Tunteet ovat tietoa

Julkaisu käyttäjältä On.

Kutsumattomia vieraita

Yllätyt kun toisinaan sydämesi ovelle saapuu selittämätön suru. Huomaat, että surun seurana on alakulo. ”Kop kop.” Kummastelet. Et avaa ovea. Pian paikalle saapuu myös pelko. ”Kop kop.” Sydäntä kuristaa. Et avaa ovea. Kylmä hiki nousee otsallesi. Kohta mieli kutsuu paikalle joukon ajatuksia. Saat kuulla tuttuja tarinoita siitä, millainen pelkuri olet. ”Surkimus, epäonnistuja, häviäjä…” Vatsaasi korventaa. Saatat uskoa tarinat. Tunnet syyllisyyttä. Haluat tukkia korvasi. Toivot, että koputus lakkaisi.

On luonnollista, että mieli telkeää sydämen oven kaikilla mahdollisilla tarinoilla. Se haluaa itsepintaisesti selittää, käsitteellistää ja älyllistää kutsumattomat vieraat. Mieli tekee kaikkensa, jotta sydämen ovi pysyisi suljettuna. Käsitteistä ja ennustettavuudesta hengitysilmansa imevä mieli ei pysty kohtaamaan tämän hetken paljasta käsittämättömyyttä ja ennustamattomuutta. Mieli haluaa kääntää selkänsä elämän arvaamattomalle sykkeelle, joka toisinaan ravistelee rajusti sisintä ja puhaltaa myrskytuulen lailla kumoon kaikki mielen kuvitelmat siitä kuka olet ja miten elämän pitäisi sujua.

Mieli on osa sinua, mutta et ole mielesi. Jospa sittenkin uskallat avata sydämesi oven ja kutsua vieraat peremmälle? Myötätuntoisen huomiosi valossa saattaa paljastua, että matkalaiset ovat kylmissään ja , nälissään. Ne pelkäävät, että käännät niille taas kerran selkäsi. Läsnäolosi lämmössä voi osoittautua, että itse asiassa sinä tunnet nämä kulkijat. Ne ovat sinun lapsiasi, jotka haluavat palata luoksesi. Ne kaipaavat syliisi, turvaan.

Sinä olet viisastunut. Tiedät, ettet ole mikään sotatanner. Sydämessäsi tunnet, että et halua sulkea ketään etkä mitään myötätuntosi ulkopuolelle. Tämä on rakkauden tie.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Sitä ei voi ylittää

Eilen sain yllättäen puhelun Ranelta, lapsuudenystävältäni. Olimme mukana partiolaistoiminnassa kauan sitten, 70-luvulla. Viikottaisia kokoontumisia, retkiä, partiotaitokilpailuja... Oli kiva vaihtaa kuulumisia.

Mielessä on nyt pyörinyt partiossa oppimani laulu leijonanmetsästyksestä. Sanat kertovat matkan varrella eteen tulevista vaikeuksista. Olipa vastassa sitten korkea ruohikko, upottava suo, pitkä silta tai pimeä luola - jokaisen kohdalla lauletaan:

"Sitä ei voi ylittää
sitä ei voi alittaa
sitä ei voi kiertää
täytyy mennä läpi"

Hauskassa lastenlaulussa avautuu nyt odottamaton syvyys. Kokemus tästä hetkestä, kokemus elämästä ei aina ole mieluisa. Toisinaan kohtaa epävarmuutta, jännitystä, pelkoa - joskus jopa paniikkia. Mitä on edessä? Paluuta vanhaan ei ole. Maisema katoaa sumuun. Hämärtää. Polkua ei ole näkyvissä. Maa tuntuu katoavan jalkojen alta. Ahdistaa. Mitä tehdä?

Epämieluisa kokemus tästä hetkestä on ongelma tekemiseen ehdollistuneelle mielelle. Pulma on ratkaistava tavalla tai toisella. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat mm. älyllinen ja/tai emotionaalinen luokittelu ja lokerointi, diagnosointivimma, lääkitys (shoppailu, syöminen, juominen...), vähättely, mitätöinti ja kieltäminen. Mieli toimii niin kuin se toimii. Sitä ei ole tarve tuomita. Monet mielen ja kehon reaktiot ovat tarkoituksenmukaisia, ne varjelevat sinua. Kosketat tulikuumaa esinettä. Ei ole tarvetta analysoida ja pohtia. Ote kirpoaa automaattisesti. On kuitenkin paljon kokemuksia, joille ei tarvitse tehdä mitään. Tietoisuuden talo on avara ja siellä kohtaa monenlaisia kulkijoita, tuttuja ja tuntemattomia. Epämieluisa kokemus voi olla kaukaa tullut vieras, joka ei tahdo mitään pahaa. Se vain haluaa levätä suojassasi. Se toivoo, että se hyväksytään sellaisena kuin se on - nukkavieruna, nälissään, janoissaan. Pelottavalta vaikuttava vieras saattaa myötätuntoisen huomiosi lämmössä paljastua vanhaksi ystäväksi. Olit jo tyystin unohtanut hänet. Et lapsena ymmärtänyt hänen tarinoitaan, mutta nyt korvasi avautuvat kuulemaan. Ystävälläsi on jotakin arvokasta kerrottavaa elämästä. Oivallat, että hänen matkakertomus on itse asiassa kertomus sinusta. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Tämä kokemus ei ole virhe. Tämä hetki ei ole ongelma. Olet vain se mitä olet. Rajaton läsnäolo.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kaiken se kestää

Veteraanipäivän kunniaksi ajelin eilen 104 km. Polkupyörällä. Siinä on aikaa. Katsella. Tuntea. Miettiä. Kaikenlaista.

Välillä ajatus eksyy vanhoille moneen kertaan kuljetuille poluille. Pitkiä varjoja. Miksi? Entä jos? En uskalla. Jos sittenkin? En pysty. Mutta kuinka? En tiedä. Huominen sumun peitossa.

Katvson maalaismaisemaa. Häikäisevä valo. Tuulimylly. Orastava pelto. Herään kauneuteen. Pysähdyn kuvaamaan. Tämä hetki. Oleminen. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa. Huoletkin. Kiitos.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kannattaa ajatella, miten kannattaa ajatella

Pelko – jokapäiväinen vieraasi?

Mikä pelottaa? Usein ajatellaan, että tuntemattoman kohtaaminen pelottaa. Toisaalta - kuinka voi pelätä jotakin, jota ei tunne? Useimmiten pelossa onkin kyse siitä, että pelkäät menettäväsi jotakin. Edessä on tuntematonta maaperää ja koet sen uhkaavaksi. Saatat menettää jotakin. Miten käy maineesi, omaisuutesi, työpaikkasi, terveytesi, rakkaasi... Lista on loputon.

Menettämisen pelko kertoo, että onnesi on riippuvainen jostakin, jonka koet omistavasi. Ymmärtäessäsi, että todellinen onnesi ei ole koskaan riippuvainen omistamisesta, voit päästää irti ja tipahtaa...

puhtaaseen olemiseen, "On"-neen.

Puhtaasta olemisesta virtaa korkealaatuista tekemistä.

Hyvää viikonloppua!

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Pelko – jokapäiväinen vieraasi?

Mikä pelottaa? Usein ajatellaan, että tuntemattoman kohtaaminen pelottaa. Toisaalta - kuinka voi pelätä jotakin, jota ei tunne? Useimmiten pelossa onkin kyse siitä, että pelkäät menettäväsi jotakin. Edessä on tuntematonta maaperää ja koet sen uhkaavaksi. Saatat menettää jotakin. Miten käy maineesi, omaisuutesi, työpaikkasi, terveytesi, rakkaasi... Lista on loputon.

Menettämisen pelko kertoo, että onnesi on riippuvainen jostakin, jonka koet omistavasi. Ymmärtäessäsi, että todellinen onnesi ei ole koskaan riippuvainen mistään ulkoisesta, voit päästää irti ja tipahtaa...

Onneen.

facebook.com/OnKaikki

Puhua ja vaieta

Att tala är silver men att tiga är guld. Tuli mieleen lukion ruotsin tunnit ja opettaja K. Hämäläinen. Joissakin tilanteissa kultaa on avata suunsa eikä vaieta ja hiljaisesti hyväksyä vääryys ja toisinaan taas viisautta on vaieta. Zen-filosofian viisaat sanovat että ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu. Kyse on mystisestä kokemuksesta jumaluudesta ja oivalluksesta, joka ei käsitteelliselle lokerointia rakastavalle mielelle avaudu, mystinen kokemus on käsitteellisen otteen tuolla puolella. Tällä puolella? Sillä puolella? Millä puolella? Joka puolella. Käsitteellinen ote ja käsitteelliseen otteeseen samastuva mieli (persoona, ego) on Tietoisuuden osajoukko. Käsitteellinen ote sisältyy tietoisuuteen, mutta tietoisuus ei ole yhtä kuin käsitteellinen ote.

Käsitteellistä otetta ja kieltä voi käyttää viisaasti ja hauskasti ja rakkaudella tai sitä voi käyttää repimiseen, raastamiseen, rikkomiseen ja nokkelaan tyhjäkäyntiin. Egon elinehto on jälkimmäinen, ensimmäinen taas happea sielulle.

- - -

Mistä nousee pelko? Pelko on nyt-hetken kieltämistä niin kuin se on. Pelko perustuu ajatukseen / kokemukseen siitä, että nyt-hetkessä on jotakin liikaa / liian vähän. Pelko (ja kärsimys) vahvistuu ja elää kun alamme sitkuttelemaan; sitten kun huomenna / ensi kesänä / eläkkeellä saan / pääsen / ostan sitä / tätä / tuota, sitten olen ehjä, olen onnellinen, mitään ei puutu. Tätä sitkuttelun tietä saa juosta maailman tappiin asti eikä kärsimys eikä pelko eikä viha lopu sen tien juoksijalla. Kääntäen, läsnäolo nykyisyydessä, nyt-hetken hyväksyminen valoineen ja varjoineen niin kuin se on nyt, on ikuinen tie rauhaan ja rakkauteen ja eheyteen. Nyt.