Kutsumattomia vieraita

Yllätyt kun toisinaan sydämesi ovelle saapuu selittämätön suru. Huomaat, että surun seurana on alakulo. ”Kop kop.” Kummastelet. Et avaa ovea. Pian paikalle saapuu myös pelko. ”Kop kop.” Sydäntä kuristaa. Et avaa ovea. Kylmä hiki nousee otsallesi. Kohta mieli kutsuu paikalle joukon ajatuksia. Saat kuulla tuttuja tarinoita siitä, millainen pelkuri olet. ”Surkimus, epäonnistuja, häviäjä…” Vatsaasi korventaa. Saatat uskoa tarinat. Tunnet syyllisyyttä. Haluat tukkia korvasi. Toivot, että koputus lakkaisi.

On luonnollista, että mieli telkeää sydämen oven kaikilla mahdollisilla tarinoilla. Se haluaa itsepintaisesti selittää, käsitteellistää ja älyllistää kutsumattomat vieraat. Mieli tekee kaikkensa, jotta sydämen ovi pysyisi suljettuna. Käsitteistä ja ennustettavuudesta hengitysilmansa imevä mieli ei pysty kohtaamaan tämän hetken paljasta käsittämättömyyttä ja ennustamattomuutta. Mieli haluaa kääntää selkänsä elämän arvaamattomalle sykkeelle, joka toisinaan ravistelee rajusti sisintä ja puhaltaa myrskytuulen lailla kumoon kaikki mielen kuvitelmat siitä kuka olet ja miten elämän pitäisi sujua.

Mieli on osa sinua, mutta et ole mielesi. Jospa sittenkin uskallat avata sydämesi oven ja kutsua vieraat peremmälle? Myötätuntoisen huomiosi valossa saattaa paljastua, että matkalaiset ovat kylmissään ja , nälissään. Ne pelkäävät, että käännät niille taas kerran selkäsi. Läsnäolosi lämmössä voi osoittautua, että itse asiassa sinä tunnet nämä kulkijat. Ne ovat sinun lapsiasi, jotka haluavat palata luoksesi. Ne kaipaavat syliisi, turvaan.

Sinä olet viisastunut. Tiedät, ettet ole mikään sotatanner. Sydämessäsi tunnet, että et halua sulkea ketään etkä mitään myötätuntosi ulkopuolelle. Tämä on rakkauden tie.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)