Poissaolevuudesta ja mielestä

Juhana Harju kirjoittelee kiinnostavassa blogissaan ("aamiainen ruohikolla") monipuolisesti mm. ravitsemukseen liittyvistä kysymyksistä. Kannattaa tutustua!

Hiljattain Juhana kirjoitti käyneensä Balilla ja samassa yhteydessä hän esittää mielenkiintoisia ajatuksia tietoisesta ruokailusta. Nykyihmiselle on valitettavan yleistä olla koko ajan "toisaalla"; tulossa sieltä ja menossa tuonne ja sama poissaolevuus ulottuu myös ruokailuun. Ihmiset syövät kävellessään tai jos malttavat istuutua alas, hotkivat ruokansa katsellen samalla televisiota. Samaan ongelmaan viittaa muuten myös arvostamani lääkäri Antti Heikkilä kirjassaan "Ravinto ja terveys". Poissaolevuuden malliin perustuva hotkiminen on sokea ruokailuun potentiaalisesti liittyvälle estetiikalle ja lisäksi se on tyypillisesti ongelmallista myös terveydellisesti; ihminen tulee helposti syöneeksi liikaa, sillä kylläisyyden tunne tulee tietyllä viiveellä.

Juhanan tekstin yhteydessä syntyi keskustelua myös mielen ja aivojen suhteesta. Olen asiaa vuosien varrella monelta kannalta pohtinut ja jossakin vaiheessa näkökulmani kiteytyi (tuskin kuitenkaan lopulliseen muotoon jähmettyi:) siihen tapaan, että materialistinen (ja siis reduktionistinen) aivotutkimus pystyy (paradigmaattisten) lähtökohtiensa myötä näkemään "vain" immateriaalisen mielen sähkökemialliset jalanjäljet aivomateriassa ja erehtyy samaistamaan jäljen ja jäljenjättäjän. Voisi sanoa myös niin, että elävät aivot ovat minuuden väline ilmaista itseään maailmassa ajattelun, sanojen ja tekojen tasolla.

-gs

Alakarppausta, laiskottelua ja muikun paistoa

Eilinen pitkis tuntui hiukan aamulla jaloissa - ihan normaali hyvän treenin jälkeinen lihasarkuus, joka merkitsee sitä että levon myötä adaptoidutaan harjoitusta edeltävää tasoa korkeammalle. Itse asiassa olo vertyi päivän mittaan niin nopsaan että harkitsin jo kevyttä lenkkiä, mutta maltoin mieleni. Vasta huomenna taas mennään. Siispä laiskottelin. Ja paistoin muikkuja.

Parin viimeisen viikon aikana olen kiinnittänyt erityistä huomiota ruokavalioon. Painoni vuoksi minun ei ole sitä tarvinnut tehdä, sillä indeksini on aina ollut kohdallaan. Olen kiinnostunut hyvinvoinnistani niin henkisellä kuin kehollisella tasolla ja ruokavalio on tietysti tärkeässä roolissa tässä kohtaa. Alakarppaamisesta minulla on hyviä kokemuksia muutaman vuoden takaa ja nyt taas innostuin asiasta luettuani Antti Heikkilän mainion kirjan "Ravinto ja terveys". Hauska oli taas huomata ekstra hyvänolontunne (mitenkähän tuokin pitäisi kirjoittaa?), joka seurasi nopeasti jo aloituspäivän aikana kun aamusta alkaen ei niitä ns. virallisen ravinto-opin korostamia hiilareita kitusiinsa laittanutkaan. Rajoitettu hiilareiden nauttminen pitää verensokerin tasaisena, jolloin ei synny jatkuvan napostelun tai välipalojen tarvetta eikä kiljuvan nälän tunnetta. Energia tuntuu riittävän tasaisesti koko ajan. Kysehän on siitä, että keho toimii tällöin rasvanpolttomoodissa. Rasvan sanotaan olevan solujen tärkein polttoaine. Alustavasti vaikuttaa siltä, että homma toimii myös juoksuharrastuksen suhteen.

-gs

linkkejä

lääkäri Antti Heikkilä
Vähähiilihydraattinen ruokavalio (wikipedia)
Karppausinfo
Alakarppaus elämäntapana