkaan ole nöyristelyä.
- Mitä tarkoitat?
- Nöyryys on hiljaista kunnioitusta mysteerin äärellä.
- Mikä on mysteeri?
- Ihminen.
- Ihminen?
- Ihminen. Ihmisessä taivas ja maa kohtaavat. Ihminen on mysteeri itselleen. Ihmisen tehtävä on oppia tuntemaan itsensä, ylittämään sisäinen ristiriita hyvän ja pahan välillä. Ihmisen tehtävä on tuoda tiedostamaton tietoisuuden valokeilaan. Ihmisen tehtävä on tulla ehjäksi, omaksi itsekseen.

Vastaukseni tyydyttivät henkiä. Ne palasivat kokouspaikalle merenrantaan. Olin käynyt paikalla edellisenä yönä ja nähnyt että rakennus oli täynnä. Täynnä henkiä ja odotusta. Suuret ikkunat oli peitetty verhoin ja ovessa oli lappu. "Yksityistilaisuus". Ovi avattiin minulle ja tyttärelleni. Jonkinlaista tilannekatsausta tai yhteenvetoa odoteltiin. Kenen on määrä pitää se? Minun?

-gs

"Einst hattest du wilde Hunde in deinem Keller: aber am Ende verwandelten sie sich zu Vögeln und lieblichen Sängerinnen." (FN)

(kuva Agia Galini, Kreeta, heinäkuu 2009)

"Melkoista munkkilatinaa",

sanoo kuulija, kun pitää puhetta tyhjänä sanahelinää ja/tai ei ymmärrä sitä.

Latinankielisistä ilmauksista löytyy kuitenkin paljon tiivistettyä kokemusta ja näkemystä - viisautta. Mietin itselleni tärkeimpiä ja ensimmäisenä mieleeni tuli "semper ore psalmus, semper corde Christus". En enää muista missä yhteydessä lause alkujaan vastaan tuli kymmenisen vuotta sitten, mutta siinä on mielestäni upeasti kiteytetty tietty asenne ja ihmiskäsitys. Käytännössä kyse on sisäisen ja ulkoisen harmoniasta - sydämessä on rauha, Kristus (Christo in nobis -hengessä) ja kun "sydämen kyllyydestä suu puhuu", on se tässä kontekstissa viisauden (jumalallinen Sofia tai Logos) ilmenemistä, puhetta (itse asiassa "ore" viittaa rukoukseen). Siinä ei enää ole sijaa egoistiselle minälle, sillä se on väistynyt. Paavali viittasi jopa egominän kuolemaan - "enää en elä minä, vaan Kristus minussa".

Munkkilatinaa? Ehkä. Minusta se on mitä käytännöllisintä elämiseen ja olemiseen liittyvää luonnehdintaa. Sikäli kun ihminen kokee että ns. materialistisen tai maallisen tason tarjoama kaikessa kauneudessaankin on vain heijastus valon valtakunnasta.

-gs, matkalla

(kuva Louvre, Paris lokakuu 2008)

Kohtaaminen

- Olen ajatellut, että ihmisessä on valo. Ihmisen tarkoitus on tulla valoksi.
- Mikä ihmeen valo?
- Sisäinen valo.
- Miten sen voi nähdä?
- Sen voi aistia otollisessa tilanteessa.
- Millä tavalla?
- Ora et labora.
- Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa?
- Rukoile ja tee työtä.
- Miten se liittyy valon näkemiseen?
- Toisaalta ihmisen tulee pysähtyä, kuunnella ja toisaalta ihmisen tulee toimia. Kun hetki on oikea, ihminen voi saada yhteyden valoon. Nähdä ja kuulla mitä henki sanoo.
- Kuulostaa mystiseltä. Kaikenlaistahan voi kuvitella.
- Niin voi. On otollista ajatella hyviä asioita.
- Mitä ovat hyvät asiat?
- Hyvät asiat vievät lähemmäksi valoa.
- Taas tuo valojuttu. Mistä se valo ihmiseen on päätynyt?
- Käsitän että ihmisessä on ikuisuuden kipinä, valo. Se on peräisin olemassaolon ytimestä. Jumalasta.
- Jopas on juhlallista. Miksi minä en näe tuota sisäistä valoa?
- Ehkä se kolkuttaa koko ajan sydämesi portilla. Ehkä et vain kuuntele.
- Kuten sanoin, monenlaista voi kuvitella. Mistä tiedän, mikä on vain minun kuvitelmaa ja mikä on jotakin muuta?
- Tutkikaa ja koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on totta, hyvää ja kaunista.
- Kuulostaa jotenkin raamatulliselta.
- Joo, jossakin kohtaa siellä tämäntyyppistä sanotaan.
- Ihan mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en valoani näe. Nyt pitää mennä.
- Ok, moi!

-gs

Valoa kohti

"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa:

älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen.

Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."

Hyvin sanottu, Markku!

- - -

On myös sanottu, että tieteellisen orientaation sokaisema on kuin ihminen joka illanhämärässä kotiin palatessaan huomaa hukanneensa talonavaimen. Viereinen katuvalo valaisee pienen alueen pihamaata ja juuri siltä ja vain siltä alueelta ihminen etsii avainta. Kun joku tätä hänelle ihmettelee, hän perustelee että "tästä on helpompi etsiä". Tarina ei kerro, löytyikö avain.

Tiede on avannut ja avaa meille monia hienoja ovia. Tiede on myös avannut ovia, joita ei olisi tarvinnut avata. Ihmisen eksistentaalisten kysymysten äärellä tiede on voimaton - olemisen mielekkyyttä konstituoivat miksi-kysymykset ovat tieteellisessä viitekehyksessä mielettömiä, irrelevantteja, käsitespekulaatiota jne.

Ihminen kohtaa elämässään auringonpaistetta ja myös ravistelua, joka mittaa ihmisen. Ravistelu punnitsee ihmisen credon. Miksi elän. Miksi olen. Minne menen.

Joku rakentaa kyynisyyden muurin ympärilleen; been there seen it done that kaikki on nähty, ei mitään uutta auringon alla. Kyyniselle elämä ei ehkä tuo pettymyksiä mutta toisaalta hänen elämänsä on kuin pitkä haukotus.

Tieteellisen orientaation kaikkivoipaisuuteen uskova selittää ihmisen eksistenssin tilapäisenä materialistisbiologistisena ilmiönä. Hänen maailmassaan ihminen on seksuaalienergian riivaama vallantahtoinen olento, joka vaihtelevalla menestyksellä sublimoi viettiään; tiede, taide, uskonto, politiikka... kaikki on vain verhottua seksuaalisuutta.

Ihminen on monitahoinen ja -tasoinen olento. Ihmisestä löytyy pimeyttä, komplekseja, raadollisuutta. Ihminen rakentaa pommeja ja tuhoaa ja tärvelee.



Mutta ihminen osaa myös rakentaa ja rakastaa ja anteeksiantaa. Ihmisessä on valoa, joka on osa universaalia Valoa. On esitetty, että ihmisen elämäntehtävä on voittaa sisäinen pimeys ja tulla valoksi. Se on minun credoni.

-gs

(kuvassa rakas lapseni Kreetan ilta-auringossa heinäkuussa 2009)

Perusasiat

Kauhajoen tragedia vetää hiljaiseksi. Voimia niille, jotka ovat joutuneet tapahtumista osallisiksi.

Mieleen tulee olemisen peruskysymykset - miksi täällä ollaan?

Viime viikolla totesin alituisesti uteliaalle nelivuotiaalle tytöllemme ettei lapsen tarvitse tietää kaikkea ja etteivät aikuisetkaan tiedä kaikkea. Tyttö totesi tähän, että hänpä tietää kaiken.

- Vai niin! No kerropas sitten, mikä on elämän tarkoitus!
- Elämän tarkoitus on kasvaa.

Pidin vastausta yksinkertaisuudessaan nerokkaana. Kasvaa. Tyttö vielä täydensi.

- Ja ettei saa lyödä ketään.

Pari vuotta sitten pyörittelin asiaa tässä blogissa monen kirjoituksen verran ja nelivuotiaamme tiivisti suuren kysymyksen kahteen virkkeeseen.

En sitten kuitenkaan malttanut olla jatkamatta.

- Erittäin hyvin sanottu! Entäpä elämä muualla - mitä luulet, onkohan maapallon ulkopuolella elämää?
- On. Afrikassa.
- Vai niin. Afrikka on kyllä maapallolla. Mutta maapallon ulkopuolella, avaruudessa, onkohan siellä elämää?
- Ei ole. Siellä on vähän populaa.

-gs

The Meaning of Life by gs (4/5)

(ristiriidasta ideaalisen minän ja arkiminän välillä)

Voimme lähteä hakemaan ratkaisua kahdesta suunnasta.

Ensinnäkin, voimme ajatella, että itsekkään minän tulisi muuttua ja kehittyä. Meidän tulisi ponnistella kehittääksemme minuutta niin että yhä enenevässä määrin toteuttaisimme rakkauden kaksoiskäskyä. Moni toimii juuri tämän periaatteen mukaan. Itsekin olen monesti toiminut niin. Olen ajatellut, että minun tulisi kehittää itseäni niin että pystyisin vähitellen yhä enemmän toimimaan rakkaudesta käsin ja rakkauden periaatteen mukaisesti. On luonnollista ajatella näin – puhutaanhan monessa yhteydessä itsensä kehittämisestä, kasvamisesta jne.

Joka vakavasti lähtee vaatimaan itseltään rakkauden kaksoiskäskyn tinkimätöntä toteuttamista, joutunee kuitenkin toteamaan: liian usein olen sokea lähimmäiseni hädälle, liian usein käännän selkäni maailman tuskalle, liian usein ajattelen itsekkäästi, liian usein olen rakkaudeton lähimmäistäni ja Jumalaa kohtaan.

Raamatun mukaan Jeesus kiistää ihmisen omaan voimaan pohjautuvan itsensäkehittämisen (Mark. 10:27). Gnostisessa kristinuskossa puhutaan persoonan kultivoimisen mahdottomuudesta; ihminen ei voi kehittää vanhaa, itsekästä, ”lihallista” minää, sillä liha ja veri ei voi periä taivasten valtakuntaa (Joh. 3:3-6, 1. Kor. 15:50). Yrityksemme kehittää itsestämme käsin itseämme, on kuin yrittäisimme nostaa itsemme suon silmästä. Toisaalta meitä kuitenkin kehotetaan olemaan täydellisiä kuten taivaallinen Isämme (Matt. 5:48). Merkillistä!

-gs

(jatkuu...)

(kuva Allegory of Faith 1530s Oil on wood, 102 x 78 The Hermitage, St. Petersburg http://www.wga.hu/art/m/moretto/faith.jpg)

The Meaning of Life by gs (3/5)

Raamattu on vaikuttanut valtavasti länsimaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Raamattuun nojautuen on tehty paljon hyvää. Valitettavan monet ovat käyttäneet Raamattua myös väärin.

Millaisia vastauksia elämän tarkoitukseen voidaan löytää Raamatusta? Meitä kehotetaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan (Matt. 6:33). Elämän tarkoitus olisi siis etsiä ja ennen kaikkea löytää Jumalan valtakunta ja Hänen tahtonsa. Miten tämä etsiminen suoritetaan? Mikä on metodi?

Minusta vaikuttaa siltä, että rakkauden kaksoiskäsky kuvaa menetelmän; rakastamalla Jumalaa kaikella sydämellä ja mielellä ja voimalla ja rakastamalla lähimmäistä kuin itseämme (Matt. 22:37,39) me samalla etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Rakkaus olisi siis avain elämän tarkoitukseen. Meidät kaikki on kutsuttu rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Elämän tarkoitus olisi siis rakkaudessa eläen löytää Jumalan valtakunta.

Seuraava kysymys onkin: kuinka me pystymme rakastamaan? Kuinka osaamme ja jaksamme rakastaa? Rehellinen itsetutkiskelu johtaa usein tylyyn havaintoon: olemme itsekkäitä, emme pysty rakastamaan niin kuin rakkauden kaksoiskäsky kehottaa. Rikomme rakkauden kaksoiskäskyä ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla päivittäin.

Lukuisten yritysten ja epäonnistumisten myötä joutuu myöntämään: liian usein toimin väärin, olen monella tavoin vajaa, en tavoita rakkauden kaksoiskäskyn ihannetta. Tämän seikan havaitseva myöntää elävänsä ristiriidassa: hän tietää kyllä, kuinka tulisi elää ja samalla kuitenkin havaitsee aivan liian usein ajattelevansa, puhuvansa ja toimivansa väärin. Paavali totesi tekevänsä sitä pahaa, mitä ei tahdo tehdä ja jättämällä tekemättä sen hyvän mitä tahtoo (Room. 7:19). Mikä siis on ratkaisu? Kuinka päästä ristiriidasta?


(jatkuu...)

-gs

(kuva http://www.daily-bible.com/bible.jpg)

The Meaning of Life by gs (2/5)

Idealistisen todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus on primääristi henkistä, ei-aineellista. Idealisti pitää jonkinlaista jumaluutta todellisuuden alkusyynä ja lähteenä. Materia on jonkinlaisen henkisen (luomis)toiminnan seurausta.

Ihmiskäsityksen osalta idealisti pitää ihmistä pohjimmiltaan henkisenä olentona – olentona joka jollakin tasolla on jumalallinen, tai jossa on potentiaalia jumaluuteen.

Idealisti sen sijaan kytkee elämän tarkoituksen tyypillisesti ihmisen ja jumaluuden suhteeseen. Idealistin mukaan elämän tarkoitus on luoda uudestaan tai löytää tai parantaa tai ylläpitää jumalasuhdetta. Erilaiset elämänfilosofiat ja uskonnot kuvaavat asiaa eri tavoin.

Buddhalaisuudessa elämän katsotaan olevan ennen kaikkea kärsimystä. Kärsimyksen lakkaaminen saavutetaan kun lakataan haluamasta asioita, lakataan takertumasta asioihin. Puhutaan jalosta kahdeksanosaisesta tiestä, joka johtaa valaistumiseen ja vapautumiseen jälleensyntymisen kiertokulusta. Buddhalaisuudessa korostetaan myötätuntoista ja kunnioittavaa asennetta kaikkea elollista kohtaan.

(jatkuu…)

-gs


(kuva http://www.harunyahya.com/images_books/images_matrix/onsoz.jpg)

The Meaning of Life by gs (1/5)

Suureen kysymykseen ihmiselämän tarkoituksesta voidaan vastata monella tavalla. Yksi tapa jäsentää vastausten kirjoa, on käyttää materialismi-idealismi –jakoa.

Todellisuuden luonteen osalta materialistinen perusratkaisu pitää materiaa, ainetta, perimmäisenä todellisuutena. Materialismin mukaan kaikki henkinen on viime kädessä riippuvainen aineesta. Todellisuus, elämä ja ihminen on on sokean sattuman tulosta. Alkuräjähdyksen myötä ”syntyi” todellisuus ja jossakin vaiheessa maapallolla sattui olemaan oikeat olosuhteet elämän synnylle. Kaikki sielullinen ja tajunnallinen on palautettavissa aineeseen, aivoihin ja aivot ovat luonnollisen evolutiivisen kehityksen tulos.

Materialisti, tieteelliseen todellisuuskäsitykseen nojautuva, saattaa pitää kysymystä elämän tarkoituksesta mielettömänä. Hänen mielestään elämällä ei ole mitään yleispätevää tarkoitusta.

Hän saattaa myös todeta, että ihmiselämän tarkoitus on elämä itse; hengissäpysyminen, sopeutuminen ympäristöön, lisääntyminen.

Materialisti saattaa myös todeta, että elämän tarkoitus on aina tilannekohtaisesti ainutlaatuinen – tietylle ihmiselle tiettynä hetkenä elämän tarkoitus on vaikkapa olla läsnä jollekin ihmiselle, jonakin toisena hetkenä elämän tarkoitus on jotakin muuta.

Materialistille elämän tarkoitus voi olla ylevä tai se voi olla alhainen. Anything goes. Materialisti edustaa arvorelativismia ja tästä seuraa luonnollisesti se, että mitään yleispätevää eettistä ohjenuoraa tai maksiimia ei voi olla olemassa.

(jatkuu...)

-gs

(kuva http://wwwlapp.in2p3.fr/SF2004/images/poster2004/A0_BigBang.jpg)

The Meaning of Life by gs (prologi)

”Päättelimme että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus”
-Eppu Normaali

Kukapa haluaisi olla onneton? Ihminen haluaa olla onnellinen. Olisiko onnelliseksi tuleminen ihmiselämän tarkoitus? Siinä tapauksessa olisi ratkaistava, kuinka tulla onnelliseksi? Kuinka löytää onni elämään? Kuinka löytää ilo? Ennen kaikkea: kuinka löytää kestävä onni ja ilo?


(jatkuu...)

-gs