Sylisi on rajaton

Millainen on mielen maisemasi tunnetila juuri nyt?
Sinä koet tunnetilan.
Sinä et ole tunnetila.
Tunnetilaa ei ole tarpeen kiertää, torjua, parantaa....
Tunnetila on tässä, jotta pitäisit sitä sylissäsi.
Hyväntahtoisesti.
Lempeästi.

Takaisin tähän hetkeen :)

"Sitten kun..." - mieli sitkuttelee. "Mutta kun..." - se mutkuttelee. Huomaatko kuinka mieli tekee mielen työtä sitkutellen ja mutkutellen? Välillä työ tapahtuu laadukkaasti ja välillä vähemmän laadukkaasti.

Sinulla on mieli mutta et ole mielesi. Tämän sisäisen painopisteen muutoksen myötä havahdut huomaamaan että elämä tapahtuu aina nyt. Tässä. Elämä on suora monikanavalähetys kaikilla mausteilla 24/7. Kokemuksellinen oivallus tämän hetken rikkaudesta, elävyydestä, yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Mutkuttelu menettää lentokykynsä tietoisuudessa, joka viihtyy tässä hetkessä.

- Jomppe on360.fi

Mielen myllystä

Mielen myllyn käyttövoimana on vastakkainasettelu. Mieli etsii virheitä. Se voimaantuu tuumatessaan, että tässä hetkessä on jotakin joka ei tähän kuulu. Se innostuu keksiessään, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Se saattaa pelätä, että huomenna kaikki on vielä kurjemmin tai se uskottelee onnen koittavan sitten kun viikonloppu, lomamatka, eläkepäivät, uusi puoliso, työpaikka, palkankorotus, tutkinto, salarakas, bonukset, maine ja mammona... Mutkuttelun, sitkuttelun, murehtimisen ja märehtimisen nostamat emotionaaliset tuulet pyörittävät mielen siipiä niin että päätäsi alkaa huimata. Mielen viimeinen linnake on kyynisyys: "Tämä kaikki on niin nähty ja koettu. Minua ei enää mikään liikuta eikä kosketa. Haukotus... Kertokaa minulle jotakin uutta. Näyttäkää minulle jotakin uutta…” Sitten se keksii. ”Jospa jokin extremelaji? Koskenlaskua, laskuvarjohyppyä, benjihyppy, kalliokiipeilyä…" Juoksu jatkuu ja mylly jauhaa.

Mieli tekee mielen töitä. Sinun ei tarvitse taistella sitä vastaan. Sinulla on mieli, mutta et ole mielesi. Huomatessasi uppoutuneesi hedelmättömän ajattelun kierteeseen, voit kiittää itseäsi: sinä heräsit. Voit kiittää myös mieltäsi: siinäpä ahkera ja tarmokas pikku apulainen! Mielen mylly jauhaa vaikka ei ole mitään jauhettavaa. Voit hengittää syvään ja päästää irti. Tämä sisäänhengitys. Tauko. Tämä uloshengitys. Juuri tässä ja juuri nyt sinulla ei ole mitään hätää. Pystyt lukemaan tätä tekstiä. Ymmärrät lukemaasi. Kenties sinua koskee johonkin. Kipu ei liene sietämätön, sillä sinä luet edelleen. Ehkäpä kipu jopa unohtui hetkeksi? Sinulla voi olla erilaisia vaivoja ja sairauksiakin, mutta et ole mikään diagnoosi etkä kävelevä sairauskertomus. Sinulla voi olla ongelmia työssä tai ihmissuhteissa, mutta sinä et ole ongelma. Mielen myllyn rauhoittuessa et enää räpistele ajatusten verkossa. Ajattelet vähemmän, mutta laadukkaammin. Olet läsnä tässä hetkessä. Myötätuntoisen huomiosi valossa tämä hetki puhkeaa kukkaan. Sen ainutlaatuinen kauneus hurmaa sinut. Tunnet olevasi elossa. - Jorma Ronkainen onnessa.net

Tämä hetki sallii

Mielellä on taipumus automaattisesti arvottaa, lokeroida ja nimetä tämä hetki; mieluisa, epämieluisa, yhdentekevä, tuttu, turvalllinen, pelottava, rakastettava... Mieli peittää tämän hetken elävyyden nimilapuilla ja uskoo sitten tietävänsä mistä tässä hetkessä on kysymys.

Mielen työhön samaistuessaan ihminen etsii onnea... se etsii koska se ei usko onneen tässä ja nyt. Mieli viipyilee kauniissa muistoissa menneistä ihanuuksista tai se sitkuttelee tulevaisuudessa koittavista upeuksista...

Tämä hetki sen sijaan... Tämä hetki sallii. Tämä hetki sallii mielen retket muistoihin ja kuvitelmiin. Tämä hetki sallii nimilaput, koska tämä hetki on avara ja loputon. Tämä hetki on elävä. Tämä hetki on arvoitus. Niinpä - liimailin lisää nimilappuja. Tämä hetki sallii.

Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

Loputon

Tykkään pyöräillä. On aikaa. On aikaa katsoa. Tuntea. Miettiä. Kaikenlaista tulee ja menee mielen maisemassa. Ajatuksia, ajatuksia... Muistoja, haaveilua. Odotuksia, toiveita, pelkoa...

Välillä mieli eksyy vanhoille moneen kertaan kuljetuille poluille. Pitkiä varjoja. Miksi? Entä jos? En uskalla. Jos sittenkin? En pysty. Mutta kuinka? En tiedä. Huominen sumun peitossa.

Katson maalaismaisemaa. Häikäisevä valo. Tuulimylly. Orastava pelto. Herään kauneuteen. Pysähdyn kuvaamaan. Tämä hetki. Oleminen. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa. Huoletkin. Tämä hetki ei lopu kesken. Kiitos.

Jospa?

Hyvin yksinkertainen resepti onneen: Onnellinen? Hyvä - jatka samaa rataa! Onneton? Muuta jotakin. Mutta... jos onni on kiinni jostakin ulkoisesta, on todettava että ulkoinen on jatkuvan muutoksen tilassa. Asiat, ilmiöt, olosuhteet, esineet, asemat jne. tulevat ja menevät. Onnen ankkurointi ulkoiseen on pettävällä pohjalla ja sen myötä onnen perässä saa juosta maailman tappiin asti.

Jospa onni on ennen kaikkea "inside job", sisäisen vallankumouksen tulos?

Jospa onni lähtee peiliin katsomisesta, itsensä hyväksymisestä, hyväntahtoisuudesta itseään kohtaan?

Jospa tästä mielen muutoksesta käsin myös toiset ihmiset ja maailma näyttävät oleellisesti erilaiselta?

Jospa?

Olkoon tämä hetki hyväntahtoisuutesi sävyttämä.

Aamiainen Amsterdamissa

Aamiainen asiallisissa puitteissa. Hotel Toren. Tarjonta moitteetonta tuoreine mansikoineen. "Good morning sir. How is your room sir? Something to drink sir?" Juu. Hyvää huomenta. Huone on hyvä. Kahvia kiitos. Sitä tulee hopeakannullinen. Vahvaa tummapaahtoista hyvää kahvia.

Vieruspöydässä kaksi harmaantunutta tyylikästä leidiä. Pukukoodi casual mutta selvästikin vimosen päälle harkittu. Minulla verkkahousut ja teepaita. "Alipukeutunut? Olisko sittenkin pitänyt laittaa puku?" Jep. Mieli tekee mielen työtä. Peruskysymyksiä: olenko ok, olenko turvassa, kuulunko joukkoon? Kiitos mieli. Kyllä, kyllä ja vaikka en erityisesti kuulu juuri tähän porukkaan niin silti. Näin on hyvä. Olen onnellinen. Viihdyn tässä hetkessä. Nämä ihmiset ovat kanssaihmisiä, lähimmäisiä. Kotimaa Äiti Maa jokaisella.

Kuulen hienostunutta keskustelua. Kuulostaa niinsanotulta yläluokan englannilta. So polite, so... How would I put it... So classic and distinguished? Kyllä. This is nice. This moment is.... alive.

Mielen kolme tasoa

Keith Stanovich (http://www.keithstanovich.com/Site/Home.html) on kategorisoinut mieltä osuvasti (slide on Esa Saarisen luennolta "Filosofia ja systeemiajattelu").

Suhteuttaessani ylläolevaa omaan ajatteluuni (ja kirjassani onnessa.com esittämiini käsityksiin) totean että valtaosa meistä liikkuu tyypillisesti vain kahdella ensimmäisellä tasolla, ts. toimimme ikään kuin mielivaltaisesti, mielen automaattiohjauksessa, mielen kelkassa maaten. Tämä on toki toisinaan valtavan hyödyllistä esimerkiksi erilaisia rutiineja pyöritellessä mutta samalla siitä seuraa myös valtaisa määrä kärsimystä (kun ohjaudumme yhä uudestaan vanhoilla ehdollistuneilla tavoilla tilanteissa joissa olisi hedelmällistä toimia toisin).

Akateemisesti kouluttautunut on tyypillisesti harjaantunut tason kaksi ajattelijaksi ja toimijaksi, ts. omaa merkittävää älyllisanalyyttistä kyvykkyyttä ja tämä on toki monessa kontekstissa tavattoman hyödyllinen työkalu.

Itse olen kuitenkin erityisen kiinnostunut kolmannen tason perspektiivistä erityisesti omiin emotionaaliskognitiivisiin prosesseihin suhteutettuna. Viittaan itsereflektioon. Tämä on taso, jolla emme enää ole kuivan lehden tavoin ajatusten ja tunteiden tuulten vietävänä milloin mihinkin suuntaan vaan kykenemme hyväntahtoisuudesta käsin tarkastelemaan mielen maisemaa ja sen vaihtuvia ilmiöitä.

Jos tämän kaiken suhteuttaa mottooni "gnothi seauton" voidaan todeta että ykköstasolla mieli kertoo lukemattomia identiteettitarinoita ikään, sukupuoleen, koulutukseen, työhön, asemaan, ansioihin, omaisuuteen, ulkonäköön, älykkyyteen, ihmissuhteisiin, kykyihin, saavutuksiin, epäonnistumisiin jne liittyen. Automaattiohjauksessa ollessamme uskomme nämä tarinat totena. Osa hivelee itsetuntoa ja osa taas tuntuu ikävältä. Tarinoiden kokoelma on loputon, sekalainen sekoitus onnistumisten ja epäonnistumisten, ilojen ja surujen hetkiä. Kolmostasolta käsin voi hyväntahtoisesti todistaa kaikkea mielen työtä. Kolmostasolla käsin voi ikään kuin kokea olevansa oleellisesti jotakin muuta(kin) kuin tarinoiden kokoelma.

Missä Onni luuraa?

Kovin moni ulkoistaa onnen: uskotaan, että onni odottaa jossakin tuolla, joskus. Onni on seurausta tai riippuvainen jostakin ulkoisesta asiasta. Uusi puoliso, auto, työpaikka, palkankorotus, asunto, lomamatka, vaate, tietokone, kolpakollinen olutta... Nämä ja lukemattoman monet muut asiat voivat toki tuottaa iloa ja niistä on luonnollista olla kiitollinen. Tavara- ja mielihyvätaivaan asiat kuitenkin tulevat ja menevät, rapistuvat ja ruostuvat, ilmestyvät ja katoavat. Kiitollisuuden tunne haihtuu ja ego kyllästyy. Kohta se keksii jonkin uuden tavoitteen. Onnen etsintä jatkuu. "Sitten kun saan, löydän, ostan..., sitten kun ensi viikonloppuna, joululomalla, eläkkeellä... sitten, vihdoinkin olen onnellinen..."

Onko kestävää onnea olemassakaan? Onko vain hyväksyttävä että "onni täällä vaihtelee"? Entäpä jos onnen perässä juoksun sijaan maltamme pysähtyä ja katsoa tätä hetkeä? Mitä tämä hetki pitää sisällään?

Onni avautuu kun on kosketuksessa tähän hetkeen suoraan, ennakkoluulotta, hyväksyen. Hyväksyminen on totaalinen - se kattaa myös mielen vastarinnan ja ennakkoluulon tätä hetkeä kohtaan. Onni on harmoniaa, sallimista tämän hetken kokemuksen kanssa. Mieli sanoo: "Tämä on tylsää, tämä on niin nähty ja kuultu..." Niin, mieli se vasta vallaton veijari on. Se sanoo milloin mitäkin. Mieli sanoo monenmonta asiaa päivässä. Mielen masiina tuottaa laadukasta materiaalia ja toisinaan tulee maanantaikappaleita ja suoranaista kuraakin. Hyväksyminen kattaa mielen työn.

Hyväksymisen ja hyväntahtoisuuden myötä en enää pakota tätä hetkeä enkä tässä hetkessä värähtelevää kokemusta johonkin muottiin. Tämän myötä en enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. En enää haikaile mennyttä onnea, en kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan alan kiinnostua tästä hetkestä. Opin lepäämään, olemaan ja toimimaan tässä hetkessä. Nyt-hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä onnen kerjäläinen on istunut ja tähynnyt horisonttiin. Kukaties rakastun. Tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Miksei aina voi olla Perjantai?

Vanhan sananlaskun mukaan "kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu". Mitä kauneus on? Se on jotakin koskettavaa, liikuttavaa, eheyttävää, rohkaisevaa, inspiroivaa. Onko tämä hetkesi kaunis? Ehkäpä perjantaiaamussa on keskimäärin helpompi kokea kauneutta kuin vaikkapa maanantaiaamussa.

Tämän hetken kauneus ei aina ole ilmeistä. Mieli luokittelee, nimeää ja arvottaa tämän hetken salamannopeasti. Turvallista, uhkaavaa, vaara? Tuttu vai outo? Plussaa, miinusta vai neutraalia? Mielen funktiot varjelevat elämää ja mieli on tehnyt loistavaa työtä. Sinä ja minä olemme nyt tässä. Sinä ja minä hengitämme. Sinä ja minä elämme. Kiitos mieli!

On tärkeä ymmärtää, että minuus on muutakin kuin mielen työtä. Ajatuksia tulee ja menee - 50000, jopa 70000 ajatusta päivässä. Jos uskot jokaisen ajatuksen todeksi, olet kuin tuulessa kieppuva kuiva lehti. Identiteetin liimaaminen mielen työhön johtaa kärsimykseen. Sisäinen vapaus on mielen työn hyväntahtoista todistamista. Sisäisen vapauden myötä avautuu tilaa kokea kauneutta tässä ainutlaatuisessa hetkessä. Sisäisen vapauden myötä mieli rauhoittuu ja ajattelun laatu paranee. Intuitio herää. Alat kokemaan maailmaa loputtomassa runsaudessaan.

Hyvää tätä hetkeä, hyvää perjantaita!

(kuva Santorini kesäkuu 2010)

Ahkera mieli

Mieli on ahkera. Hyvin ahkera. On arvioitu, että se tuottaa päivässä 50 000, jopa 70 000 ajatusta. Joukossa on varmasti monta hyvää ajatusta, mutta kyllä sinne mahtuu mukaan myös monta epäluulon, pelon ja vihankin värjäämää mietettä. Sinun ei tarvitse olla jokaisen ajatuksen vietävänä. Olet kuin maisema, johon sopii monenlaista näkymää ja säätilaa. Sinussa on tilaa.

Rajaton

Mieli uskoo olevansa saari. Se alleviivaa erillisyyttä itsensä ja maailman välillä. Mieli elää vastakkainasetteluista, ego saa happensa kahtiajaosta: minä vs. maailma, minä vs. toinen, minä vs. muut. Mielen tarina saaresta voi olla hyvinkin kaunis ja toisinaan taas tarina alleviivaa saaren kokemia taisteluita, kauhuja ja murheita. Tämä kaikki on täysin luonnollista, tämä kaikki on mielen työtä. Kiitos mieli :-)

Sydämessäsi tunnet olevasi enemmän. Rajattomuuteesi mahtuu mieli ja sen työ. Rajattomuudessasi et käännä selkääsi millekään ajatukselle, tunteelle, tuntemukselle etkä aistimukselle, joita tulee ja menee myötätuntoisen huomiosi maisemassa. Rajattomuutesi maisemassa saaret kohtaavat ja ovat yhtä tietoisuutesi meren kautta.

Kuka Sinä olet?

Huomaatko miten mielesi automaattisesti kertoo lukemattomia ikääsi, sukupuoleesi, koulutukseesi, työhösi, asemaasi, ansioihisi, omaisuuteesi, ulkonäköösi, älykkyyteesi, ihmissuhteisiisi, kykyihisi, saavutuksiisi, epäonnistumisiisi liittyvää identiteettitarinaa?

Lista on loputon, sekalainen sekoitus onnistumisten ja epäonnistumisten, ilojen ja surujen hetkiä. Voit hyväntahtoisesti todistaa mielen työtä. Sydämessäsi tiedät, että Sinä Olet enemmän

Museotiellä?

Julkaisu käyttäjältä On.

Ei-tietäminen

Julkaisu käyttäjältä On.

On

Julkaisu käyttäjältä On.

Ihme

Julkaisu käyttäjältä On.

Kiitollisuus

Julkaisu käyttäjältä On.

Ihana käsittämättömyys

Kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et kuitenkaan tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina. Sen sijaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa kokemustasi vastaan, vaan suhtaudut siihen hyväksyvästi, myötätuntoisesti, jopa rakastaen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi kokemusta? Jokin sinussa on vastahakoinen, kenties epävarma ja pelokaskin. Sekin on sallittua, sekin mahtuu tämän hetken avaraan, rajattomaan tilaan.

Katsot kokemusta uteliaasti. Voit astua lähemmäksi. Katsot kokemusta niin kuin näkisit, tuntisit, kuulisit, haistaisit ja maistaisit sen ensimmäistä kertaa. Kokemus on ainutlaatuinen. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä kuorrutetun, elottoman tarralapputodellisuuden sijaan tunnet olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Tunnet miten sinä liikut elämässä. Sinä ja elämä. Elämä ja sinä. Et enää tiedä kumpi on kumpi. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Mieletöntä. Ihanan käsittämätöntä. Tämän hetken taianomaisuus lyö sinut ällikällä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)