Kuunpimennys

Kuunpimennys kotikadulta kuvattuna. Mielessä viisas mies, Martin Luther King - hänen syntymästä on tänään 90 vuotta.

"Darkness cannot drive out darkness: only light can do that. Hate cannot drive out hate: only love can do that." - Martin Luther King

Fiat Lux!

Fiat Lux - Tulkoon Valo!

Pyhän Lucian, suomalaisittain Valottaren päivänä on erityisen otollinen hetki olla Valossa.

Hehkukoon tämä hetki läsnäolosi lempeässä valossa.

- Jorma Ronkainen, kuva Anu Viik anumari.kuvat.fi/kuvat/Joulukuuta+2014/

Valoa poteroon

Mieli saattaa supatella ja sepitellä tarinaa elämästä taistelukenttänä. Tarinan mukaan epämieluisa yllätys saattaa väijyä seuraavan kulman takana. Elämä voi vetää maton jalkojen alta minä hetkenä tahansa. On siis varottava ja varauduttava, On rakennettava suoja. Poteron rakennus- ja korjaustöissä aika kuluu rattoisasti. Mielen bunkkerista kelpaa vihollista väijyä.

Sisällä bunkkerissa saattaa toki olla turvallista, mutta näkymä on kovin rajallinen. Sodankäynti on uuvuttavaa. Voit sittenkin valita. Et ole uhri. Elämä ei tapahdu ulkopuolellasi, jossakin toisaalla. Elämä on aina tässä. Vastakkainasettelu sinun ja elämän välillä on vain ajatus. Olet tila, jossa maailma tulee todeksi. Olet valo, jossa maisema kylpee. Olet ihme.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kirkkaudesta kirkkauteen

Sanotaan, että "torstai on toivoa täynnä".

Toivo on luottamista ja uskomista mahdollisuuksiin. Todellisuus ei ole lukkoonlyöty. Sinä olet tänäänkin pääroolissa - vain sinä voit päättää miten suhtaudut mahdollisuuksiin, joita tämä päivä sinulle tarjoaa.

Reagoitko kohtaamiisi ihmisiin ja tilanteisiin ennakkoluulosta käsin, pahinta peläten? Pidätkö todellisuutta vihamielisenä? Uskotko, että kyynisyys ja penseys on älykkään ihmisen fiksu tapa suhtautua maailmaan? Onko elämä lopulta jonkinlainen rangaistus?

Valitsetko sittenkin toisen tien? Se tie on runsas, täynnä hyviä mahdollisuuksia. Voit aloittaa tästä hetkestä. Hengitä syvään. Tästä tulee hyvä päivä. Opit uusia asioita. Hymyilet ventovieraalle. Arvostat työkaveriasi. Rakastat perhettäsi. Maailmassa on hyviä ihmisiä. Hyviä asioita tapahtuu.

Tänään on kevätpäivän tasaus. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tästä eteenpäin pohjoisella pallonpuoliskolla on valoisaa aikaa yhä enemmän kuin pimeää aikaa. On siis erityisen hieno päivä aloittaa uusi, tietoinen elämä. Varjot eivät sen myötä ehkä kokonaan katoa, mutta opit suhtautumaan niihin uudella tavalla. Koet myös yllättäviä haltioitumisen hetkiä, odottamattomia valonvälähdyksiä. Vähitellen sinussa kasvaa kiitollisuus kaikesta siitä mitä on. Koet tämän hetken täyteyden. Valo alkaa loistaa sisälläsi. Alat hehkua. Säkenöit.

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Valossa

facebook.com/OnKaikki

Sana jouluksi

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän vuoksi ainoa tie Jumalan luo.

Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:

Jeesus = Jumala

Jumala = Rakkaus.

Näistä seuraa että

Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Tiputetaan vanhatestamentillinen patriarkaalinen painolasti pois kyydistä muuttamalla Isä Valoksi (tai Äidiksi, Jumalaksi, Totuudeksi, tai mikä nyt kullekin rakkaalta ja sopivalta käsitteeltä olemassaolon Mysteeriä kuvaamaan sopii, muistathan että nämä kaikki ovat vain käsitteitä, kuuta osoittavia sormia...), päästään kristinuskon ydin muotoilemaan tuoreemmin:

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Valoon muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissasi? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko 50 vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella kysymys voidaan esittää myös muodossa:  "Mistä Jeesuksen tai rakkauden löytää?" Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…”, eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys on nähdäkseni tämä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.

Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata niin kauas? Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa jalostunutta älyä, Maria jalostunutta tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Sydämellistä joulua!