Mitä on some-elämäni? google+ on ollut käytössäni syksystä 2013 lähtien. Olen postannut Instagrammiin 865 kuvaa ja videota syyskuusta 2012 lähtien. Latasin ensimmäisen videon Youtubeen tammikuussa 2011. Twitter-tilin perustin elokuussa 2009. Viimeisin juttu on Periscope. Olen striimannut mm. Ruka-tunturilla selfie-stickin avulla lasketteluani. Kaaduin. Hauskaa oli. :-)
Bloggaamisen aloitin maaliskuussa 2006. Irc ja keskustelupalstat ("newssit") ilmestyivät tietoisuuteeni 1980-luvun lopulla. Tiesitkö muuten, että ircin (ja irkkaamisen) keksi Jarkko Oikarinen? Jarkko on saman kylän poikia ja oli nörtti jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Jarkon Commodore VIC-20 oli kova ja edistyksellinen juttu Kuusamossa 1980-luvun alussa.
Sportstrackeriin olen logannut 1148 harjoitusta lokakuusta 2011 lähtien. Erilaisten liikuntasuoritteiden myötä kilometrejä on kertynyt yli 23 394 kappaletta ja hikeä on vuodatettu 1206 h 17 min 51 sekuntia. Vuodesta 2011 alkaen ykkösliikuntalajini on ollut maasto- ja maantiepyöräily. Stravaan olen viehättynyt segmentti-toiminnon vuoksi - innostun toisinaan ajamaan jonkun pätkän mahdollisimman kovaa ja lenkin jälkeen on hauska verrata suoritusta omiin aikaisempiin ja toisten suorituksiin.
Olin pitkään penseä facebookin suhteen. Mitä ihmettä minä, keski-ikäinen mies siellä nuorten hiekkalaatikossa tekisin? Miksi huutelisin muulle maailmalle: "Katsokaa, tässä minä olen, tätä minä teen, tällaiselta minä näytän!" Joulukuussa 2007 tapasin vanhan ystäväni Kuusamon liikuntahallin kuntosalilla. Treenin lomassa vaihdoimme kuulumisia, juttelimme juoksuharrastuksesta ja maratonharjoittelusta. Lopuksi Tapsa kysyi, olenko facebookissa. Kyseenalaistin facebookin käyttökelpoisuuden. Tapsa selitti kärsivällisesti, että on siellä myös aikuisia ja että itsestähän se on kiinni minkä verran elämästään kertoo. Parin viikon kuluttua perustin tilin ja tein ensimmäisen statuspäivityksen:
"Jos ei muuta niin ammatillisen kompetenssin kehittämisen vuoksi pitänee tästäkin kuviosta olla jollakin tasolla perillä joten nyt on sitten account perustettu."
Ihmetteletkö, että minkä ihmeen "ammatillisen kompetenssin"? Olen koulutukseltani tietojenkäsittelytieteen FM (Oulun yliopisto). Olen ansainnut elantoni erilaisissa IT-alan tehtävissä 80-luvun lopulta saakka. Elämä on kuljettanut tietojärjestelmien ylläpito-, tuki- ja kehitystehtäviin, aluksi yliopistoympäristöön ja sitten kansainväliseen ohjelmistotaloon. Sittemmin olen löytänyt itseni koulutus-, opetus- ja markkinointitehtävistä.
Mitä sosiaalinen media merkitsee minulle? Se tarjoaa mahdollisuuden reflektoida minäkuvaa ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Some voi toimia itsetuntemuksen apuvälineenä. Toisaalta se voi olla myös sudenkuoppa, jonka myötä eksyn kauemmas todellisesta itsestä. Some mahdollistaa kulissiminän, valheellisen minäkuvan rakentamisen. Kokemukseni on, että mitä enemmän uskallan olla oma itseni, sitä enemmän, aidommin ja syvemmin voin kohdata ihmisiä. Tämä pätee tietysti niin somessa kuin elävässä elämässäkin. Mitä rohkeammin luovun defensseistä, sitä rikkaammin koen elämää. Mitä vähemmän rakennan suojamuureja itseni ympärille, sitä vapaammin voin hengittää, luoda, kohdata, ajatella, kokea.
Luovuus ja elämä virtaavat lävitseni kun opin pysymään pois itseni edestä.
Somen mahdollinen sudenkuoppa piilee myös siinä, että alan priorisoida sitä elävän elämän sijaan. Istun kahvilassa jonkun kanssa. Vilkuilen ja hieron tämän tästä kännykkää tai tablettia, pahimmassa tapauksessa molempia. Moinen on sekä epäkohteliasta että myös silmien sulkemista tässä hetkessä livenä tarjolla olevalle elämälle. Elämä tapahtuu aina tässä. Elämä virtaa aina nyt. Pyrin priorisoimaan face-to-face -tilanteen aina some-kontaktien edelle.
Toisinaan on varmasti niin, että joku on elävässä elämässä saanut kuraa silmille ja puukkoa selkään siinä määrin ettei hän enää uskalla olla avoin face-to-face. Niinpä hän uskaltaa olla avoin vain sosiaalisessa mediassa. Hän tekee sen anonyymisti tai nimellään ja kasvoillaan. Kaverit saattavat olla kummissaan kun facebook-persoona ei istukaan tuttuun ja turvalliseen lokeroon, lujasti lukittuun mielikuvaan ihmisestä. Emmekö voisi toimia niin että jokainen ihminen voi luottavaisesti olla oma itsensä, toteuttaa itseään? Voisimmeko olla luomassa maailmaa, jossa jokainen uskaltaa olla ja hengittää vapaasti?
Miettiessäni somen hyviä mahdollisuuksia ja mahdollisia haittoja, vaakakuppi kallistuu selvästi plussan puolelle. Kiitos tästä kuuluu sinulle. En tiedä kuka olet. Ehkä olet elävästä elämästä tuttu ystäväni? Kenties olet sittenkin joku twitter-tilini seuraaja. Saatat olla päätynyt lukemaan tätä myös facebookin On-sivun (facebook.com/OnKaikki) kautta.
Olitpa tuttu tai tuntematon, minä kiitän sinua siitä että sinä olet. Olet ainutlaatuinen. Voimme kohdata vain tässä ja vain nyt. Tehdäänkö se aidosti vai hipaiseeko tässä hetkessä vain kaksi kulissia?
- Jorma Ronkainen
