Tehtävä

"On totta, että kulttuurissa elävä ihminen on äskettäin saavuttanut tietyn määrän tahdonvoimaa, jota hän voi käyttää mihin haluaa. Hän on oppinut tekemään työnsä tehokkaasti turvautumatta loitsuihin tai rummutukseen, joka hypnotisoisi hänet tekemisen tilaan.

Hän voi jopa tulla toimeen rukoilematta päivittäin jumalallista apua. Hän voi toteuttaa suunnitelmansa ja hän näyttää voivan vaikeuksitta muuttaa ajatuksensa toiminnaksi, kun taas primitiivistä ihmistä näyttävät joka askeleella haittaavan pelot, taikausko ja muut toiminnan näkymättömät esteet.

Nykyajan ihmisen taikauskoa on ajatus, että tahdon avulla voi toteuttaa mitä hyvänsä. Tämän uskon hintana on kuitenkin huomattava introspektion puute.

Aikamme rationaalinen ja tehokas ihminen ei näe, että häntä riivaavat hänen hallintansa ulottumattomissa olevat "voimat". Hänen jumalansa ja demoninsa eivät ole kadonneet minnekään, ne ovat vain saaneet uudet nimet. Ne pitävät hänet levottomuuden, epämääräisten pelkojen, psykologisten komplikaatioiden, lääkeaineiden, alkoholin, tupakan ja ruoan kyltymättömän tarpeen ja ennen muuta moninaisten neuroosien pauloissa."

(C.G. Jung: Symbolit - piilotajunnan kieli. Otava 1991. s. 82)

- - -

Klaanini henget odottavat. Ne janoavat tietoa. Viime yönä ne taas tulivat luokseni. "Mitä olet oppinut?", ne kysyivät.

- Rakkaus. Itsetuntemus.
- Mitä muuta?
- Anteeksianto. Anteeksianto muille. Anteeksianto itselle. Armollisuus.
- Mikä muu on tärkeää?
- Nöyryys. Nöyryys ei kuitenkaan ole nöyristelyä.
- Mitä tarkoitat?
- Nöyryys on hiljaista kunnioitusta mysteerin äärellä.
- Mikä on mysteeri?
- Ihminen.
- Ihminen?
- Ihminen. Ihmisessä taivas ja maa kohtaavat. Ihminen on mysteeri itselleen. Ihmisen tehtävä on oppia tuntemaan itsensä, ylittämään sisäinen ristiriita hyvän ja pahan välillä. Ihmisen tehtävä on tuoda tiedostamaton tietoisuuden valokeilaan. Ihmisen tehtävä on tulla ehjäksi, omaksi itsekseen.

Vastaukseni tyydyttivät henkiä. Ne palasivat kokouspaikalle merenrantaan. Olin käynyt paikalla edellisenä yönä ja nähnyt että rakennus oli täynnä. Täynnä henkiä ja odotusta. Suuret ikkunat oli peitetty verhoin ja ovessa oli lappu. "Yksityistilaisuus". Ovi avattiin minulle ja tyttärelleni. Jonkinlaista tilannekatsausta tai yhteenvetoa odoteltiin. Kenen on määrä pitää se? Minun?

-gs

"Einst hattest du wilde Hunde in deinem Keller: aber am Ende verwandelten sie sich zu Vögeln und lieblichen Sängerinnen." (FN)

(kuva Agia Galini, Kreeta, heinäkuu 2009)

Just nu!

Tukholman helteinen maraton tuli siis koettua launtaina 9. kesäkuuta. Kisan jälkeen sunnuntaina selailin Svenska Dagbladetin ja Dagens Nyheterin ja toisessa todettiin maratonpäivän olleen kaikkien aikojen kuumin ja toisessa toiseksi kuumin. Niin tai näin - liian kuumaa oli. Lämpöä oli starttihetkellä lähes 30 astetta.

Hain kilpailunumeron jo perjantaina ja samalla kävin ihmettelemässä maalia kauniilla olympiastadionilla. Kävelin loppusuoraa ja mietin että olen erittäin onnellinen mies, jos huomenna pääsen tänne asti.

Hellesään sekä pohjevamman synnyttämästä kysymysmerkistä johtuen päätin kruisailla kaikessa rauhassa reitin läpi. Noin 5.30/5.40 -kmvauhti tuntui D-ryhmästä lähdettäessä varsin sopivalta ja vaikka sykkeet olivat heti alkuun varsin korkealla (165-170), juoksu sujui mukavasti. Ensimmäisellä kierroksella omat kannustusjoukot (vaimo, tytär, siskonpoika sekä molemmat siskot) olivat noin 10 km kohdalla. Sain juomapullon lisäksi aimo annoksen positiivista energiaa. Rauhallisessa vauhdissa ehti hyvin katsoa mitä reitin varrella näkyi. Valtavasti ihmisiä, kannustusta, tanssijoita, bändejä. Erityisesti mieleeni jäi soimaan

Just nu vill jag leva, just nu!
Just nu vill jag känna, just nu!
Biisi tuntui lennättävän minua eteenpäin monta kilometriä.

Känna luften i mina lungor, känna blodet som pulserar
Känna ljuset i mina ögon, känna tiden som passerar

Puolimatka meni hiukan alle kahden tunnin ja vielä tässä kohtaa ajattelin tekeväni negative splitin (=jälkipuolisko ensimmäistä nopeampi). Omat kannustusjoukot ehtivät myös täpärästi paikalle.



(kuten näkyy, puolimaratonin kohdalla hymy oli vielä herkässä)

Vielä kolmenkympin kohdalla kaikki sujui hyvin ja kannustusjoukkojen ilmaantuminen myös tänne oli iloinen yllätys.

Jossakin 33-34 km vauhti alkoi hidastumaan. Västbron jälkeen etureidet alkoivat kivettyä ja viimeiset 3-4 km tuntuivat todella pitkiltä. Noin 38 km kohdalla annoin periksi kivistävälle tunteelle vatsassa ja kävelin kahteen otteeseen yhteensä 5 minuutin ajan.

Viimeiset pari kilometriä tulin sentään juosten ja stadionilla nautiskelin tunnelmasta enkä halunnut ottaa mitään loppukiriä (tästä huolimatta statistiikka näyttää lahjomattomasti että vauhti nousi noin 5.30/5.20 -tasolle).



(stadionilla nautiskelin joka metristä, voittajaolo, sankarifiilis)

Noin 4.10 loppuajassa ei ole hurraamista mutta päällimmäisenä tunteena maalissa oli kuitenkin helpotus. Pari kyyneltäkin poskelle vierähti.

Känna luften i mina lungor (just nu!)
Känna blodet som pulserar (just nu!)
Känna ljuset i mina ögon (just nu!)
Känna tiden som passerar (just nu!)

-gs