Kelkkakyytiä?

Mielen kelkassa maatessaan ihmisparka etsii onnea... se etsii koska se ei lähtökohtaisesti usko onnen koskaan olevan tässä, koskaan nyt. Mieli viipyilee menneessä ihanuudessa tai se sitkuttelee tulevaisuudessa koittavassa autuudessa... se viipyilee ja se sitkuttelee koska se ei usko että tässä hetkessä upeus voisi asustaa.

Tämä hetki sen sijaan... tämä hetki sallii mielen retket muistoihin ja kuvitelmiin koska tämä hetki on avara ja loputon. Elävä. Kokemus elävyyden vahvistaa.