keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

A-B-C vai 1-2-3?

Kävimme juuri tytön kanssa aapiskirjan lävitse. Vierasperäiset kirjaimet äksää lukuunottamatta ovat vielä hakusessa, mutta muuten kirjaimet ovat tuttuja.

- Olet kyllä taitava, osaat jo melkein kaikki kirjaimet!
- Mutta minä en osaa vielä numeroita.
- No joo, kyllä sinä koulussa ne opit. Sitä paitsi kirjaimet ovat tärkeämpiä kuin numerot.

Vai ovatko? Olisiko sittenkin niin että matematiikka, numerot, laskelmat, kasvuprosentti ja liikevoitto maailmaa pyörittävät?

- - -

Seitsemän kuukautta, lomat huomioiden oikeastaan yhdeksän kuukautta olen nyt ollut työelämän näkökulmasta sivuraiteella. Perheeni, tyttäreni ja hyvinvointini näkökulmasta kuitenkin varsin oikealla raiteella. Jäin vuorotteluvapaalle viime syksynä ja palaan sorvin ääreen elokuussa.

Koti-isänä on aika sujunut mainiosti. Voisipa sanoa, että homma on mennyt vanhalla rutiinilla, sillä olin keväällä 2006 puolisen vuotta vanhempainvapaalla. Tyttö jo kovasti pohtii tulevaa syksyä - muutama viikko sitten kävimme tutustumassa tytön tulevaan hoitopaikkaan, Montessori-päiväkotiin. Työpaikkamme ja hoitopaikka sijaitsevat ihan vierekkäin, joten siinäkin mielessä muutos sujunee hyvin.

-gs

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut erinomaisista valinnoistasi! Työtä ehtii tässä elämässä tekemään kukin varmasti ihan tarpeeksi. Lapsi kasvaa vain kerran, siihen keskittyminen on tärkeää. No, on juokseminenkin tärkeää...

mahdollisesti kirjoitti...

Olen samaa mieltä. On mahtavaa, että uskaltaa tehdä tärkeitä valintoja. Liian harva isä käyttää isyyslomia tai vanhempainvapaitaan.

Anonyymi kirjoitti...

Onnitteluni GS, sinulla on oikeaa asennetta. T: Pikkuliina

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Kiitos, oikealta ja hyvältä tämä on tuntunut!

-gs

Anonyymi kirjoitti...

Koti-isä ja yhteys lapseen, yhteiset tekemiset . . . mukavaa lukemista. Mutta etkö voisi somistaa tytärtäsi jollakin nimellä? "Tyttö" kuulostaa kylmältä ja kankealta, vaikka yhteiselonne on lämmin. Miten olisi lempinimi?