Navitas puolimaraton / Merrell Trail Glove

Lähdin testailemaan kuinka puolikas sujuu otsikon kengällä. Teko oli lähes yhtä yltiöpäinen kuin pari viikkoa sitten kun vedin puolikkaan VFF Bikiloilla. Hankin Trail Glovet edellisenä viikonloppuna enkä ollut tehnyt niillä lainkaan pitkiä lenkkejä ja asvalttikokemusta oli takana vain muutaman kilometrin verran.

Lähdin parantamaan Kouvolan aikaani (1.37) ja tavoittelemaan 1.35 alitusta. Mielessä oli Kouvolan puolikkaan opetus - vauhtikontrolli! Kontrolli piti kohtuullisen hyvin - väliajat

5k 20.56
10k 42.52 (5k 21.56)
15k 1.05.42 (5k 22.50)
19k 1.24.48 (4k 19.06)
21.1 1.34.09 (2.1k 9.21)

Alkukilometrit sai nauttia lähes optimisäästä (pilvistä, joskin tuulista). Toivoinkin että aurinko myös pysyisi pilvessä. Mutta niin se vain alkoi paistamaan ja lämpötila nousi hetkessä parinkymmenen asteen lukemiin mikä on minulle selvästi liikaa pitkää juoksukilpailua ajatellen.

Eka kympin olisi voinut juosta puolisen minuuttia hitaammin mutta juostu mikä juostu. Eväät alkoi olla syötynä jossakin 13-14 km kohdalla, jaloissa ei enää ollut kimmoisuutta. Raju nousu 15-16km kohdalla (1km vei aikaa yli 5 minuuttia!) vei menosta terän lopullisesti. Viimeisillä kilometreillä en saanut kunnon taistelutahtoa viriteltyä, vaan vääntäydyin (=hölkkäsin) maaliin tasaisesti. Sen verrran rutistin kuitenkin että Tehosekoittimen Hynysen ohitin pari kilometriä ennen maalia. Jouni oli startannut eri aikaan ja juoksi 12.8km ihan kiitettävästi. Ja olihan siellä puolikkaalla mukana muuan Antti Tuisku (1.57).

Reitti oli uusittu ja pidän sitä melko raskaana - paljon käännöksiä ja pientä mäkeä (ja yksi iso mäki). Polar RS800 rekisteröi noususummaksi 125 metriä mikä on 25 m enemmän kuin vanhalla reitillä ja todella paljon enemmän verrattuna vaikkapa Yyterin puolikkaaseen (25 m). Positiivista oli juosta puolikas yhtenä lenkkinä.

Minimitavoite siis saavutettiin ja Kouvolan noteeraus parani merkittävästi. Hurraahuudoille juoksu ei kuitenkaan anna aihetta. Odotin paria minuuttia parempaa suoritusta. Paria päivää aiemmin torstaina ex tempore tekemäni rataharjoitus (10x200m 200m hölkkäpal) oli epäviisas teko. Paremmalla valmistautumisella uskon olevani noin 1.31-1.32 -ajoissa ja nopealla reitillä kukaties 1.30-tason voisi saavuttaa... Aina pitää olla unelmia. Fakta on tosin se että pitkikset on viime talvena jäänyt tekemättä ja puolikas on niin pitkä matka ettei 10-15km lenkeillä saa siihen riittävää pohjaa luotua.

Jatkossa ohjelmassa on lyhyempiä rutistuksia ja seuraavan kerran käynen 21.1:n kimppuun heinäkuun alussa Kuusamossa. Maratonia en lähde näillä pohjilla vaeltamaan.

-gs

- - -

Yhdistimme reissuun karavaanaritouhun - yövyimme Camping Kultarannassa. Kaunis paikka ja juniori tykkäsi erityisesti siitä että paikalla oli koiranäyttelystä johtuen poikkeuksellisen paljon nelijalkaisia. Koirakuume ei tästä tietenkään laantunut... Vielä koetamme rouvan kanssa pitää koirattoman linjamme mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Marsukortti on vielä takataskussa valttina.

Tapasin muuten leirintäalueella tervaskannon nimeltä Martin Löfström - hieno mies ja viimeisen päälle urheilumies! 69-vuotias vetäisi puolikkaan aikaan 1.44! Sulkavalla aikoi startata 33. kerran - ohjelmassa yksinsoutu!

Aina ei onnistu...

Puolikas ei tänään sujunut suunnitelmien mukaan - 1.30.xx ei todellakaan ole sitä mitä lähdin hakemaan.

Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;

a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)

b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä

Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!

-gs