Juhana Harju kirjoittelee kiinnostavassa blogissaan ("aamiainen ruohikolla") monipuolisesti mm. ravitsemukseen liittyvistä kysymyksistä. Kannattaa tutustua!
Hiljattain Juhana kirjoitti käyneensä Balilla ja samassa yhteydessä hän esittää mielenkiintoisia ajatuksia tietoisesta ruokailusta. Nykyihmiselle on valitettavan yleistä olla koko ajan "toisaalla"; tulossa sieltä ja menossa tuonne ja sama poissaolevuus ulottuu myös ruokailuun. Ihmiset syövät kävellessään tai jos malttavat istuutua alas, hotkivat ruokansa katsellen samalla televisiota. Samaan ongelmaan viittaa muuten myös arvostamani lääkäri Antti Heikkilä kirjassaan "Ravinto ja terveys". Poissaolevuuden malliin perustuva hotkiminen on sokea ruokailuun potentiaalisesti liittyvälle estetiikalle ja lisäksi se on tyypillisesti ongelmallista myös terveydellisesti; ihminen tulee helposti syöneeksi liikaa, sillä kylläisyyden tunne tulee tietyllä viiveellä.
Juhanan tekstin yhteydessä syntyi keskustelua myös mielen ja aivojen suhteesta. Olen asiaa vuosien varrella monelta kannalta pohtinut ja jossakin vaiheessa näkökulmani kiteytyi (tuskin kuitenkaan lopulliseen muotoon jähmettyi:) siihen tapaan, että materialistinen (ja siis reduktionistinen) aivotutkimus pystyy (paradigmaattisten) lähtökohtiensa myötä näkemään "vain" immateriaalisen mielen sähkökemialliset jalanjäljet aivomateriassa ja erehtyy samaistamaan jäljen ja jäljenjättäjän. Voisi sanoa myös niin, että elävät aivot ovat minuuden väline ilmaista itseään maailmassa ajattelun, sanojen ja tekojen tasolla.
-gs
3 kommenttia:
Samoissa mietteissä. Olen juuri viime aikoina erityisesti yrittänyt keskittyä syömiseen. Se on aivan erilaista kun sen tekee tietoisesti. Ruoka maistuu paljon paremmalta kun mieli on täysin keskittynyt siihen eikä vaeltele muualla. Lisäksi se on mielestäni ruuan kunnioittamista. Ruokahan on pyhää, jos sen sinä pitää!
Olen opettanut myös lapsille, että vain ruokapöydässä syödään ja istutaan pöydän ääreen syömään. Joskus tosin itsekin kiireessä hotkin ruokaa seisaallani tai syön television ääressä, mutta yritän välttää sitä.
Läsnäolemisen taito on tärkeä - olla läsnä ei vain toiselle vaan myös (ja ennen kaikkea) itselleen, siis tietoisena.
Kiitos hyvistä kommenteista! Niin järkeenkäypää ja monesti kuitenkin kovin haasteellista todeksielää!
-gs
Lähetä kommentti