Loputon

Tykkään pyöräillä. On aikaa. On aikaa katsoa. Tuntea. Miettiä. Kaikenlaista tulee ja menee mielen maisemassa. Ajatuksia, ajatuksia... Muistoja, haaveilua. Odotuksia, toiveita, pelkoa...

Välillä mieli eksyy vanhoille moneen kertaan kuljetuille poluille. Pitkiä varjoja. Miksi? Entä jos? En uskalla. Jos sittenkin? En pysty. Mutta kuinka? En tiedä. Huominen sumun peitossa.

Katson maalaismaisemaa. Häikäisevä valo. Tuulimylly. Orastava pelto. Herään kauneuteen. Pysähdyn kuvaamaan. Tämä hetki. Oleminen. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa. Huoletkin. Tämä hetki ei lopu kesken. Kiitos.