Ei tule lääkäriä

Käyvin tytön kanssa korvakontrollissa. Hyvin antoi neiti korviin kurkistaa, vaikka muutamaan kertaan totesikin että "kutittaa".

Kuukauden takainen antibioottikuuri oli purrut, pitää kuitenkin vielä seurata mahdollisia oireita. Nuoren oloinen lääkäri hoiti tarkastuksen, taisi olla vielä opiskelut kesken. Tosin vastavalmistuneet vaikuttavat yhä vaan nuoremmilta kun itsellä kello käy vääjäämättä.

Autolle kävellessämme kysyin tytöltä, tuleeko hänestä isona lääkäri.

- Ei.
- No mikäs sinusta tulee?
- Hevostyttö ja laulaja.

Lääkärin jälkeen kävimme hakemassa rouvan töistä ja menimme lounaalle koko porukka. Kotona odotti iloinen yllätys - uusi Juoksija-lehti sekä ennen kaikkea varma kevään merkki, kauden juoksukisakalenteri, jota nyt tutkitaan hartaudella; missä ja milloin kisaillaan...

-gs

42 päivää - 42 kilometriä (ja 195 metriä)

Pariisin maraton lähestyy. Lääkärikin antoi luvan ja kirjoitti todistuksen, jonka perusteella minulla ei ole lääketieteellistä estettä osallistua urheilutapahtumaan. "(...) examination of (...) reveals no contraindications for participating in sports competitions (...)." Enpä ole ennen moista todistusta juoksukisaan tarvinnut. Joissakin maissa lääkärintodistus on välttämätön ennen kuin starttiviivalle pääsee.

Lääkäri innostui kovin, kun kerroin mihin todistuksen tarvitsen. Ranskaa alkoi minulle haastelemaan. Valitettavasti oma osaamiseni rajoittuu pariin fraasiin, joten vilkasta keskustelua emme saaneet aikaan. Ranskaksi siis. Minkäänlaista. Suomeksi kylläkin. Kävi ilmi, että lääkäri oli aivan hiljattain käynyt viimeksi Pariisissa. Kertoi muutoksista, joita kaupunki hänen silmissään on läpikäynyt parin vuosikymmenen aikana. Kerroin maratonreitistä, majoituksesta sekä parinkymmenen vuoden takaisista Pariisin muistoistani. Kihlattuni kanssa kävin siellä vuonna 1988 ja seuraavanna vuonna vaimoni kanssa. Sama ihminen. Ja nyt matkaamme koko perhe. Lääkäriltä lähtiessäni heitin au revoirin.

42 päivän kuluttua klo 8.45 on tarkoitus löytää itseni Riemukaarelta 35 000 muun juoksijan kanssa. Lähtölaukauksen pamahdettua luvassa on hieno ja hikinen sight-seeing (maratonreitti google maps -sovelluksessa).

-gs

Tasan 20 vuotta sitten...

kävimme kihlat ostamassa. Jännittihän se nuorta miestä. Monenlaista on saatu yhdessä nähdä ja kokea ja mikä tärkeintä, rakkautta on riittänyt.

Tytölle jouduttiin tänään ostamaan ensimmäinen antibioottikuuri korvatulehdukseen - toivottavasti puree eikä mitään kierrettä pääse syntymään.

-gs

Valoa ja varjoja

Elämä todella on arvaamatonta. Olen asian uskonut käsittäneeni - olen joskus kiteyttänyt sen ajatelmaan

huominen on hypoteesi

Niin suuri osa arjesta kuluu merkityksettömään puuhasteluun, tyhjänpäiväisyyksiin joiden ainoa tarkoitus on paeta sisäistä tyhjyyttä, sisältä kaikuvia kysymyksiä. Kuka olen? Mistä tulen? Minne menen? Miksi? Ei riitä, että ihmiset puurtavat töissään - he puurtavat myös vapaa-ajallaan, pakenevat, sulkevat silmänsä ja korvansa täyttämällä ne mediateollisuuden vyöryttämällä ontolla roskalla.

Tämän viikon aikana on minunkin perusarvoja koeteltu kovalla kädellä. Jossakin aiemmassa viestissäni hehkuttamani Pariisin kevätmaraton on saanut väistyä kauas taka-alalle kun päällimmäisenä ovat elämän kovat peruskysymykset. Hän olisi voinut kuolla. Hän on edelleen vaaravyöhykkeellä. Toivottavasti toipuu niin että pääsisi ensi viikolla kotiin.

Yritän pyörittää arkea mahdollisimman tavallisesti ja turvallisesti, siis samoin kuin aiemmin, jotta tyttömme perusturvallisuus ei järkkyisi. Päivän rakennetta on kuitenkin ollut pakko muuttaa; aamutoimien jälkeen sairaalaan. Sairaalassa tunti tai kaksi. Yhdessäoloa tytön kanssa, lounas, päiväunet ja sitten taas sairaalaan pariksi tunniksi. Kotiin, iltaleikit, iltapala, tyttö nukkumaan. Ja tässä kohtaa omaa aikaa pyykinpesun lomassa. Ensi viikolla alkaa muskari ja seurakunnan päiväkerho pyöriä joulutauon jälkeen, joten siltä osin tyttö pääsee takaisin tuttuihin rutiineihin.

Sairaalakäyntiemme myötä tyttö tuo valoa mukanaan koko osastolle. Hän on löytänyt tien niin potilaiden kuin henkilökunnankin sydämiin. Tänä iltana lauloi Maa on niin kaunista parin säkeistön verran rakkaan sängyllä istuen. Saivat huoneen muutkin potilaat nauttia iltalaulusta. Pikku enkeli, jota ilman tämä kaikki olisi paljon vaikeampaa.

- - -

Tässä ravistelussa on tullut taas mieleen nöyryyden merkitys.

Henkinen kasvu, todellinen viisauteen kasvaminen edellyttää nöyryyttä.

Sokrates totesi jotenkin niin että ”ainoa asia jonka tiedän varmasti, on etten tiedä mitään”. Siinä mallia meille. Paljon myöhemmin Cusanus puhui oppineesta tietämättömyydestä, ”docta ignorantiasta”, joka on jonkinlainen ihanne, itse asiassa välttämätöntä jotta voi todella oppia elämän isoja asioita. Oppineen tietämättömyyden tila syntyy kun opiskeltuamme ja opittuamme ymmärrämme, kuinka pientä tietämisemme yhä on.

Nöyryyttä tarvitaan toisaalta tietämisen suhteen - on tervettä (ja viisasta) myöntää oman tietämisen rajallisuus, toisaalta nöyryys liittyy minuuteen – itsekkään egominuuden viheliäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee kipeää ja edellyttää nöyryyttä. Pidän tätä välttämättömänä jotta ihminen voi parantua ja tulla Hyväksi ihmiseksi.

Väitän, että nöyryyden läksy on välttämätön jokaiselle joka haluaa oppia, kasvaa, viisastua. Se on välttämätöntä jokaiselle joka haluaa oppia tuntemaan jumalallisen.

Minun päämääräni?

Päämääräni on oppia ihmisestä ja maailmasta. Opittavaa varmasti riittää. Motiivini ei ole pelkästään tiedollinen, vaan hyvin käytännöllinen: haluan käytännössä elää todeksi elämän tärkeitä oppeja, joista mainittakoon vaikkapa lähimmäisenrakkaus. Joka siinä pysyy, on totuudessa.

-gs

Valoa

Soitin heti aamulla kullan työpaikalle ja kerroin lyhyesti että leikkauksessa on oltu ja että kolmestä neljään viikkoa vähintään on sairaslomaa edessä niin että tietävät työtehtävät uudelleenjärjestellä.

Aurinko paistoi upeasti taivaanrannassa kun ajelimme kaupunkiin. Ja iloinen yllätys odotti meitä sairaalassa - rakas istui. Oli itse päässyt sängystä tuoliin. Ja väriäkin oli eilistä enemmän kasvoissa. Pieniä edistysaskeleita mutta niin tärkeitä!

Kunhan tässä on syöty niin mennään tytön kanssa uimaan. Ja päiväunien jälkeen taas kultaa katsomaan.

-gs

Erilainen aattoilta

Raketit ovat räiskyneet jo monta tuntia ja ulkona haisee ruuti. Onneksi tyttö ei niitä pelkää ja nukahti hyvin. Tästä uudenvuoden aatosta tuli kovin erilainen, sillä rakas joutui päivällä yllättäen sairaalaan ja illalla leikkauspöydälle. Mennään tytön kanssa heti aamulla katsomaan. Tästä huolimatta toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2008!

-gs

Koti-isän arkea

Rouva on kaksi päivää työmatkalla, joten ollaan tytön kanssa kaksistaan. Kävin hänen kanssaan tänään hammaslääkärissä. Viime viikolla hammashoitolan tarkastuksessa paljastui kaksi reiän alkua poskihampaissa - kyllä harmitti! On yritetty hampaista huolta pitää ja silti... Hammaslääkäri, suunnilleen samanikäisen tytön äiti, suhtautui asiaan erittäin ystävällisesti. Kurkisteltuaan tytön suuhun totesi, ettei hän ala näin pienen lapsen hampaita paikkailemaan. Seurauksena olisi elinikäinen pelko hammaslääkäriä kohtaan. Ja minä kun olin jo henkisesti asennoitunut, että luvassa saattaa olla tuskallinen keikka. En kuitenkaan tytölle mitään kuvia ennen käyntiä maalaillut - kunhan totesin että hammaslääkärissä käydään ja suuhun katsotaan.

Hammaslääkäri Virpin esityksen mukaan edetään nyt niin, että koetetaan pitää reiän alut kurissa hyvällä hoidolla ja katsotaan puolen vuoden kuluttua tilannetta uudestaan. Aiemminkin jos on tarvis. Ja jos tilanne kehittyy huonommaksi, hampaat paikataan. Nukutuksessa. Hyvillä mielin lähdimme kotiin. Ennen lähtöä tyttö sai vielä bonuksena valita kiiltokuvavalikoimasta itselleen yhden - nalleperhe retkellä oli mieluisin.

Kotona pidimme vielä pikku leikki- ja lukutuokion ja sitten olikin päiväunien aika ennen maanantaista muskaria. Vuoden verran on siellä käyty ja kyllä tyttö on siitä pitänyt!

Ja se juoksu ja operaatio Ahvenanmaa... Flunssa on ohi ja juoksu alkaa taas vähitellen kulkea, luojan kiitos. Eilen tein melkoisen kovan lenkin, 30.5 km ja se tuntuu vielä hieman jaloissa. Huomenna päiväkerhon aikaan ohjelmassa noin 10 km palautellen. Ennen Åland Maratonia vielä yksi pitkä lenkki (25-30 km) sekä täysivauhtinen puolimaraton.

-gs

(kuva http://www.whitmancounty.org/PubHealth/images/oral_health/tooth.gif)

Vapaasti naura itsesi terveeksi

Missä määrin ympäristö determinoi ajattelua?


Missä määrin aivojen rakenne determinoi ajattelua?

Missä määrin geenistö determinoi minuutta?

Kuinka staattínen, annettu ihminen DNA on?

Yleisesti vallalla oleva käsitys on, että ihminen on viimeistä piirtoa myöten ympäristön ja geenistön tuote. Tämä katsotaan ulottuvan ihmisyyden kaikille tasoille - keho, mieli, minuus...

Mitä tämä merkitsee tahdon vapauden ajatukselle?

Materialistin näkökulmasta tahdon tai ajattelun vapautta on vaikea löytää; negatiivisuus, pessimismi ja masennus johtuvat ympäristöstä ja viime kädessä aivoista, aivojen kemiallisesta epätasapainosta - tilanne voidaan materialistin mielestä parantaa korjaamalla aivojen kemiallinen tilanne sopivalla lääkityksellä.

Materialistin näkökulmasta medikalisoiva suhtautuminen ajattelun, mielen ja kehollisen tason ongelmiin on luonnollinen ratkaisumalli. Yhydysvallat lienee maailman medikalisoitunein yhteiskunta, jossa esimerkiksi lapsetkin syövät varsin yleisesti masennuslääkkeitä.

Henkisestä ihmiskäsityksestä käsin ajateltuna ihminen voi tehdä aitoja valintoja - ihminen voi muuttaa perusasennoitumistaan itseensä ja todellisuuteen. Ihminen on vapaa olento, joka voi tehdä hyviä ja rakentavia tai vähemmän rakentavia valintoja. Henkisen ihmiskäsityksen valossa on luonnollista ajatella, että ihminen on vastuussa teoistaan. Materialistinen ihmiskäsitys johtaa loogisesti loppuun asti sovelluttuna johtopäätökseen, jonka mukaan ihmistä ei voi pitää vastuullisena teoistaan. Esimerkiksi rikollinen toimii niin kuin toimii, koska geenistö ja ympäristö determinoivat hänet toimimaan tietyllä tavalla. Materialistisen ihmiskäsityksen puitteissa ihmisellä ei näytä olevan vapautta.

Mielenkiintoisia näköaloja ajattelun vapauden ja geenistön suhteeseen avaa biokemian professori Kazuo Murakamin työ. Karamuo on varsin arvostettu tutkija - häntä pidetään yhtenä Nobel-kandidaattina. ja hänen mukaansa ihminen voi asenteellaan ja ajattelullaan vaikuttaa geeneihinsä – ihminen voi aktivoida tai jättää aktivoimatta geenejänsä. Positiivisesti ajattelevalla ihmisellä tietyt geenit aktivoituvat – lääketieteen ammattilaisten odotusten vastaisesti. Vastaavasti jos ihminen ajattelee negatiivisesti, samaiset geenit pysyvät inaktiivisina.

Murakami on työskennellyt mm. stand-up koomikoiden kanssa ja tutkinut mitä koomisen esityksen jälkeen geenistössä tapahtuu. Tutkimusten mukaan ainakin 23 geeniä aktivoitui ja näistä 18 merkitys tunnetaan. Ne vaikuttavat mm. elimistön puolustusjärjestelmään ja solun sisäiseen signaalien kulkuun.

Murakamin keskeinen teesi on, että ihmisen tapa suhtautua itseensä ja elämäänsä vaikuttaa merkittävästi ihmisen DNA:n toimintaan eri tilanteissa. Hänen tutkimuksiinsa nojaten voidaan jopa väittää, että ihminen voi tehdä uuden minän, uuden minuuden muuttamalla asenteitaan ja ajattelutapojaan. DNA ei determinoisi minuutta, vaan minuus ja ajattelu voi vaikuttaa DNA:han, millä puolestaan on positiivisia seuraamuksia kehollisen terveyden tasolla.

Joko naurattaa?

-gs

Murakamin tutkimukseen liittyviä linkkejä
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=4178
http://www.sunmark.co.jp/eng/07/synopses_02.html

Kuvat
kuva1 (dna) http://www.hsc.usf.edu/FAMILY/research/dna%20and%20skeleton.gif
kuva2 (nauru) http://www.terradaily.com/images/human-laughter-bg.jpg