Kausi on avattu - laskettelukausi

Karhunkierros

Syysloma! Näissä jo 1970-luvulla rakkaiksi tulleissa maisemissa sielu lepää.

Auringonlasku

Alingsås, Sverige / sunset 1.8.2017

Tervan tuoksua

Viime viikolla minulla oli tilaisuus kuvata tätä tervantuoksuista vanhaa kirkkoa. Ensimmäistä kertaa tutustuin kirkkoon lapsena, 1970-luvun puolivälissä.

"Hedaredin kirkko (ruots. Hedareds stavkyrka) on Ruotsissa Boråsin kunnassa sijaitseva sauvakirkko. Se on Ruotsin ainoa säilynyt keskiaikainen sauvakirkko. Vuosirengasajoitusten perusteella on päätelty, että kirkko on rakennettu noin vuonna 1500" (wikipedia)

Högakustenbron

"Höga kusten -silta (ruots. Högakustenbron) on Ångermanjoen ylittävä sekä Kramforsin ja Härnösandin kunnat yhdistävä silta Ångermanlandin maakunnassa Pohjois-Ruotsissa. Se sijaitsee Höga kustenin rannikkoalueella." (wikipedia)

"Silta on Tanskan Ison-Beltin sillan jälkeen Skandinavian toiseksi pisin ja maailman kahdeksanneksi pisin riippusilta 1 800 metrin kokonaispituudellaan. Sillan pääjänne on 1 210 metriä ja betoniset pylonit kohoavat 182 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Silta vihittiin käyttöön 1. joulukuuta 1997. Käyttöön vihittäessä silta oli maan korkein rakennelma, myöhemmin sen on ohittanut Juutinrauman silta." (wikipedia)

Höga kusten

Lauantaina yövyimme "korkean rannikon" (Höga Kusten) alueella Norrfällsvikens Camping -leirintäalueella. Paikkaa voi suositella! Otin oheisen kuvan iltasella kun tuplasateenkaari ilmestyi taivaalle.

"Korkearannikko (Höga kusten) Ångermanlannin maakunnassa Koillis-Ruotsissa on listattu UNESCOn maailmanperintökohteeksi sen ainutlaatuisen ja upean rantaviivan ja punaisen Nordingrå-graniittikallion ja -kivikon ansiosta. Jääkausi 9 600 vuotta sitten ja sen jälkeinen jäätikön vetäytyminen johtivat siihen, että ennen alas mereen painunut maa on kohonnut dramaattisesti ylöspäin. Maa on kohonnut jään painon väistyttyä jo noin 295 metriä." (http://finland.visitsweden.com/art…/ruotsin-korkea-rannikko/)

This is a special place

I'm more and more impressed by P4. Last month me and my family visited Hiiumaa, Estonia. We've been there several times before but this summer was very special as I had my brand new P4 with me. I want to share some moments with you.

Pori ja jazzit

Ex tempore suunnattiinkin eilen Poriin Maaritin ja Jari-Pekan luokse. Tullessa ihmeteltiin iltamenojen vilkkautta ja ilmeni että täällähän on jazzit. Ja sitten rouva bongasi iltakävelyllä kivan vaunun Rinta-Joupin pihassa. Tänään aamupäivällä käytiin vaunu tarkemmin tsekkaamassa ja asiaa alettiin oikein pohtimaan. Niinhän siinä sitten kävi että nyt se on meidän. Vanha hyvin palvellut Matkaaja 6000 vuosimallia 1988 viedään mökille ja TEC Travel King lähtee kanssamme uusiin seikkailuihin.

How the Finns do it?

Joululoma tuli ja meni, mukavissa merkeissä. Vietimme aikaa niin pohjoisessa kuin myös etelän lämmössä. Jouluaattoa vietimme epätavallisesti vuoristossa; aatonaattona patikoimme noin 3 tuntia 800 metrin korkeudesta (San Bartolome de Tirajana, Gran Canaria) 1600 metriin. Yövyimme pienessä luolassa ja aattona nautimme huikeista näkymistä ja auringosta.



Iltapäivällä nousimme saaren korkeimpaan kohtaan (n 1970 metriä merenpinnasta) ja lähdimme sitten laskeutumaan ylängön pohjoispuolelta San Mateoon. 800 korkeusmetriä alaspäin osoittautui kovemmaksi urakaksi kuin samat metrit ylöspäin. Reisien etuosat joutuivat todella koville!

Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme San Mateoon, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Las Palmasiin.

Las Palmas on oiva kohde. Siinä yhdistyy kaupunkiloman, rantaloman sekä patikoinnin mahdollisuudet. Juoksun harrastajalle kohde on loistava. Lämpötila ja ilman kosteus ovat sopivat ja tiivishiekkainen 3 km pitkä Canterasin uimaranta ja sen pohjoispuolelle jatkuva hiekkatie tarjoavat mahdollisuuden noin 13.5 kilometrin juoksulenkkiin.

Eräänä päivänä tapasimme kaupungilla todellisen maailmanmatkaajan.



Vladimir Yarets on kiertänyt maailmaa maan perusteellisesti! Oli oikein sympaattisen oloinen kaveri ja asiat tulivat selviksi huolimatta siitä että hän on kuuromykkä. Vladimirin seikkailuista voi lukea hänen sivuiltaan.

Canterasin rannalla ihailimme hiekkataidetta - jokin ryhmä oli tehnyt kokonaisen kylän Beetlehem-teemaan liittyen. Uskomattoman taidokasta työtä!



Suomeen palattuamme vietimme aikaa mökillä. Tulipa siinä sitten loppiaisena leikittyä oikein kameran edessä... teemana suomalaiset ja mökkielämä;

Finns love to be at their cottages - be it summer or winter! But what do they do there? How do they survive in wintertime when the ground is covered with plenty of snow and it's dark and cold? What is the secret recipe for staying alive in such hostile conditions? These and other mind-boggling questions are answered in this video.



Lapsi on terve kun se leikkii!

-gs

If this town

is just an apple - then let me take a bite...

Isosta omenasta lähtee huomenna haukkaamaan maratonin kokoista palasta monenmoni juoksija. Legendaarinen New York City Marathon starttaa tätä kirjoitettaessa 11 tunnin ja 52 minuutin kuluttua. Miesten kisassa isäntämaan Ryan Hall hyökkää taas suuren haaveensa perään - iso kaupunkimaraton tekisi mieli voittaa. Keväällä Bostonissa oli tyytyminen kolmanteen sijaan, miten käy nyt kun Ison Omenan kisa juostaan 40. kerran?

Naisissa on mielenkiintoista nähdä Paulan kunto - plakkarissa on jo kolme voittoa New Yorkissa, tuleeko nyt lisää?

- - -



Bremen oli hieno kokemus ja hauskaa oli pitkästä aikaa reissata rouvan kanssa kahdestaan! Kaupunki on sopivan pieni kävelemällä haltuunotettavaksi ja tarjoaa vanhana hansakaupunkina paljon historiallista nähtävää. Schnoorin idylli kapeine kujineen, Freimarkt-markkinat, vanhat kirkot, Brötchersstrasse, Weser-joki ja Werder Bremenin matsi nousevat päällimäisinä muistoina mieleen. Spitz! Erittäin kätevää on myös kulku lentoasemalta keskustaan - reilu 10 minuuttia raitiovaunulla.

-gs

(kuva 1 - uutta ja vanhaa Bremenin torilla
kuva 2 - Ost Kurve; Werder Bremenin fanaattisimpien kannattajien seisomakatsomoa)

Maraton nro 8 ja Weser-joen kutsu

Jäin minimitavoitteesta reilut kaksi minuuttia ja puolikkaat 1.34 + 1.48 kertovat oleellisen. Juoksin seinään noin 25 km kohdalla. Töppäilyt energiahuollon ja varusteiden kanssa maksoivat 5-10 minuuttia. Muutama päivä meni harmitellessa mutta aina, aina on positiviista mahdollista epäonnistumisestakin kaivaa esille:

1. En joutunut keskeyttämään.
2. Juoksu kulki mallikkaasti siihen asti kun se kulki.
3. Kun huonollakin, suorastaan katastrofaalisella juoksulla jää ennätyksestä vain kaksi minuuttia niin parempana päivänä kulkee useita minuutteja kovempaa.

Nyt otan rennosti parikolme viikkoa - juoksukengät ajattelin jättää rauhaan, saas nähdä maltanko. Ihan tyystin sohvaperunaksi en taatusti osaa heittäytyä, joten kävelylenkkejä, kuntosalia ja pyöräilyä sisältyy ohjelmaan.

Illalla luin erään blogituttavani kuulumisia - moisen kipuilun ja väännön rinnalla omat maratonmurheet ovat lopulta kovin pieniä ongelmia.

- - -

Suuntaamme tänään rouvan kanssa kahdestaan kaupunkilomalle. Tyttö lähti aamulla isovanhempiensa mukana pohjoiseen. Menemme perässä palattuamme keskiviikkona Suomeen. Toisaalta tosi mahtavaa lähteä ja toisaalta hiukan jännittää. Onhan kyse ensimmäisestä kahdenkeskisestä lomamatkasta sen jälkeen kun meistä tuli lapsellisia. Tarkoitus on siis sitä parisuhdetta hoitaa. Parisuhdetta. Ollaan monesti vitsailtu että ei meillä mitään parisuhdetta ole. Parisuhde. Kliininen ilmaisu joka ei luontevasti omaan kielenkäyttöön istu. Ollaan yhdessä. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentäkaksi vuotta ja naimisissakin jo kaksikymmentä vuotta. Välillä on ollut tuulista mutta etupäässä on ollut erittäin hyvää yhdessäoloa.

-gs

ps. Osaanko todellakin lähteä lomamatkalle ilman juoksuvarusteita...

(kuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Stadtmusikanten_Bremen.png)

Huono kenraali...

enteilee hyvää ensi-iltaa. Toivotaan näin. Viimeinen reippaampi lenkki ennen sunnuntain puolimaratonia sujui varsin tahmeasti. Juoksin keskiviikkona 5 x 3 minuuttia 10K/puolimaraton -kisavauhtia 1 minuutin hölkkäpalautuksella ja väkinäisen oloista oli. Kisakausi on kieltämättä ollut pitkä alkaen huhtikuulta (Pariisin maraton) ja ehkä kunto on jo kääntynyt laskuun. Arvoitus on myös, kuinka hyvin olen palautunut 3 viikon takaiselta Kullervo-maratonilta. Kohtapa tuo selviää.

Kisa on siis Pariisissa, Saint Denisissä. "Semi Marathon de Saint Denis et du Stade de France - Saint Denis Half Marathon" -puolimaratonia ei juosta yhtä hulppeissa puitteissa kuin kevään maraton, mutta kiintoisalta vaikuttaa joka tapauksessa. Kisa juostaan kahtena lenkkinä ja juoksijat pääsevät kahteen kertaan ihailemaan massiivista State de France -jalkapallostadionia sisältä päin. 80 000 katsojaa vetävällä näyttämöllä Ranskan kukot tekivät urotekoja jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa kymmenen vuotta sitten.



Mukavaa olisi onnistunut kausi päättää onnistumiseen, jopa rekordiin. On oltava unelmia, joten tavoitteet arvosanoineen:

1.27.xx unelma
1.28.00 - 1.28.19 erinomainen
1.28.20 - 1.28.59 hyvä
1.29.xx tyydyttävä
1.30.xx välttävä
1.31 tai enemmän - hylätty suoritus

Kisan jälkeen ihmetellään Pariisia torstaihin saakka. Majoituksen osalta päädyimme kevään tavoin yellowstay.com-palveluun ja tällä kertaa valitsimme asunnon Seine-näkymällä 7. kerroksesta.




-gs

(kuvat http://www.saint-denis-marathon.com/, http://apartments-rental.yellowstay.eu/index.php?city_id=0)

Lomaillaan - viisaasti

Mukavaa oli Kiila08:ssa tavata vanhoja ja uusia tuttuja. Juoksemaankin ehdin - noin 60 kilometrin verran hikoilin Vekarajärven mainioilla kuntopoluilla. Viiden kilometrin reitti on hyvin mäkinen ja käy mainiosta voimaharjoittelusta. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka juoksu kulkee seuraavissa kisoissa - jos vaikka kymppiä kokeilisi tulevana viikonloppuna ja puolikasta seuraavana.

Juoksu ja erityisesti maraton vaikutti olevan varsin kova juttu niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan keskuudessa. Tervehenkistä menoa!

Kultakin jäi lomille, joten nyt on aikaa... Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan mökillä ja nyt olemme Keski-Pohjanmaalla. Loma ja mahdollisuudet - voi tehdä sitä sun tätä ja myös olla ihan joutilaana. Vaikka muistan joskus kuulleeni että "idle mind is a devil's playground", pidän vapausasteita luovan ajattelun edellytyksenä. Tuossa kun aamupäivällä sohvalla lojuin, monenlaisia kirjoitusideoita päähän putkahti. Merkitsin pääkohtia ylös ennen kuin unohtuu - jospa niistä jotakin jatkossa syntyy.

Jaana Venkulan mietteitä lomasta:

Tee toisenlaista! Lomalla kannattaa tehdä jotakin ihan muuta kuin työssään tekee. Kännykkää ja sähköpostia ei lomalla pitäisi pitää auki, eikä työasioista puhua.
Käytä aistejasi mahdollisimman monipuolisesti. Levitä lantaa tai tyhjennä ulkohuussi. Kun hoidat kukkapenkkiä tai kasvimaata, unohda suojakäsineet. Kulje metsässä, jossa maasto on epätasaista. Ryömi, konttaa.
Seuraa päivittäin jotakin luonnonilmiötä, esimerkiksi lintujen pesimäpuuhia tai jonkun kasvin kasvua. Tee havaintosi aina samaan aikaan päivässä. Parissa viikossa huomaat, että siitä on tullut tapa.
Aloita jonkun uuden taidon opetteleminen. Jos et ole koskaan esimerkiksi ommellut, ompele vaikka mökille verhot.
Tee jotain mitä inhoat, mutta mikä olisi hyödyllistä. Noudata vaikka säännöllistä päivärytmiä tai opettele heräämään aikaisin aamulla.
Kokeile toisenlaisia asioita. Aamu-unisen kannattaa edes muutaman kerran kesässä kokea aamun ihanuus, linnunlaulu ja raikkaus.
Ole rauhassa. Unohda puuhamaat ja ostoskeskukset.
Lue jotakin syvällistä, ei pelkkiä lehtiä. Kuuntele hyvää musiikkia ja hiljaisuutta.
Puno lomaasi joku ylevä säie: kata pöytä juhlavasti tai sijaa vuoteeseen kauniit lakanat.
Perheriidan uhatessa on luultavasti laiskoteltu liikaa. Keksikää jotakin yhteistä tekemistä, rakentakaa vaikka uusi laituri. Lapset ovat luonnollisesti hommassa mukana jo suunnitteluvaiheessa.

-gs

Paris, maanantai 7.4. - mellakkapoliisien ja mielenosoitusten sävyttämä mitalipäivä

Vihdoin olen saanut varattua aikaa myös kirjoittamiselle, joten takaisin Pariisin kevääseen, kuukausi sitten...

- - -

Edellispäivän tuskaa loppusuoralla.



Onko maratonin jälkeistä elämää? Onko takki tyhjä kun kuukausien projekti on päätöksessä? Onko millään enää mitään väliä?



Maanantaiaamuna heräsin yllättävän virkeänä. Vielä kaksi kokonaista päivää Pariisissa! Lento Suomeen vasta keskiviikkona iltapäivällä. Suloista on elämä! Mutta jano ja nälkä.

"Mul on aina nälkä
Mul on koko ajan jano
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano"
(Sielun Veljet - Aina nälkä)

Päivän aikana tulin huomaamaan, että kovahko ponnistus ehkä jopa raasto (kuva loppusuoralta) oli edellispäivänä tehty.

Kroppa karjui syötävää ja juotavaa vähän väliä. Kaloreita kuluu roimasti maratonilla - tällä kertaa en ollut käyttänyt sykemittaria, mutta edellissyksyn Ahvenanmaan koitos vaati juoksutietokoneen datan mukaan 2805 kCal.

Olin jo edellisiltana nimennyt maanantain mitalipäiväksi. Niinpä pukeuduin maraton de Paris -paitaan ja ripustin maratonmitalin kaulaani. Kerrankos sitä. Niin monenlaista hiipparia mitä erilaisimmissa vetimissä oli aiempien päivien aikana kävellyt vastaan, että päättelin siihen sekaan myös yhden maratonmiehen mitaleineen sopivan. Koin mitalin ulkoisena palkkiona kovasta urakasta, mutta se paras palkinto tuli sisältä - iloisesti kupliva hyvänolon tunne.

Ajoimme metrolla Concordelle. Hulppea Place de la Concorde avautui eteemme, kun nousimme katutasolle. Pariisin suurinta aukiota kiertäessämme löytyi hauska kuvakulma Eiffelin suuntaan (kuva). Place de la Concorde - sovituksen aukio? Se on vuosisatojen aikana nähnyt monenlaista. Alkujaan sen keskellä oli kuningas Ludvig XV:n patsas ja aukio oli myös nimetty hänen mukaansa. Suuren vallankumouksen melskeissä patsas kaadettiin ja aukio nimettiin vallankumouksen aukioksi (Place de la Révolution).

Aukiolle pystytettiin giljotiini ja valitettavan moni kohtasi siinä julman loppunsa sankan väkijoukon hurrauksen saattelemana; kuningas Ludvig XVI, kuningatar Marie Antoinette, Charlotte Corday, Danton, Robesbierre ja moni muut enemmän tai vähemmän tunnettu. Giljotiinin terä napsahteli erityisen ankarasti kesän 1794 aikana - yli 1300 henkilön kerrotaan tulleen teloitetuksi yhden kuukauden aikana. Seuraavana vuonna giljotiini siirrettiin pois ja aukio nimettiin sovintoa ilmentävästi - Place de la Concorde.

Kuvassa näkyy hyvin aukion keskellä seisova 3300 vuotta vanha 23-metrinen obeliski. Se on yksi Kleopatran kolmesta "neulasta" (kaksi muuta ovat New Yorkissa ja Lontoossa) ja sijaitsi alkujaan Luxorin temppelin edessä. Egyptin varakuningas Mehemet Ali lahjoitti obeliskin Ranskalle vuonna 1831 ja kuningas Louis-Philippe pystytytti sen paikoilleen vuonna 1836 - täsmälleen siihen paikkaan, jossa giljotiini oli sijainnut.

Obeliski on innoittanut myös kiipeilijöitä - ranskalainen Alain Robert kiipesi sen huipulle ilman apuvälineitä vuonna 2000. Obeliskin pintaan kaiverretut hieroglyfit tarjoavatkin hyviä ulokkeita sormille ja varpaille. Robert tuskin hieroglyfejä tavaili nousunsa aikana - niistä olisi käynyt ilmi faarao Ramses II:n valtakauden merkkipaaluja.

Hörpin vettä ja ihmettelin samalla runsaslukuista poliisipakettiautojen määrää... "Joku kokoontuminen menossa - tai sitten niillä on pesä jossakin lähellä", tuumailin. Suunnatessamme aukion yli Pompidou -kadun suuntaan meidät ohitti kolme polkupyöräilijää ja yhdellä oli värikäs lippu - Tiibet (kuva)!



Jaahas - täälläkin Tiibet-aktivisteja. Ei siinä mitään, kyllä tänne sekaan sopii.

Pompidoun varren kävelytie oli mukavasti puiden reunustama (kuva) ja vihreys antoi mukavan kontrastin kotimaan harmaudelle.



Kohta Jempsu bongasi kukkia (kuva) ja samalla kiinnitimme huomion suureen lasikattoiseen palatsiin. Mikähän se tuo mahtaa olla?



Opaskirjasta luimme, että kyseessä todella on suuri palatsi. Grand Palais on yksi vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn valmistuneista rakennelmista. Sitä vastapäätä Winston Churchill-kadun itäpuolella on pienempi palatsi, Petit Palais (sic!). Myös se valmistui maailmannäyttelyyn. Petit Palais'n pihalta löysimme tutun näköisen hahmon - Winstonhan se siinä askeltaa (kuva)!



Patsas pystytettiin 10 vuotta sitten ja jämerä askellus on peräisin valokuvasta, jossa Churchill on kävelyllä Charles de Gaullen kanssa viereisellä Champs-Elyseellä. Jalustaan on kaiverrettu legendaariset sanat "We shall never surrender." Winston lausui paljon muutakin legendaarista, parhaasta päästä lienee illalliskeskustelu hankalana tunnetun Lady Astorin kanssa.

-"Mr. Curchill, if you were my husband, I would poison your coffee"

Winston ei tästä hätkähtänyt vaan latasi takaisin

-"Madame, if you were my wife, I would drink it!"

Ylitimme Seinen siltaa pitkin (kuva), joka valmistui - kyllä, Pariisin maailmannäyttelyyn 1900.



Pont Alexandre III on kaunis kaarisilta Art Nouveau -tyylisine lamppuineen, kerubeineen, nymfeineen ja siivekkäine hevosineen. Silta tuli vastaan yllättäen vielä palattuamme Suomeen, kun hankin Luc Bessonin elokuvan Angel-A. Hienon elokuvan dramaattisimmat hetket sijoittuvat juuri tälle sillalle.

Pont Alexandra III:n kohdalla Seinen vasemmalla rannalla on massiivinen rakennuskompleksi, Les Invalides. Se koostuu Ranskan sotahistoriaan liittyvistä museoista ja monumenteista. Kompleksin itäpuolelta löysimme pienen idyllisen puiston, jonka kukkapenkkien takaa valtava Invalidisairaala (Hotel des Invalides) pilkistää (kuva).



Rakennuskokonaisuuden historia juontaa 1670-luvulle. Ludvig XIV päätti rakennuttaa paikan sotainvalideille ja ikääntyneille sotilaille. Esimerkkiä noudatettiin sittemmin monissa muissakin Euroopan maissa.

Päätimme piipahtaa Invalidikirkossa ennen Eiffelin ihmettelyä. Nälkä kuitenkin kurni suolissa siinä määrin että päätimme ensin tankata. Kuin tilauksesta löysimme viihtyisän kahvilan Invalidikirkon vierestä. Yksi henkilökunnasta innostui kovin nähdessään kaulassani roikkuvan mitalin. Halusi tietää aikani ja sen kuultuaan oli sitä mieltä että kovaa olin juossut. Herkullisen pasta-aterian ja cafe au-laittien jälkeen kirkkoon - ajattelimme vilkaista Napolen Bonaparten sarkofagia. Jäi kuitenkin aikomukseksi, sillä kirkko oli maanantaisin suljettu. Eipä mitään, kohti Eiffeliä sitten vaan.

Lähestyimme tornia eteläpuolelta puiston suunnalta (kuva).



Tornin juurella ihmettelimme lautasantenniautojen isoa määrää - joku häppening lienee menossa... Kamerat surisivat ja toimittajat antoivat raportteja. Mietimme, että ehkäpä joku silmäätekevä on kohta tulossa paikalle. Pitkät jonot kiemurtelivat tornien alla ja hetken aikaa tilannetta arvioituamme päätimme palata seuraavana päivänä. Jospa jonoa ei olisi niin paljon.

Tornin pohjoispuolella oli iso määrä ihmisiä. He eivät näyttäneet jonottavan mihinkään, kunhan seisoskelivat. Kohta kuului aplodeja. Mitä siellä oikein tapahtuu?
Menimme muiden joukkoon ja huomasimme kiipeilijöitä sekä lipun ylhäällä tornissa (kuva).



Okei, siis kyse on Free Tibet -demonstraatiosta! Mikäpä olisikaan parempi paikka kuin Pariisin keskeisin maamerkki! Median huomio on taattu! Punaisiin asuihin pukeutuneet olivat mitä ilmeisimmin virkavallan edustajia. Vaikutti siltä, että kaksi mielenosoittajaa oli kytkenyt itsensä lippuun niin ettei sitä saanut purettua pois mielenosoittajien henkeä vaarantamatta. Seurasimme tilannetta hetken aikaa ja menimme sitten sillalle.

Pont d'Iéna oli suljettu autoliikenteeltä, joten siitä avautui tornille mukava kuvakulma (kuva).



Mitalinmaistelukuvauksen jälkeen ihmettelimme joka puolella pyöriviä mellakkapoliiseja. Vakavastiotettavan näköisiä kavereita, joiden kanssa en välittäisi alkaa riitaa haastamaan (kuva)!



Sillan toisessa päässä oli jonkinlainen kilpalaulanta menossa; Avenue New Yorkin eteläpuolella oli Tibet-mielenosoittajia ja pohjoispuolella oli joukko Kiinan lippujen kera. Tibet-joukko oli runsaslukuisampi - tai ainakin äänekkäämpi (kuva).



Lähdimme kävelemään jokirantaa Alma Marceaun metroaseman suuntaan. Panimme merkille, että tien vieressä oli mellakkapoliiseja noin kymmenen metrin välein. "Jotakin kai ne odottavat...", mietimme. Hetkinen - Tibet-mielenosoitukset, Pekingin olympialaiset... soihtuviesti? Jäädäänpä katselemaan! Noin varttitunnin odotuksen jälkeen alkoi tapahtua - ensinnäkin Jempsu nukahti. Saimme seurata lukuisten
poliisipakettiautojen ja moottoripyörien kulkua. Pakettiautot olivat täynnä mellakkavarusteisia poliiseja. Joku hihkaisi minulle "maraton de Paris" ja nosti peukaloaan (kuva).



Sitten sponsorien kulkuvälineitä, samsung-mainoksin varustettuja cityautoja, riksoja, lisää poliiseja, valokuvaajien auto (kuva) sekä viimein juoksijoita.



Juoksijoiden edeltä korjattiin joku mielenosoittaja pois kovin ottein. Kuuluisa niskaperseote, autoon sekä kiitos ja näkemiin. Vai oliko merci ja au revoir (kuva)?



Rullaluistelevat ja juoksevat poliisit suojasivat soihtuviestijuoksijoita ja ryhmän keskellä oli linja-auto (kuva).



Okei, ihan hienoa, mutta entä olympiatuli? En nähnyt tulta. Kulkueen mentyä ohi meidät ohitti jokunen mielenosoittaja (kuvat).



Osa lipunkantajista oli tuttuja jo Eiffeltornin demonstraatiosta (kuva).



Seuraavaan risteykseen muodostui uusi mielenosoitus (kuva).



Iskulauseet sinkoilivat ilmaan ja Kiinan lippua poljettiin maahan. Poliisit seurasivat tilannetta muutaman metrin päässä.

Jälkikäteen tarkistin ottamani kuvat - ei tulta näkyvissä missään. Luimme myöhemmin että soihdun tie oli ollut varsin kivikkoinen. Soihtuviesti käynnistyi Eiffeltornin juurelta, mutta ehti edetä vain pari sataa metriä kun se joutui pysähtymään puoleksi tunniksi. Toinen jatkamisyritys oli myös epäonninen ja niinpä soihtu vietiin bussiin. Turvatoimet olivat mittavat - noin 3000 poliisia oli komennettu paikalle ja itse viestiä ympäröi noin 500 poliisin turvarengas koko 27 kilometrin matkan Eiffeliltä Charlétyn stadionille. Ilmankos niitä poliiseja tuntui pyörivän joka puolella!

Mitä sitten pitäisi ajatella Pekingin olympialaisista ja Tiibetistä? Olen ehkä naiivi olemalla sitä mieltä että politiikot tehkööt politiikkaa foorumeillaan ja urheilijat pyrkikööt citius altius ja fortius foorumeillaan. Mutta lapsenmielisten on... Enkä siis lähtisi näitä yhdistämään. Poliittisella foorumilla sympatiani on tietysti pienen Tiibetin puolella ja urheilufoorumilla haluan puolustaa urheilijaa, jota jotkut yrittävät syyllistää osallistumisesta Pekingin olympialaisiin.

- - -

Matkasimme asunnolle, söimme ja lähdimme vielä mittailemaan kotikatuamme Les Hallesin suuntaan (kuva).



Les Halles paljastui jotenkin karun- ja ahtaanoloiseksi ostoskeskukseksi, jonka pohjakerroksessa on Pariisin metron keskusasema, vuonna 1977 valmistunut Châtelet-Les-Halles. Yläkerros on avaramman oloinen isojen lasipintojen myötä. Nälkä iski, joten nappasin pikaruokalassa salaattiannoksen ja totesin sen päälle että nälkä on yhä.

Hallesin läheisyydestä löytyy Pompidou-keskus (kuva), jonka erikoista arkkitehtuuria ihmettelimme jonkin aikaa.



Rakennuksen tuki- ja kulkurakenteet on ikään kuin käännetty ulkopuolelle. Rohkeaan värien käyttöön yhdistettynä kokonaisvaikutelma on - pysäyttävä. Rakennuksessa toimii modernin taiteen museo. Kävimme vielä pasta-aterialla ennen asunnolle paluuta.

-gs

(jatkuu...)

Niin - ne vastauksen alun kysymyksiin: kyllä, varauksin kyllä ja kyllä.