Nurkkakuntaisuudesta avarampaan maisemaan

Me ihmiset tyypillisesti viehätymme kovin paljon stereotypioista koska haluamme struktuuria elämän moninaisuuteen. Tämä on inhimillistä. Struktuuri tuo turvallisuutta. Ihmismieli elää luokittelusta, mielen happea ovat stereotypiat ja vastakkainasettelut. Niillä on tärkeä roolinsa mutta valitettavan usein ne muutuvat kahleiksi, joita raahaamme mukanamme.

Suomenruotsalaisuus ja suhteemme länsinaapuriin... siinäpä ainesta stereotypioita rakastavalle ihmismielelle, siinäpä monen väännön ja vitsin aihe!

Itse olen koko aikuisikäni kummastellut kaunaa Ruotsia ja ruotsalaisuutta kohtaan. Se ilmenee vaikkapa jääkiekossa. Mikä riemu siitä repeääkään kun Ruotsi häviää jäääkiekossa minkä tahansa ottelun. Jos loppuottelussa sattuu olemaaan vastakkain Ruotsi ja Kanada, niin kummallisen monelle on itsestäänselvää että Kanada on suosikki.

Puhuin ruotsia viimeksi tänään. Kävimme hevosharrastuksen merkeissä tapaamassa vaimoni suomenruotsalaista työkaveria ja hänen kahta tytärtään. Huomasin että suomi taipuu heillä hieman kankeasti joten aloin spontaanisti puhumaan ruotsia. Ilahtuivat kovin ja minusta oli tietysti kivaa että heillä oli kivaa. Näin se ilo monistuu.

Sukulaisiani asuu sekä Pohjois- että Etelä-Ruotsissa ja olen heitä lapsesta alkaen tavannut moneen otteeseen. Paljon on hyviä muistoja. Tämä epäilemättä vaikuttaa myönteiseen asenteeseeni ruotsalaisuutta kohtaan.

Toinen hyvin keskeinen tekijä on varmasti se, että olen 80-luvun lopulla alkaneen ammatillisen urani aikana saanut tehdä paljon yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa: asiakkaita, kollegoja ja opiskelijoita eri puolilta maapalloa. Satoja upeita ihmisiä, lukemattomia hienoja yhteisiä hetkiä! Se jos mikä avartaa mieltä!

Kolmanneksi korostan vielä matkustamisen merkitystä. Kymmenet työ- ja lomamatkat eri puolille Eurooppaa ja yksittäiset reissut Venäjälle, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin ovat edellämainittujen ohella tehneet minusta jonkinmoisen kosmopoliitin ja tiivistän näkemykseni ihmisestä näihin sanoihin, jotka suunnilleen tässä muodossa eräälle saksalaiselle naisihmiselle Hampurissa lausuin vuonna 2001:

[i]"After all, we are pretty much the same no matter where we come from. Everybody wants to love and everybody wants to be loved." [/i]

Joten jospa vältellään stereotypioita ja keskitytään kohtaamaan ihminen ihmisenä, olipa hänen etninen tausta tai muu asema mikä tahansa. Lähimmäisenrakkaus.

Suomenruotsalaisuudesta vielä... Ehkäpä sieltä voisi oppia ottaa mm. sen vuoksi että muistaakseni siinä ryhmässä ollaan terveempiä, eletään kauemmin, tehdään vähemmän itsemurhia...

Kohti uutta ja tuntematonta!

Kiitos kun luet tätä blogia. :) Haluan kertoa sinulle hieman kuulumisistani. Olen nyt mökillä Keski-Suomessa, Kivijärven rannalla Kinnulassa. Nyt se on virallista, nyt se on julkista: siivosin alkuviikosta työpöytäni, suljin oven, luovutin pois avaimet ja henkilökortin. 16 vuoden mittainen taival MAMK/XAMK –organisaatiossa (Mikkelin / Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) päättyi ja uudet haasteet yrittäjänä odottavat. Muutimme jo kesäkuussa Keski-Pohjanmaalle Kannukseen. 

Muistan hyvin kun ajoin moottoripyörällä Kouvolan kupeesta Korialta Mikkeliin toukokuussa 2001. Päämajankuja ja Liiketalouden laitos löytyi ongelmitta. Kipusin toiseen kerrokseen ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta missä on wc. Sinne siis! Kuoriuduin nahka-asusta ja vaihdoin puvun päälle. Tyyli ennen kaikkea! Työhaastattelun jälkeen menin kävelylle ja kiipesin Naisvuorelle auringossa kylpevää kaupunkia ihailemaan. Ajattelin: "tämä on siis tuleva kotikaupunkini." Fiilis oli korkealla, sillä haastattelu oli sujunut hyvin ja minulle kerrottiin että minua esitetään valittavaksi. Aloitin tietojenkäsittelyn lehtorin virassa elokuussa 2001. Elämä järjesti myös vaimolleni Annelle uuden työn Mikkeliin. Hän aloitti lokakuussa 2001. Alkuun asuimme muutaman kuukauden vuokralla vanhassa omakotitalossa Pitkäjärven suunnalla. Keväällä 2002 ostimme talon Porkkanapolulla ja hyvin olemme siinä viihtyneet (talo on nyt myynnissä ja esittely on tänään sunnuntaina, joten tässä kuuma vinkki: https://www.kiinteistomaailma.fi/1206534

Paljon on kokemusta kertynyt monenlaisista asioista – niistä on hyvä ammentaa myös yrittäjänä. Erityiskiitokset lausun vielä tässäkin yhteydessä Paula Siitoselle, informaatioteknologian koulutusyksikön koulutusjohtajalle. Paula puhui läksiäiskahvitilaisuudessa todella kauniisti. Lausuin siinä sitten itsekin muutaman sanan ja toistan itseäni: tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset sikäli että on ikävä jättää hyvät työkaverit mutta samalla olen todella innoissani suuntaamassa kohti uutta.

(kuvassa pidän pientä puhetta läksiäistilaisuudessa)

 Yrityksestä: perustimme OnLähde Oy:n yhdessä vaimoni kanssa viime syksynä. Alkuvaiheessa toiminta painottuu mediatuotantoon. Myöhemmin on suunnitelmissa mm. uudistetun version tekeminen "On"-kirjasta. Lisätietoja: on360.fi - Jorma "Jomppe" Ronkainen