Rosa Parks ja korkealaatuinen ei

Päivälleen 60 vuotta sitten Rosa Parks sanoi ”ei”. Oli tavallinen torstai-ilta, joulukuun 1. päivä 1955 Montgomeryssä. Rosa istui bussissa mustille varatulla penkillä, matkalla kotiin raskaan työpäivän jälkeen. 

Bussi täyttyi ja valkoisille varatut penkit loppuivat. Bussikuski kehotti Rosaa antamaan paikkansa valkoihoiselle. Rosa Parks kieltäytyi ja hänet pidätettiin. Rosa sai 10 dollarin sakon ja lisäksi hänen oli maksettava 4 dollaria oikeudenkäyntikuluja.

Tästä tapahtumasta sai alkunsa Montgomeryn bussiboikotti, jossa mustat päättivät olla käyttämättä busseja. Noin 40 000 mustaa kulki työmatkansa kävellen, jotkut jopa yli 30 kilometriä. Boikottilaiset perustivat yhdistyksen, jonka johtoon valittiin eräs nuori pastori. Hänen nimensä oli Martin Luther King.

Rosa Parks ja tavallinen bussimatka… Tavallinen bussimatka oli ja on avara ”kyllä”. Avara ”kyllä” salli Rosan lausua ”ei”. Toisinaan on rakkauden teko lausua ”ei”. Kyseessä on tällöin myönteisestä, hyväksyvästä läsnäolosta käsin lausuttava ”korkealaatuinen ei”.

Lokeroiva mieli kompastelee

Rasismikeskusteluun löyhästi liittyen tuli mieleen eräs hupaisa kokemus 25 vuoden takaa, 80-luvun lopulta. Tämä ei ole rasismin kokemus, vaan liittyy stereotypioihin. Oltiin tyttöystävän kanssa reilattu reilut kaksi viikkoa Saksassa ja Kreikassa eikä oltu muihin suomalaisiin törmätty. Matkustimme laivalla Italian Brindisiin ja sieltä Roomaan. Hieno kaupunki, Roman Forum, Colosseum, Vatikaani... Eräänä iltana kävelimme rautatieasemalle selvittämään aikatauluja Pariisin suuntaan. Huomioni kiinnittyi pitkään tummaihoiseen mieheen, joka käveli meitä vastaan ja tuntui jotenkin tuijottavan. Olin hieman varuillani, kun hän pysähtyi kohdallamme, avasi suunsa ja sanoi...

"Moi, ootteko te Suomesta?". Siinä sitten kuulumisia vaihdettiin. Ilmeni, että mies oli kotoisin Tampereelta ja oli juuri tullut Senegalista sukuloimasta. Oli kuulemma ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Mansen murre soljui mieheltä sujuvasti samalla kun lokerointia rakastavasta kulmikkaasta älystäni lohkesi taas yksi kulma.