Kaksi ällistyttävää asiaa

"Kaksi asiaa ällistyttää minua;
tähtitaivas yläpuolellani ja
moraalinen laki sisimmässäni"
- Immanuel Kant

Immanuel Kantin kuolemasta on tänään 212 vuotta. Königsbergin pieni suuri filosofi oli viisas mies. Hän kirjoitti tärkeimmät teoksensa varttuneella iällä. "Puhtaan järjen kritiikki" 57-vuotiaana, "Moraalin metafysiikka" 61-vuotiaana, "Käytännöllisen järjen kritiikki" 64-vuotiaana, "Ikuiseen rauhaan" 67-vuotiaana ja niin edelleen. Immanuel on oiva esimerkki siitä, miten viisaus kirkastuu iän myötä.

Ei metodia

Viime viikolla eräs todistettavasti älykäs ihminen totesi kristustietoisuuden ideasta kuultuaan että moiselle tasolle hyppääminen vaatii "ympäristön tarkkailua" eikä "sisäänpäin käpertymistä meditoimalla". Olen iloinen siitä, että hän myönsi korkeamman tietoisuuden tason olemassaolon. Mutta se metodi...

Metodi-orientoitunut ajattelee suoraviivaisesti, ja tämä toki toimii monessa asiassa. "Tee temput yksi, kaksi ja kolme niin saavutat vaiheet a, b ja c..." Mutta miten saavuttaa tieto? Miten viisastua? Miten löytää valo?

Välineellistävällä otteella niitä ei saavuta. Itsetärkeyteen tähtäävä ei niihin ulotu. Hybristä havitteleva jää tyhjin käsin. Egokeskeisyys vie eksyksiin.

Eli metodinälkäiselle vastaan - ei metodia.

Samainen henkilö, johon tekstin alussa viittasin, totesi että ajattelun tulee pohjautua realiteetteihin.

Tietysti hän on oikeassa, realiteetteja tarvitaan. Mutta mitä ne ovat?

Klassisesti tässä kohtaa asetetaan vastakkain havainnon (empirismi) ja ajattelun (rationalismi) tiet. Kumpaa tietä kulkea? Suuntautuako ulospäin, maailman havainnointiin? Vai kääntyäkö sisäiseen ja luottaa puhtaan älyn voimaan? Ollako empiristi vai rationalisti?

Molemmilla teillä on sudenkuoppansa.

Tulee tähdätä empirismin ja rationalismin väliin. Tarvitaan sekä ulkoisen että sisäisen maailman havainnointia. Königsbergin pieni viisas mies oli aivan oikeassa rakentaessaan sillan empirismin ja rationalismin välisen kuilun ylitse; "käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita".

On siis ylitettävä kuilu ja ennen kaikkea on janottava viisautta, joka ylittää kapean analyyttisen rationaliteetin. Tarvitaan viisautta, jossa äly ja tunne ovat yhdistyneet. Tarvitaan viisautta, jonka olemus on rakkautta.

Tarvitaan nöyryyttä. Tarvitaan minästä pois kuolemista. Tämä salaisuus ja siihen kätketty viisaus johtaa totuuden tuntemiseen.

-gs

Filosofista (1/4)

Hyvin filosofista.

Sillä olen monesti miettinyt mitä mitä filosofia on ja mitä se ei ole. Monesti.

Filosofian käsite on monelle ongelmallinen. Vaikuttaa siltä, että arkiajattelussa ja -kielessä käsite on saanut negatiivisen merkityksen; esimerkkinä vaikkapa varsin yleinen tapa päättää keskustelu tai ohjata sitä johonkin toiseen suuntaan toteamalla "ei nyt aleta filosofoimaan tästä asiasta". Tämän perusteella filosofointi on siis jotakin, joka estää tai hidastaa jotakin muuta oleellisesti tärkeämpää tapahtumasta.


Filosofian vähättely juontanee 1920-luvulle, jolloin niin sanotun Wienin piirin ajattelijat julistivat Moritz Schlickin johdolla metafysiikan kuolemaa ja korostivat tieteellisen otteen ulottamista myös filosofiaan. Filosofian tehtäväksi katsottiin jäävän tieteistä riippumattoman yleispätevän neutraalin kielen luonti. Kaikki aidot ongelmat piti voida kuvata kyseisellä kielellä. Tämä merkitsi sitä, että klassiset systeeminrakentajat kuten Hegel tai Kant hylättiin spekulatiivisuuteen vedoten. Samalla suuri osa filosofian perinteisistä kysymyksistä tulkittiin näennäisongelmiksi kun katsottiin, että käsitteiden käyttö ei ollut empiirisen tiede- ja tietokäsityksen mukaista. Syntyi akateeminen käsitefilosofia joka on todella kaukana filosofian alkuperäisestä ideasta. Toki toisinajattelevia filosofeja vielä löytyi – mainittakoon vaikkapa Husserlin ajattelulle pohjautuva fenomenologinen suuntaus ja Sartren eksistentiaalifilosofia. Akateeminen valtavirta vei kuitenkin empirismin ja loogisen positivismin suuntaan.

Muutos filosofiakäsityksessä heijastui yleisesti koko tieteen kenttään sekä myös arkiajatteluun. Perinteinen filosofia tuomittiin tyhjänä käsiteanalyysinä tai peräti hedelmättömänä käsiterunoutena. Vaikuttaa siltä, että tietoteorian tasolla palattiin vanhaan rationalismin ja empirismin väliseen juopaan.

Tässä kohtaa moni unohti kantilaisen ratkaisun, jonka avulla rationalismin ja empirismin välinen ristiriita voidaan ylittää; käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita. Tarvitaan siis sekä rationalistista käsitteenmuodostusta havaintomateriaalin jäsentämiseksi että empirististä havaintomateriaalia tyhjän käsiterunouden eliminoimiseksi.

(jatkuu...)

-gs