Käsitteet, kieli on ihmeellinen asia. Kielen välityksellä ymmärrän asioita. Kielen avulla voin ilmaista asioita. Ilman kieltä ei ole systemaattista ajattelua. Hyvin käytetty kieli ja käsitteet vapauttavat. Viisaasti asetetut sanat voivat tuoda lohdun. Rakastavat sanat voivat kantaa väsynyttä.
Sanat voivat myös satuttaa. Sanat voivat johtaa harhaan. Käsitteet saattavat kantaa tarpeetonta painolastia, joka vääristää totuuden. Käsitteet saatetaan ottaa ”annettuina”, ”valmiina”, ”itsestäänselvänä totuutena”.
Eräs arvostamani viisas on todennut, että suurinta ajattelun vapautta on käsitteenmuodostus. Tämä idea avautui minulle vuonna 1991. Ymmärsin, että minunkin on mahdollisuus pohtia rakentavan kriittisesti kielen ja käsitteiden olemusta. Ymmärsin, että mikäli tahdon oppia ja viisastua, on välttämätöntä osata nähdä käsitteiden läpi ja ohi. Sillä hyvätkin käsitteet ovat ”vain” kuuta osoittava sormi. ”Jumala”. ”Rakkaus”. ”Totuus”. Vain sanoja. Niin kuin A. Lennox jumalaisella äänellään lausuu, ”peace is just a word”.
Viisas ei jää katsomaan sormea, joka osoittaa kuuta.
Ihminen on kutsuttu (itse asiassa hän on kutsunut itsensä) toteuttamaan sisäinen vallankumous; egosentrisyydestä teosentrisyyteen, itsekkyydestä rakkauteen. Näetkö, mitä osoitan?
-gs