HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen pohti tiistain kolumnissa mainiosti verkkosurffailun mahdollista uhkaa syvällisen ajattelulle. Meriläinen viittaa Nicholas Carrin kirjaan "The Shallows – What the Internet Is Doing to Our Brains", jossa keskittynyttä lukemista verrataan syvänmeren sukellukseen ja verkkosurffailua vesiskootterilla kiitämiseen.
Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen läheltä seurannut parikymppisten nuorten tapaa omaksua tietoa, opiskella. Havaintojeni perusteella internet on valitettavan usein myötävaikuttamassa pinnalliseen, lyhytjänteiseen ajattelu- ja toimintatapaan. Toki on kiistatonta, että googletus tiedon valtameressä on näppärä tapa selvittää monenmonta asiaa ja kysymystä - kukapa enää perinteistä tietosanakirjaa käyttää? Tärkeää olisi kuitenkin ymmärtää, että internetistä napatut tiedon haarukkapalat kannattaisi valikoida ja pureskella huolella. Kokonaisuuksien hahmottaminen, oleellisen ja epäoleellisen tunnistaminen, uusien ideoiden muotoutuminen - ylipäätään viisastuminen edellyttää h i t a u t t a.
"There needs to be time for efficient data collection and time for inefficient contemplation, time to operate the machine and time to sit idly in the garden"
(The Shallows - What the Internet Is Doing to Our Brains by Nicholas Carr)
Nykyajattelussa tehokkuuden ihannointi läpäisee kaiken ja usein tämä johtaa kapea-alaiseen ja pinnalliseen toimintamalliin, jossa on mahdotonta nähdä asioiden ja ilmiöiden syvempi merkitys. Informaatiotulvassa ponnistelevan aivot ja mieli turtuvat ja ihminen on vaarassa menettää yhteyden sisimpäänsä.
Onkin ymmärrettävää, että esimerkiksi hiljaisuuden retriitit on viime vuosien aikana nousseet suureen suosioon. Retriitti antaa ihmiselle mahdollisuuden rauhoittua, ottaa etäisyyttä ja kuunnella sisimpäänsä. Vapauttavana oivalluksena pidän sitä, että oikealla mielenasenteella varustautunut voi viettää retriittiä, elää sisäisessä rauhassa elämänsä jokaisena hetkenä.
-gs
(kuva http://www.gimmiethescoop.com/wp-content/uploads/inner-peace.jpg)