Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietoisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietoisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, tammikuuta 29, 2020

Lähtökohdasta

Arkiajattelu ja tieteellinen ajattelu perustuu lähtökohtaisesti minä vs. maailma -kahtiajakoon: minuus ja tietoisuus paikallistetaan kehollisuuteen (ja aivoihin) ja maailma nähdään sille vastakkaisena ilmiönä. Siis: on olemassa minä ja on olemassa maailma. Tämä otetaan ikään kuin annettuna objektiivisena tosiasiana, lähtökohtana jonka varaan kaikki muu rakentuu. Tämä kategorisointi on toki monella tapaa hyödyllinen. Kielelliset konventiot perustuvat siihen. On kuitenkin syytä huomioida, että kyse on vain yhdestä mahdollisesta lähtökohtaolettamuksesta. Itse asiassa peruslähtökohtaolettamuksia on karkeasti ottaen kaksi kappaletta: 1) on olemassa minuus ("minä") ja on olemassa jotakin sille vastakkaista jota voi kutsua vaikkapa "ei-minäksi". 2) ensisijaisesti on olemassa todellisuus ("tietoisuus", "jotakin" - mitä pointteria nyt sitten haluaakaan käyttää) ja sen jälkeen on olemassa muita olettamuksia (kuten "minä vs. muu todellisuus", "sisäinen todellisuus vs. ulkoinen todellisuus").

1- ja 2-kohtien varaan rakentuva ontologia, epistemologia ja arvoteoria (muutamia mainitakseni) eroavat monella tärkeällä tavalla toisistaan.

Ongelmana yleisesti hyväksytyn paradigman haastamiseen reagoinnissa on kovin usein se, että järkiperäisen argumentaation sijaan nojataankin ensisijaisesti tunteisiin jotka liikahtavat levottomasti kun omat olettamukset todellisuuden perusluonteesta haastetaan. Tämä on merkki siitä, että olettamukset ovat kivettyneet ennakkoluuloiksi, joita huolella vaalitaan.

2-kohdan mukaisen peruslähtökohdan varaan rakentuvaa todellisuuskäsitykstä voi kutsua vaikkapa nondualismiksi. Nondualismi saattaa monella herättää assosiaatioita ns. henkisyyteen tai henkiseen todellisuuskäsitykseen. Valitettavan usein kaikki henkisyyteen viittaava herättää eksklusiivisesti tieteeseen rakastuneissa vahvasti emotionaalisia mielikuvia tylsyydestä, mielenkiinnottomuudesta ja jopa tyhmyydestä, eivätkä älyllisyyttään alleviivaavat halua missään tapauksessa tulla luokitelluksi henkisistä asioista kiinnostuneiksi.

torstaina, tammikuuta 16, 2020

On

Mitä on ihmiselämä? Mitä on todellisuus? Kyynikolla on vastaus valmiina: ihmiselämä on kuolemaan johtava sairaus, joka tarttuu sukupuoliyhteydessä. Elämä on satunnaisen tilapäinen häiriö elottomassa, yhä suurempaan epäjärjestykseen ajautuvassa (entropia) maailmankaikkeudessa. Tietoisuus on aivojen erityisominaisuus ja kuolema on tiedostavan minän päätepiste. Materialisti redusoi minuuden eläviin aivoihin. Kun aivot kuolevat, minuuden oleminen lakkaa. Todellakin, mekanistismaterialistisen ihmis- ja todellisuuskäsityksen näkökulmasta tämä on loogista ja totta.

Kysymysten ytimessä on todellisuuden ja tietoisuuden suhde. Tieteen valtavirta edustaa reduktionistista materialismia. Tietoisuus ja kaikki elämä palautetaan (redusoidaan) elottomaan materiaan, aineeseen. Reduktionismin kehittyneempi muoto, ns. emergentti materialismi puolestaan pitää tietoisuutta aivojen monimutkaisen sähkökemiallisen toiminnan, kehon ja ympäristön välisen dynamiikan emergenttinä ominaisuutena, seurauksena. Aivot tuottavat tietoisuuden samaan tapaan kuten sähkögeneraattori sähkön. Generaattorin sammuessa sähköntuotanto lakkaa, tietoisuus sammuu. "Kuka teki generaattorin", saattaa joku kysyä. "Generaattori valmistui sattumalta yrityksen ja erehdyksen kautta hyvin pitkän ajan kuluessa", vastaa (emergentin) materialismin kannattaja ja viittaa darwinistiseen ajatukseen elämästä sopeutumiskilpailuna vihamielisessä ympäristössä. Materialistisen todellisuuskäsityksen lähtöolettamuksena on todellisuuden jakaminen elottomaan ja elävään. Valtaosa modernin maailmankuvan omaksuneista ihmisistä on ehdollistunut ajattelemaan, havaitsemaan ja toimimaan tämän todellisuuskäsityksen mukaisesti. Tästä on aiheutunut paljon vakavia seurauksia sekä yksilöllisellä että globaalilla tasolla. Oman edun tavoittelu myrkyttää ihmissuhteet ja maapallo luonnonvaroineen nähdään resurssina, jota voi lyhytnäköisesti riistää ja raastaa.

Materialistinen todellisuuskäsitys on vain olettamus. Entäpä jos lähtökohdaksi asetetaan, että kaikki on elävää, kaikki on elämää. Tämä olettamus ei olisi mitään uutta ja ihmeellistä, sillä kaikkien luonnonkansojen todellisuuskäsitys on perustunut tähän. Edelläkuvatussa analogiassa aivoja verrattaisiin sähkögeneraattorin sijaan radioon, televisioon tai vaikkapa tietokoneeseen. Tietoisuus olisi signaali, jonka laite vastaanottaa, muuntaa ja toistaa sille ominaisella tavalla. Tietoisuus olisi ohjelma, joka toimii tietokoneessa. Tämän analogian valossa tietoisuus ei redusoituisi aivoihin. Radion rikkoutuessa radiosignaali ei katoaisi. "Kuka teki vastaanottimen? Kuka lähettää signaalin? Mistä signaali on peräisin?"

Elävä universumi on tehnyt vastaanottimen. Itse asiassa se on tehnyt lukemattomia vastaanottimia. Kaikki oleva, elottomina pitämistämme mineraaleista elollisina pitämiimme monisoluisiin eliöihin asti vastaanottavat signaalin, muuntavat ja toistavat sitä, kukin tavallaan. Tietoisuuden signaalia ei lähetetä mistään tietystä paikasta, vaan signaali on todellisuus, signaali on kaikki se mitä on juuri nyt. Signaalin lähetys alkoi alkuräjähdyksessä. Elävän universumin syntypamaus kaikuu yhä, tässä ja nyt, todellisuutena, olevana, elävänä, sinuna, minuna, näinä sanoina ja ajatuksina, edessäni olevana tietokoneena, tuolina, ikkunana, maisemana, talona... Tietoisuuden signaali on matkannut, muuntunut ja toistunut 13.8 miljardia vuotta tähän ainutlaatuiseen hetkeen. Elävä universumi tutkailee ja peilaa itseään kaikessa olevassa ja kaiken olevan kautta. Sinun ja minun keholliset ulottuvuudet ovat ainutlaatuisia ikkunoita todellisuuteen.

Tieteen piirissä yhä useampi aivotutkija, biologi, lääkäri, fyysikko ja matemaatikko esittää ajatuksia jotka viittaavat elävään, tietoiseen universumiin. Kovin moni tieteen auktoriteettiin nojaava tutkija ja maallikko tuntuu kuitenkin yhä omaavan mekanistisen "todellisuus on kuin biljardipallopeli" -tyyppisen todellisuuskäsityksen. Tämä siitä huolimatta vaikka kvanttifysiikan löydöt ovat jo viime vuosisadan alkupuoliskolla ovat osoittaneet mekanistisen paradigman virheellisyyden. Todellisuus on merkllinen paikka, suorastaan ihmeellinen. Mainittakoon vaikkapa superposition periaate. Superpositio tarkoittaa, että tarkasteltava systeemi voi olla useassa eri tilassa samanaikaisesti. Tätä havainnollistaa kuuluisa Schrödingerin kissaparadoksi: laatikkoon suljetun kissan tilasta ei voi sanoa varmuudella mitään ennen kuin havainto tehdään. Superpositio on ns. "sekoitettu tila", jossa molemmat vaihtoehdot ovat voimassa. Vasta havainto vie superposition johonkin tiettyyn tilaan: radioaktiivisen aineen ydin on hajonnut aiheuttaen myrkkypullon rikkoutumisen ja kissan kuoleman tai kissa on elävä. Lukuisat havainnot osoittavat että luonnosta löytyy rakenteita, joita voi luonnehtia superpositioiden kokoelmana. Sanotaan, että "maailma on mahdollisuuksia täysi" ja näin todella on tieteenkin näkökulmasta! Kvanttifysiikan selittämä todellisuus on mahdollisuuksien kvanttikenttä. Tietoisuudella on ratkaiseva rooli, kun potentiaalisuuden kentästä piirtyy esiin havainto. "Esse est percipi", oleminen on havaituksi tulemista.

Toinen merkillisyys on aineen tyhjyys, sen onttous. Esimerkiksi allani oleva varsin kiinteältä rakenteelta tuntuva tuoli on yli 99% tyhjää täynnä. Kaikki oleva koostuu atomeista. Atomin ydin on pikkuruinen sitä ympäröivään elektroniverhoon nähden. Ytimen ja verhon välissä on valtavasti tyhjää tilaa. Kuvitelkaamme atomi jalkapallostadionin kokoiseksi. Sijoitetaan atomin ydin keskiympyrään. Elektroniverho sijaitsee stadionin ulkorakenteiden tasolla. Minkä kokoinen atomin ydin on tässä mallissa? Jalkapallon kokoinen? Pienempi. Tennispallon? Pienempi. Atomin ydin on herneen kokoinen. Jos ydin kuvitellaan jalkapallon kokoiseksi, elektroniverho asettuisi satojen metrien päähän. Tehdään toinen ajatuskoe ja leikitään koko ihmiskunnalla. Maapallon väkiluku on reilut 7 miljardia. Otetaan kaikkien ihmisten sisältämistä atomeista tyhjät pois ja ytimet kasaan. Kuinka iso kimpale ainetta meillä olisi? Montako kuutiota? Ihmiskunnan atomit mahtuvat yhden sokeripalan kokoiseen laatikkoon.

Huimaavan pieniä ovat siis atomin ytimet. Ovatko ne kuitenkin konkreettisia ja kiinteitä todellisuuden rakennuspalikoita? Eivät ole. Päästäksemme eroon biljardipallo-mielikuvista on syytä ymmärtää ettemme voi nähdä atomeita. Näkeminen edellyttää valon heijastumista kappaleesta ja valon aallonpituus asettaa ala-rajan heijastumista aiheuttavan kappalen koolle. Atomin koko selvästi tätä alarajaa pienempi, joten emme voi nähdä sitä tarkimmallakaan valomikroskoopilla. Toisekseen, hiukkasilla on myös aaltoluonne. Aaltohiukkadualismin perusteella tiedämme, että aine käyttäytyy sekä hiukkasten että aallon tapaan. Aine on yhtäältä nonlokaalia aaltoilua, kenttä joka ei sijaitse missään tietyssä paikassa ja toisaalta aine koostuu hiukkasista, joiden havainnointia rajoittaa Heisenbergin epätarkkuusperiaate; voimme mitata hiukkasen paikan mutta emme liikemäärää tai päinvastoin. "Esse est percipi." Olemme epäsuorien havaintojen varassa. Olemme tulkintojen ja mielikuvien varassa.

Hiukkaskiihdytin on laite, jonka avulla voimme tarkastella lähes valonnopeudella tapahtuvan hiukkaustörmäyksen seurauksia. Hajoamishiukkasten radat ja energiat ovat havaittavissa ja laskettavissa. Tämän perusteella voidaan rekonstruoida alkuperäisen hiukkasen massa ja rakenne. Atomin ydin koostuu nukleoneista, tarkemmin sanottuna protoneista ja neutroneista. Ne puolestaan koostuvat kvarkeista.

(kuva: https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/lukio/kemia/n%C3%A4yteluvut/eke2/1/1-2-atomin-rakenne)

Myöskään kvarkit eivät ole mitään konkreettisia mikroskooppisia kappaleita. Itse asiassa ne eivät ole kappaleita ensinkään, yksittäistä kvarkkia ei ole havaittu. Vahva vuorovaikutus, ns. värivaraus sitoo ytimen rakenteet yhteen. Voi sanoa, että substantiivin sijaan kvarkit ovat pikemminkin verbejä. Objektimaisen, oliomaisen olemisen sijaa kvarkit tapahtuvat. Tätä kuvastaa myös niille annetut nimet: up (ylös), down (alas), charm (lumo), strange (outo), truth (totuus) ja beauty (kauneus). Kvanttifysiikan voidaankin sanoa vahvistavan sen minkä Herakleitos kertoi 2500 vuotta sitten. Kaikki arkitodellisuudessa havaittu kiinteä aine on atomitason todellisuudessa liikettä, värähtelyä, hiukkasia, kenttiä, aaltoja. Herakleitosin sanoin: "Panta rhei kai ouden menei.". Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.

Mitä nämä mikrotason merkillisyydet tarkoittavat makrotasolla? Mitä implikaatioita niistä on muotojen, värien, äänien ja hajujen maailmassa? Mitä tämä tarkoittaa todellisuus- ja identiteettikäsityksille? Mikä on tajunnan ja maailman suhde? Superposition idea merkitsee mullistusta. Paljastuu, että todellisuuskäsityksessämme on sokea täplä. Olemme ehdollistuneet ajattelemaan, että todellisuus koostuu kahdesta osasta: subjektiivisesta (= minä, tajunta, henkinen tunteiden ja ajatusten maailma) ja objektiivisesta (ei-minä, maailma, materiaalinen konkreettisten asioiden ja ilmiöiden maailma). Arkiajattelun valossa tämä tuntuu luonnolliselta ja itsestäänselvältä. "Minä" sijaitsee päässä, tässä kehossa. "Minä" ei ole sama asia kuin tuoli jolla istun tai edessäni oleva tietokone. Tämä jako on käytännöllinen ja on sisäänrakennettu tapaamme käyttää kieltä ja kommunikoida. Ennakkoluuloton tarkastelu kuitenkin paljastaa, että tämä jako on opittu. Se ei ole maailmassa vallitseva objektiivinen tosiasia. Tuoli, tämä keho, tietokone, ikkuna ja siitä avautuva maailma todentuu, se on olemassa jos ja vain jos se ilmenee tietoisuudessa. Maailma tulee todeksi tuntemuksina, näkemisenä, kuulemisena, maistamisena, tunteena tai ajatuksena tietoisuudessa. "Esse est percipi."

Tietoisuuden ulkopuolisesta todellisuudesta puhuminen on epätäsmällistä, harhaanjohtavaa ja epätieteellistä kielenkäyttöä, joka perustuu virheelliseen olettamukseen tietoisuuden sijainnista jossakin tietyssä pisteessä. Kukaan ei ole löytänyt paikkaa, jossa tietoisuus sijaitsee. On käytännöllistä viitata minä-käsitteellä tähän kehoon, mutta ennen tätä sopimuksenvaraista dualistista jaottelua on yksi jakamaton todellisuus, elävä universumi. Viittaan tähän todellisuuden ja tietoisuuden ykseyteen käsitteellä "On". Uskonnot puhuvat jumalasta, kvanttifyysikot matriisista, mystikot kosmisesta tietoisuudesta... Kaikki nämä, "On" mukaanluettuna ovat vain nimilappuja, kylttejä, tienviittoja "siihen". Käytän pointteria "On", sillä koen että "se" ei ole substantiivi, se ei ole objekti. Objekti-mielikuvan myöstä ajautuisimme taas dualistiseen tapaan jakaa oleva siihen joka tietää (subjekti) ja siihen joka tiedetään (objekti). Todellisuus on verbi, johon "On" viittaa samanaikaisesti riittävän tarkasti ja riittävän yleisesti. Kaikki mitä on, ilmenee tietoisuudessa, joka on kaikki mitä on.

"As a man who has devoted his whole life to the most clear headed science, to the study of matter, I can tell you as a result of my research about atoms this much: There is no matter as such. All matter originates and exists only by virtue of a force which brings the particle of an atom to vibration and holds this most minute solar system of the atom together. We must assume behind this force the existence of a conscious and intelligent mind. This mind is the matrix of all matter." - Max Planck (yksi 1900-luvun tärkeimmistä fyysikoista, Nobel-palkinto 1918, kvanttimekaniikan isä)

perjantaina, kesäkuuta 03, 2016

Mielen viemää?

Kaunis aamu taas kerran - kyllä kelpasi pyöräillä töihin lämmöstä, tuoksuista ja väreistä nauttien. Yleensä en juuri kiinnitä huomiota graffiteihin, mutta kuvan kehotus pysäytti. "Hallitse mielesi tai se hallitsee sinut."

Niin se on. Mieli tekee mielen työtä: mielen masiina tuottaa runsaasti ajatuksia - 10 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000 ajatusta päivässä! Samaistuessani mielen myllyyn kyyti on poukkoilevaa ja ennen pitkää voin pahoin.

Disidentifikaatio on minätunteen eriytyminen mielestä. Astun sisäiselle näköalapaikalle todistamaan mielen maisemaa. Teen sen lempeästi, teen sen hyväntahtoisesti. Totean että minulla on ajatuksia, mutta en ole ajatukseni.

Hyväntahtoisuuteni lämpimässä valossa mieli rauhoittuu. Ajatusten määrä vähentyy ja samalla niiden laatu muuttuu: vähemmän uusintoja, vähemmän märehtimistä ja murehtimista. Enemmän syvyyttä, enemmän luovuutta ja rakkautta.

keskiviikkona, helmikuuta 17, 2016

Rajaton

Mieli uskoo olevansa saari. Se alleviivaa erillisyyttä itsensä ja maailman välillä. Mieli elää vastakkainasetteluista, ego saa happensa kahtiajaosta: minä vs. maailma, minä vs. toinen, minä vs. muut. Mielen tarina saaresta voi olla hyvinkin kaunis ja toisinaan taas tarina alleviivaa saaren kokemia taisteluita, kauhuja ja murheita. Tämä kaikki on täysin luonnollista, tämä kaikki on mielen työtä. Kiitos mieli :-)

Sydämessäsi tunnet olevasi enemmän. Rajattomuuteesi mahtuu mieli ja sen työ. Rajattomuudessasi et käännä selkääsi millekään ajatukselle, tunteelle, tuntemukselle etkä aistimukselle, joita tulee ja menee myötätuntoisen huomiosi maisemassa. Rajattomuutesi maisemassa saaret kohtaavat ja ovat yhtä tietoisuutesi meren kautta.

lauantaina, tammikuuta 09, 2016

Kaiken se

Läsnäolosi -
kaiken se
kestää

kaiken se
kantaa

tuulen
tuiskun
sateen
poudan
ilon
epätoivon

läsnäolosi
valossa

tämä hetki
väreilee
sykkii
hehkuu
viipyilee
"On"

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Joulun ihme tietoisuuden talossa

Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon, paimenet, tähtitaivaan, enkelit sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut.

Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata niin kauas? Jospa jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Evankeliumin talli onkin vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä. Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme, sielussamme. Jouluevankeliumin esoteerinen taso kertoo tietoisuuden talossa tapahtuvasta ihmeestä.

Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa älyä joka kuuntelee sydäntä. Maria edustaa vilpitöntä sydäntä, joka kuulee älyä. Tallin eläimet ovat vertauskuva ihmisen viettienergioista, jotka ovat rauhoittuneet. Tietoisuuden talossa vallitsee rauha ja rakkaus.

Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee pään ja sydämen, älyn ja tunteen harmonisoitumista. Alkemiallisessa prosessissa syntyy kultaa. Joulun ihme tulee todeksi - uutta, kaunista, herkkää ja viatonta ilmestyy tietoisuuden taloon. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä. Tätä ihmettä voi todistaa joka hetki.

- Jorma Ronkainen, "On", s. 128 (http://www.onnessa.com/onkirja.html)

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Sinun ei tarvitse

Tämä hetki on ainoa paikka, jossa voit tarkastella ja kokea tietoisuuden maiseman säätilaa. Voit tulla tietoiseksi. Läsnäolosi valossa sykkii aistimusten, tuntemusten, tunteiden ja ajatusten elävä kimppu. Saatat tunnistaa ankaria itseesi ja mahdollisesti myös toisiin ihmisiin kohdistuvia arvostelevia ja vähätteleviä ajatuksia.

Sinun ei tarvitse uskoa jokaista mielesi tuottamaa ajatusta.

Sen sijaan Sinä voit päästää lempeästi irti sellaisista ajatuksista ja uskomuksista, jotka eivät enää palvele sinun hyvinvointiasi. Sinun ei tarvitse taistella mieltäsi vastaan, sinun ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella. Sinun olemus on hiljainen läsnäolo. Levollinen oleminen. Tyyneys.

- Jorma Ronkainen

torstaina, joulukuuta 04, 2014

Museotiellä?

Julkaisu käyttäjältä On.

maanantaina, marraskuuta 24, 2014

Sallittua

Usein aprikoit, miten suhtautua tähän hetkeen. Olet luultavasti kuullut, että olisi viisasta hyväksyä tosiasiat. Sinä tiedät tämän ja samalla kuitenkin tunnistat, että jokin sinussa vastustaa tätä hetkeä. Tässä hetkessä on jotakin, joka ei miellytä sinua. Tässä on jotakin, joka vaivaa sinua.

Tämä hetki ilmenee tietoisuudessa viimeistä piirtoa myöten. Tietoisuus sallii tämän hetken olla. Hyväksyminen on jo tapahtunut, sillä tämä hetki on jo tässä. Tietoisuus sallii myös ajatukset, jotka vastustavat tätä hetkeä.

- Jorma Ronkainen (kuva Anu Viik, http://anumari.kuvat.fi/)

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2014

Rajaton

Toisinaan huomaat, että jokin ajatus jää vaivaamaan sinua. Ajatus kertoo painokkaasti, miten sinä, puolisosi, työkaverisi, lapsesi tai satunnainen ohikulkija sanoi tai teki, oli sanomatta tai oli tekemättä jotakin mitä ei olisi pitänyt tai olisi sittenkin pitänyt. Sinusta tuntuu ikävältä. Haluat ajatella jotakin muuta, mutta ajatus on erityisen itsepintainen. Se alleviivaa, se palaa uudestaan ja uudestaan. Olet totaalisesti nalkissa sen kanssa. Sinusta tuntuu yhä pahemmalta. Märehdit ja murehdit. Ryvet itsesäälissä. Kärsit. Katkeroidut. Koet olevasi uhri.

Sinun ei tarvitse taistella ajatusta vastaan. Joka kertaa kun huomaat uppoutuneesi samaan itsepintaiseen ajatusten kierteeseen, voit kiittää itseäsi siitä että huomasit takertuneesi. "Kiitos kun havahduin." Voit myös kiittää mieltäsi. "Kiitos mieli - sinä se tuotat väsymättömästi ajatuksia."

Voit hengittää syvään ja päästää irti. Sinä voit valita. Ajatusten ja tarinoiden sijaan voit kääntää huomiosi tunteeseen, jonka ajatus on herättänyt. Tarinoista ja tulkinnoista riisuttu tunne on paljasta ja puhdasta energiaa. Se ei ole hyvää eikä se ole pahaa. Tunne on elämän liikettä, jonka voit tuntea kehossasi.

Sydän hakkaa. Vatsaa korventaa. Sisäinen liikkumatila saattaa käydä sietämättömän ahtaaksi. Voit keskittyä hengitykseen. Tämä sisäänhengitys. Tämä uloshengitys. Hengitys on elämän ainutlaatuista liikettä sinussa. Ehkäpä voit kysyä itseltäsi: "Saako tämä energia, saako tämä elämän lähettämä liike olla hetken luonani? Voinko tarjota tälle tuntemukselle sylin? Voinko sallia tälle sykkeelle kaiken huomioni?"

Olet elävä. Olet rajaton tila, jossa elämän energia liikkuu. Et ole mikään eloton tarinoiden, ajatusten ja uskomusten kulissi, jota on varjeltava maailman tuulilta. Et ole mikään saavutusten kokoelma, jota kelpaa seurapiireissä esitellä. Olet enemmän. Paljon enemmän.

Tämä hetki polttaa yhä uudestaan tuhkaksi mielen luomat luutuneet käsitykset siitä kuka olet ja kuinka elämäsi piti sujua. Olet arvoitus. Olet sanaton läsnäolo, joka todistaa ajatusten, aistimusten, tunteiden ja tuntemusten tulemisen ja menemisen tietoisuuden rajattomassa maisemassa. Olet rajaton taivas, joka empimättä hyväksyy niin puota- kuin sadepilvetkin. Tila, jossa valo ja varjo tanssii. Myötätunto. Olet elämä. Sinä olet. Olet. Sinä riität.

- Jorma Ronkainen (kuva Marianna Heini, Mariannan kuvia: http://www.mariannaheini.com/photography/)

perjantaina, marraskuuta 07, 2014

"On" Kirja Nyt!

"On"
Kirja
Nyt!

Tänään sain kirjani ensivedoksen käsiini!
Jep - tunne on aivan erityinen.
Tuntemus on erityisen hieno!

Tarjolla on mojova pläjäys tietoisuuden maiseman luotaamista, emootioiden ja ajattelun roolin valottamista suhteessa onneen, tieteen filosofiaa, psykologiaa, onnen filosofiaa... "On"nen sisällysluettelo löytyy täältä: onnessa.com/onkirjancontents.html, lopullinen taitto sidontamarginaaleineen toi hieman lisäsivuja, joten esikatselukuvasta poiketen kokonaisuus on 204 sivun mittainen.

Teoreettisen spekulaation sijaan esitän asiat käytännöllisesti ja peilaan niitä kokemuksen kautta. "On" on 24 vuoden tutkimusmatkan tulos. "On" on kuin kartta, sitä voi nimittää myös "On"nen karttakirjaksi.

Nyt saat "On"nen ennakkotilaushintaan 15 € 11.11. saakka. Olen saanut mukavasti ennakkotilauksia ja tällä hetkellä noin viidesosa ensipainoksesta on varattu. Kirja tulee alkuvaiheessa myyntiin myös Jyväskylään (Yarnanta, facebook.com/Yarnanta) "On"nea on rajoitetusti tarjolla myös Naistenmessuilla Mikkelissä la 29.11. Löydät pienen lukumaistiaisen täältä: http://www.onnessa.com/onkirja.html

Varaa omasi! :-)

- Jorma Ronkainen (jorma piste ronkainen at onnessa piste com)

ps. Jos sinulla on idea yhteistyöstä niin ota yhteyttä. Tulen mielelläni puhumaan kirjani teemoista (samaan tapaan kuin Yarnanta/Jyväskylä, vierailen siellä ma 17.11.)

perjantaina, lokakuuta 03, 2014

Loppu ja alku

Julkaisu käyttäjältä On.

sunnuntai, syyskuuta 21, 2014

Kiitollisuus

Julkaisu käyttäjältä On.

tiistaina, syyskuuta 16, 2014

Kastepisara

Julkaisu käyttäjältä On.

maanantaina, syyskuuta 15, 2014

Kukaan ei ole saari

Julkaisu käyttäjältä On.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2014

Mielen myllystä

Julkaisu käyttäjältä On.

torstaina, toukokuuta 29, 2014

Rajat ja rajattomuus

"Jos kaikki, mitä ajattelet, olisi totta, olisiko elämäsi helpompaa?"

Kysymyksen esitti eräs ystäväni tänään. Miten on? Ajattelen kaunista menestystarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Vau! Ajattelen synkkää kauhutarinaa itsestäni ja elämästä... ja se on totta. Kääk!

Tietoisuuden talossa asustava Ajattelija toimii niin kuin se toimii. Ajatuksia tulee ja menee. Toisinaan ne inspiroivat ja toisinaan lannistavat. Uskoessasi jokaiseen ajatukseesi olet kuin lastu laineilla. Yhtenä hetkenä olet onnen kukkuloilla ja toisena hetkenä epätoivon pimeässä poterossa.

Sinä et ole Ajattelija. Sinun ei kuitenkaan tarvitse taistella Ajattelijaa vastaan. Ajattelija on hyvä renki, mutta huono isäntä. Antaessasi Ajattelijalle sille kuuluvan roolin se rauhoittuu ja alkaa sen myötä toimia laadukkaammin. Mielen melu hiljenee. Märehtimisen ja murehtimisen tai toiveajattelun sijaan saat todistaa kuinka Ajattelija toimii syvällisesti ja myötätuntoisesti, yhteistyössä sydämesi kanssa.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

tiistaina, toukokuuta 13, 2014

Ihme

Tämä hetki.

Voit suunnata huomion ulospäin ja sisäänpäin.

Tämän hetken ulkopuoli: ääniä, värejä, muotoja, liikettä. Ihmisiä. Kohtaamisia. Eroja. Yksinäisyyttä. Sadetta, paistetta, tyyntä, myrskyä. Ulkoinen maailma on.

Tämän hetken sisäpuoli: ajatuksia, tunteita, tuntemuksia. Iloa, surua, välinpitämättömyyttä, innostusta, muistoja, odotusta, pelkoa, toivoa. Mielen maisema on.

Sinä: tämän kaiken todistaja. Tila, jossa tämä hetki, sen ulkopuoli ja sisäpuoli ilmenee. Rajattomuus, johon kaikki piirtyy. Tietoisuus, jonka valossa kaikki on.

Sinä ja tämä hetki yhdessä.

Ihme.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

lauantaina, toukokuuta 03, 2014

Käsittämätön kaksikko

Sinä voit
viipaloida, nimetä, analysoida, kuvata, selittää, malllintaa
tätä hetkeä
loputtomiin.

Nyt se tapahtuu.

Voit
rakastaa, vihata, haluta, pelätä, ihailla, inhota, syleillä, potkia
tätä hetkeä
loputtomiin.

Nyt se tapahtuu.

Voit
olla välinpitämätön, kyllästynyt, väsynyt
tätä hetkeä
kohtaan.

Nyt se tapahtuu.

Sinä voit
todistaa
tätä hetkeä.

Nyt se tapahtuu.

Kaiken se kestää,
kaiken se kantaa.

Sinä tapahdut.

Tämä hetki ja sinä.
Nyt te tapahdutte.
Käsittämätön kaksikko.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

lauantaina, huhtikuuta 26, 2014

Näköalapaikka

Tietoisuuden näköalapaikalta käsin voit tarkastella aistimusten, ajatusten ja tunteiden virtaa.

Virta on kiehtovan kiinnostava, et kiellä sen olemassaoloa.
Et käännä sille selkääsi.
Hyväksyt virran, suvanto- ja koskikohtineen.

Virta on kiistatta osa sinua, mutta et ole pelkästään virta.

Olet tila, jossa elämä virtaa.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)