"Minä elän!
Laskeudun laiturilta tähtikirkkaaseen veteen,
aistin salattujen hiukkasten hipaisut,
maailmankaikkeuden energiat,
kosketan kädelläni kaukaisinta tähteä.
Riemuiten ja kiitollisena
nousen seisomaan vedessä,
kohotan kosmokselle elämän peilin
josta se ihailee itseään
kun galaksit tanssivat nauraen pääni ympärillä
ja pienet kalat kummeksuvat jalkojani.
Mitä siitä, että en tiedä?
Mitä siitä, että en ymmärrä?
Matkaa riittää vielä.
Viisi miljardia vuotta sitten tulin tähdistä,
viisi miljardia vuotta ja palaan tähtiin
ylös Linnunradan korkealle kaarelle.
Olen kotonani,
olen osa kaikkeutta,
osa loputonta matkaa.
Ilman minua ei olisi tätä hetkeä,
tätä aikaa, tätä rakkautta.
Minä elän, minä elän, minä elän!"
- Esko Valtaoja
Kohti ikuisuutta, s. 261
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti