torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Hiihdonopettajana

sain toimia kun tytön kanssa käytiin ladulla. Pieni suksilla, minä jalan. Perinteistä harjoiteltiin ja tasatyönnöt lähtivät todella pontevasti. Vuorohiihto sujui myös lupaavasti, vaikka sauvatyöskentely ei ihan synkronissa suksien kanssa ollutkaan. Erittäin asiallinen oli laskuasento eikä pikku huimapäämme arastellut isompaakaan mäkeä, vaan kehotti vain kaivamaan kameraa esille. Monesti päätyi pieni hiihtäjäsankari pyllylleen, mutta "ei muuta kuin posket täyteen ilmaa ja kohti aamusumua", kuten tyttö muutama viikko sitten kaupungilla lumipyryssä minulle totesi.

-gs

Ei kommentteja: