tiistaina, lokakuuta 15, 2019

Universaalit arvot, viisaus ja elämän tarkoitus

Terveiset mökiltä!

Mitä ovat universaalit arvot?

Tämä on muunnelma kysymyksestä "mikä on elämän tarkoitus?". Helppoja vastauksia: "elämän tarkoitus on elää hyvin" tai "elämän tarkoitus on elää oikein". Tämä johtaa väistämättä arvojen pohdintaan: mikä on oikein? mitä on hyvä?

Nimeän objektiivisiksi arvoiksi klassisen kolmikon: 1) totuus, 2) hyvyys ja 3) kauneus. Arvot ovat moraalifilosofisen pohdinnnan ohella ennen kaikkea tekoja, joten hyvä tai juhlallisesti sanoen totuudellinen elämä on edellämainittujen arvojen näköistä ajattelua, puhetta ja tekemistä. Hyvä elämä on linjassa totuuden, hyvyyden ja kauneuden kanssa, hyvä elämä on totuuden, hyvyyden ja kauneuden suuntaista tahtoa ja toteutusta. Moiseen kykenevää voi viisaaksi kutsua.

1. Totuus
Tiede on naimisissa totuuden kanssa ja hengailee toki myös kauneuden (esim. matemaattisen yhtälön eleganssi, kauneus) ja hyvyyden (esim. lääketiede) kanssa. On huomioitava, että ei ole olemassa arvovapaata tiedettä (koska totuus on arvo). Sen myötä tieteellä on myös vastuu (esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kemiallisten joukkotuhoaseiden kehittäminen). Totuutta ja tiedettä yhdistää logiikka.

2. Hyvyys
Uskonto on naimisissa hyvyyden kanssa ja hengailee myös totuuden (esim. haetaan vastausta kysymykseen jumalan ja ihmisen olemuksesta sekä elämän tarkoituksesta) ja kauneuden kanssa (esim. taideteos, joka on jumalallisen inspiraation tuloksena syntynyt, inspiraatiohan tarkoittaa etymologisesti hengellä täyttymistä). Uskontoa ja hyvyyttä yhdistää etiikka.

3. Kauneus
Taide on naimisissa kauneuden kanssa ja hengailee myös totuuden (taiteen avulla voi oppia totuuksia ihmisyydestä ja elämästä) ja hyvyyden (taide voi eheyttää ihmistä, ns. katharsis) kanssa. Taidetta ja kauneutta yhdistää estetiikka.

Joten tiede, taide ja uskonto, ts. totuus, kauneus ja hyvyys - siinä peruspilarit joita kaikkia tarvitaan elämän runsauden äärellä. Huonolaatuisina versioina ne hylkivät toisiaan, hyvälaatuisina versioina täydentävät toisiaan.

ps. Kysymykseen elämän tarkoituksesta voidaan vastata yleisellä tasolla kuten edellä tein. Elämän tarkoitus on elää oikein, ts. edellämainittujen arvojen näköinen ajattelu, puhe ja teot ovat elämän tarkoituksen toteuttamista. Tämä konkretisoituu elämäntehtävänä, joka voi olla enemmän tai vähemmän näkyvä. Elämäntehtävä koostuu jokapäiväisinä haasteina: mikä on oikea tapa toimia arkisissa tilanteissa? Voimme elää reaktiopohjaisesti, viettien ja halujen vietävänä (hedonismi) tai voimme tietoisesti sitoutua universaaleihin arvoihin. Kyse on halun jalostamisesta kestävien arvojen suuntaiseksi tahdoksi ja motivaatioksi. Kuinka se on mahdollista? Kokemukseni mukaan elämään sisältyy gravitaation kaltainen moraalinen voima, joka vastustaa tai tukee pyrkimyksiämme. Elämä on kärsivällinen opettaja ja se tuo eteemme oppimistehtävän toisensa perään. Kun asenne on kohdallaan, oppimista ei pidättele mikään.

lauantaina, lokakuuta 12, 2019

Kiutaköngäs, Oulankajoki Kuusamo

Kiutakönkään kuohut! Kävin viime viikolla ihailemassa ja kuvaamassa jo lapsuudesta tuttua luonnonnähtävyyttä, ehkäpä Suomen komeinta koskea. Oulankajoen vedet syöksyvät 14 metriä alas 325 metrin matkalla. Videolta voit erottaa kaksi suurta hiidenkirnua.

"Kiutaköngäs ei lupauksitta mainosta itseään Suomen komeimmaksi vesiputoukseksi. Ja olipa tuo putouksen infotauluun kirjattu ilmoitus totta tai ei, kyse on niin mahtavasta luontokohteesta, että upeimpien putoustemme joukkoon tämän Oulankajoen helmen voi laskea jo ensivilkaisun jälkeen. Jo Kiutakönkään nimi kertoo paljon, sillä Saamen kielen sana "giuuhta" tarkoittaa syvää rotkomaista laaksoa. Keävngis (köngäs) puolestaan viittaa isoon vesiputoukseen.

Tosiasiassa Kiutaköngäs ei ole yhtenäinen vesiputous, vaan jyrkkien koskien sarja, jossa Oulankajoen vesimassat putoavat 325 metrin matkalla alas yhteensä 14 metriä. Kiutakönkään ylin ja ensimmäinen putous on yksittäisistä portaista suurin, ja vesi putoaa siinä lyhyellä matkalla ainakin neljä metriä. Tätä pudotusta seuraa jonkin matkan päässä pienempi köngäs, minkä jälkeen vesi kiemurtelee pauhaten tiensä suvantoon.

Veden kulku tapahtuu halki rotkomaisen uoman, jonka pohjoispuolen jyrkkä kallioseinämä hehkuu tiilenpunaisena. Tiilenpunainen väri johtuu dolomiittikivestä, joka on sukua kalkkikivelle. Etualan kallio puolestaan on kvartsiittia, ja joki onkin luonut uomansa kivilajien saumaan. Tämä tekee kohteesta ainutlaatuisen ehkä koko pohjoismaiden mittakaavassa." (https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kiutakoengaes/)

tiistaina, lokakuuta 01, 2019

Saarensalmen loma-asuntoalue

Kinnulan kunnan toimeksiannosta toteutin Saarensalmen loma-asuntoalueen virtuaaliesittelyn. Käypä kurkistamassa allaolevasta linkistä!

Esittely

perjantaina, syyskuuta 20, 2019

World Bioeconomy Forum 2019

World BioEconomy Forum -tapahtuma järjestettiin toista kertaa hienoissa puitteissa Kuusamon Rukalla. Paikalla oli biotalouden merkittävimpiä vaikuttajia. Dokumentoin tapahtumaa kuvien ja videoiden muodossa. Alla otteita jokaiselta kolmelta päivältä.

Päivä 1

Päivä 2

Päivä 3

torstaina, syyskuuta 19, 2019

Mieli vie - vai viekö?

Mieli luokittelee ja nimeää. Mieli leimaa ja lokeroi. Mieli on oivallinen työkalu ja voit kiittää mieltäsi sen ahkeruudesta. Elämä ei kuitenkaan mahdu mielesi määrittämiin muotteihin. Elämä on enemmän. Sen runsaus ja rikkaus ylittää mielen kapasiteetin. Rajaton ja reunaton elämä on kuin maisema jossa mielen säätila vaihtelee. Ilot ja surut tulevat ja menevät. Mistä tässä kaikessa on kysymys? Mitä elämä on? Kuka sinä olet? Mieli kertoo mielellään loputtomia tarinoita menneestä ja huomisesta, sinusta ja toisista. Oletko sinä tarinoiden kuvaama persoona? Oletko sittenkin enemmän? Entäpä jos oletkin loppumaton kirja, johon tarinat kirjoitetaan? Jospa olet tila, jossa tarinoita kerrotaan? Kenties oletkin läsnäolo, joka tarinoita kuulee ja todistaa.

Olet enemmän kuin mikään tarina.

keskiviikkona, elokuuta 28, 2019

Sotiemme Veteraanit -keräys 2019

Sotiemme Veteraanit -keräys käynnistyi eilen. Toimin kuljettajana Kainuun Prikaatin reippaille viestimiehille Kannuksessa Eskolan alueella.

Maavoimien nettisivuilta:
"Puolustusvoimat tukee sotiemme veteraaneja antamalla varusmiesapua keräyksiin. "Sotiemme veteraanit 2019 -keräys" on Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton, Rintamaveteraaniliiton, Rintamanaisten Liiton ja Kaatuneitten Omaisten Liiton perustaman Veteraanivastuu ry:n hallinnoima keräys, joka käsittää kevään ja syksyn keräykset. Keräyksillä tuetaan kaikkein pienituloisimpia veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä sotaleskiä järjestöpohjasta riippumatta." (https://maavoimat.fi/tapahtumat/2019-08-26/sotiemme-veteraanit-2019-kerays)

torstaina, elokuuta 15, 2019

World BioEconomy Forum

11.–13. syyskuuta 2019 järjestetään World BioEconomy Forum -tapahtuma hienoissa puitteissa Kuusamon Rukalla. Paikalla on biotalouden merkittävimpiä vaikuttajia. Yritykseni on mukana dokumentoimassa tapahtumaa kuvien ja videoiden muodossa.

Lisätietoja: http://www.wcbef.com/

perjantaina, heinäkuuta 19, 2019

Varma lähtökohta

Alleviivaan jälleen etten ole koskaan kiistänyt dualistisen havainnointi-, käsitteellistämis- ja ajattelutavan (tässä kontekstissa erityisesti subjekti/objekti. minä/ei-minä, minä/maailma, sisäinen/ulkoinen, subjektiivinen todellisuus / objektiivinen todellisuus) merkitystä. Tämänkin tekstin tuottaminen edellyttää monenlaista vastakkainasettelua - mm. sormien ja näppäinten välillä. Sormien kannalta näppäimistö on objekti jne (toisaalta sormien ja näppäinten rajapinta riittävällä tarkkuudella tarkasteltuna katoaa)

Pointtini on, että jos vakavasti lähtee miettimään todellisuutta koskevia peruslähtökohtia ja olettamuksia, tämä kysymys on väistämätön:
- mikä on varma lähtökohta, voiko ontologian (eli todellisuutta koskevan käsitejärjestelmän) perustaa varmalle perustalle?

Automatisoitunut (varhaislapsuudessa opittu) ajattelutapa pitää luonnollisena paikallistaa ja identifioida "minuus" tietyn ainutlaatuisen kehollisuuden kautta - se pitää lähtökohtana minuutta ja sen suhdetta maailmaan (tai "ulkoiseen todellisuuteen"). Tästä seuraa monenlaista hyödyllistä ja hyvää mutta siitä seuraa myös monenlaista problematiikkaa.

Edellämainittu on vain sanahelinää monelle mutta monelle se on erittäin oleellista maastoa, suorastaan välttämätöntä settiä pohdittavaksi. Ja ennen kaikkea: jokainen ottaa toiminnallaan (ajatukset, sanat, teot) kantaa: jokaisella on jokin todellisuus- ja ihmiskäsitys ja minusta on viisasta tiedostaa omansa ja sen perusteet.

Pelkistettynä kritiikkini kohdistuu ajattelutapaan, jossa:
- lähtökohtaisesti ikään kuin annettuna tosiasiana pidetään ajattelumallia, jossa on olemassa minä ja maailma (minä / ei-minä), sisäinen ja ulkoinen

Itse katson, että:
- lähtökohtaisesti "paljas" tai "puhdas" (siis attribuutiton, ominaisuuksia vailla oleva) oleminen sekä sen todistaminen on varma tosiasia -> tätä paljasta olemista voidaan sitten loogisanalyyttisesti jakaa mm. sisäiseen ja ulkoiseen, minään ja ei-minään
- em. nondualistisen lähtökohdan varaan rakentuu kaikki muu, dualistiset jaottelut mukaanlukien

-> edellisillä on ratkaisevia seurauksia esimerkiksi ihmiskäsitykseen

-> ja edelleen ihmiskäsityksellä on ratkaisevia seurauksia sillä kuinka toimimme maailmassa

-> mikä puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti vaikkapa kärsimyksen määrään maailmassa

sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

sunnuntaina, toukokuuta 12, 2019

Aurinko on maan äiti

Hyvää äitienpäivää!

"Kaikki luonnossa kertoo äidistä.
Aurinko on maan äiti,
joka ravitsee sitä lämmöllä;
se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä
ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun
ja lintujen ja purojen hymniin.
Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti.
Se synnyttää ne, hoivaa niitä
ja vieroittaa ne itsestään.
Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
ja siemeniensä ystävällisiä äitejä.
Ja äiti, elämän esikuva,
on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta."
– Kahlil Gibran –

tiistaina, huhtikuuta 23, 2019

A Message From the Future With Alexandria Ocasio-Cortez

Oivallinen animaatio

"What if we actually pulled off a Green New Deal? What would the future look like? The Intercept presents a film narrated by Alexandria Ocasio-Cortez and illustrated by Molly Crabapple.

Set a couple of decades from now, the film is a flat-out rejection of the idea that a dystopian future is a forgone conclusion. Instead, it offers a thought experiment: What if we decided not to drive off the climate cliff? What if we chose to radically change course and save both our habitat and ourselves?

We realized that the biggest obstacle to the kind of transformative change the Green New Deal envisions is overcoming the skepticism that humanity could ever pull off something at this scale and speed. That’s the message we’ve been hearing from the “serious” center for four months straight: that it’s too big, too ambitious, that our Twitter-addled brains are incapable of it, and that we are destined to just watch walruses fall to their deaths on Netflix until it’s too late.

This film flips the script. It’s about how, in the nick of time, a critical mass of humanity in the largest economy on earth came to believe that we were actually worth saving. Because, as Ocasio-Cortez says in the film, our future has not been written yet and “we can be whatever we have the courage to see.”"

keskiviikkona, huhtikuuta 17, 2019

Petäjän mylly Lestijoella

Vesivoiman kulta-aikana Lestijoessa oli yli sata pientä myllyä. Valtaosa on kadonnut, mutta Kannuksessa Tokolan ja Petäjän myllyt ovat säilyneet.